D-analyysit

Petteri Orpolla, ”huolella kasvatetulla poliittisella broilerilla”, ei ole oma puolueensa näpeissään

Heikki Saukkomaa/STT Lehtikuva
Pääkirjoitukset

DEMOKRAATTI

SDP:n pää-äänenkannattaja

Heikki Saukkomaa/STT Lehtikuva
Pääkirjoitukset

DEMOKRAATTI

SDP:n pää-äänenkannattaja

Heikki Saukkomaa/STT Lehtikuva
Pääkirjoitukset

DEMOKRAATTI

SDP:n pää-äänenkannattaja

Hänestä voi kohta tulla pääministeri, ilmoitti Helsingin Sanomien Kuukausiliite viikonloppuna. Toki voi olla, mutta ehkä Petteri Orpon leppoisa haastattelu oli jo painokoneessa, kun Yle julkisti perjantaina gallupin, jossa SDP oli kärjessä.

Maailman ja politiikan meno on kuitenkin nykyään sellaista, että pääministeriksi ei kannata julistaa tai julistautua kenenkään, ei viimeisen vaalia edeltävän gallupinkaan perusteella. Kliseinen ”kannatus on ansaittava joka päivä” pitää joka puolueen kohdalla kutinsa.

Orpo ei ole tehnyt politiikassa suuria henkilökohtaisia mokia. Ja mikäs on ollut mennessä, kun hallitusohjelmassa ei juuri keskustan kädenjälki näy. Ei ihme, että kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen puuhaa alkiolaista allianssia eri puolueittensa nimissä. Jos jotain, sen Ylen kannatusmittaus osoitti, ettei horjumattomalta näyttänyt kykypuolueen vähän päälle 20 prosenttia ollutkaan horjumaton. Se oli käänne.

Hänkö se hallituksen kaatajaksi taas haluaakin, vaikka kokoomus siihen jo tarjoutui.

Viime viikolla kansanedustaja Elina Lepomäen sote-ulostulon seurauksena selvisi kiistatta myös se, ettei Orpolla ja ryhmäliideri Kalle Jokisella olekaan oma puolue näpeissään. Kas kun kokoomuksessakin on erilaista kuppikuntaa, minkä puolue on niin taitavasti osannut painaa taka-alalle.

Varsinkaan sen markkinaliberaalille siivelle ei riitä mikään, kun sote-palvelujakin katsotaan vain puhtaan bisneslogiikan näkökulmasta. Samaan aikaan, kun keskustan kiihko maakuntamalliaan kohtaan vaalikauden maaliviivaa kohti tultaessa kasvaa, kokoomuslaisten pettymys pakkoyhtiöittämisen perumiseen ja valinnanvapauden rapautumiseen syvenee. Tässä paineessa ei välttämättä synny timantteja.

Oudon liikkeen teki myöskin pääministeri Juha Sipilä, kun uhkaili heti uusilla vaaleilla. Hänkö se hallituksen kaatajaksi taas haluaakin, vaikka kokoomus siihen jo tarjoutui. Toisaalta, eipähän jää epäselväksi, millaiset panokset ovat pelissä.

Kiusallista hallituksen kannalta on, että Lepomäki nosti pöydälle juuri sen kritiikin, jota oppositiostakin on tarjottu.

”Orpon työuralta löytyy vain lyhyt parin vuoden pätkä Turun aikuiskoulutuskeskuksen yrityspalvelujohtajana. Muuten elämä on ollut pelkkää politiikkaa. Orpo onkin ”huolella kasvatettu poliittinen broileri”, Helsingin Sanomien juttu luonnehti. Kenestä puhui – tarina ei kerro – kansanedustaja Harry ”Hjallis” Harkimo, kun hän Savon Sanomien kolumnissaan 21.1. kirjoitti:

”Minua vähän ihmetyttää, että tällaisia ihmisiä valitaan niinkin paljon eduskuntaan. Nytkin on ministerinä täysverinen politikoitsija. Mielestäni eduskuntaan tarvittaisiin enemmän eri alojen edustajia ja asiantuntijoita.”

Kaikille tässä yhteiskunnassa on päivänselvää, että sote-uudistus tarvitaan. Siitä vastaa hallitus. SDP on omat parannuskeinonsa esittänyt. Parlamentaarinen valmistelu ei ole kelvannut. Kiusallista hallituksen kannalta on, että Lepomäki nosti pöydälle juuri sen kritiikin, jota oppositiostakin on tarjottu. Siksi hänet onkin kokoomuksen eduskuntaryhmässä ”harjattu” huolella, vaikka julkisuuteen toista väitettiin.

Jos kokoomuksen ja keskustan eduskuntaryhmissä viime viikolla lyötiin Lepomäen paperin jälkeen rivejä suoriksi, asiaan kannattaisi palata tämän torstain ryhmäkokouksissa. Aiheena voisi olla kritiikin sisältö.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat