Perjantaina lähisuhdeväkivaltaa käsitellessä poliisin mediatilaisuudessa korostettiin, että perheissä ja parisuhteissa tehty väkivalta on myös poliisin tilastojen mukaan Suomessa merkittävä ihmisoikeus- ja yhteiskunnallinen ongelma.

Poliisihallituksen poliisijohtajan Sanna Heikinheimon mukaan vuoden 2025 elokuun loppuun mennessä tutkittavaksi tulleiden lähisuhdeväkivaltatapausten määrä oli yhteensä 8135. Vuonna 2024 määrä on ollut 8869 ja edellisvuonna 8176.

– Kyse on silti vahvasti piilorikollisuudesta: uhritutkimusten mukaan vain noin yksi kymmenestä parisuhdeväkivaltatapauksesta tulee poliisin tietoon. Pelko, alisteinen asema ja tunneside tekijään ovat tavallisimmat syyt siihen, ettei apua haeta tai rikosilmoitusta tehdä, Heikinheimo kertasi.

Poliisin tilastojen mukaan lähisuhdeväkivallassa tekijä on yhä useimmiten mies ja uhri nainen, mutta sitä esiintyy myös muissa suhteissa. Tekijä voi olla kumppani, vanhempi, lapsi, sukulainen tai muu läheinen. Fyysisen pahoinpitelyn ohella väkivalta voi olla henkistä, taloudellista, seksuaalista tai digitaalista.

Merkittäväksi lähisuhdeväkivallan muodoksi onkin muodostunut vainoaminen, jossa yleensä entinen kumppani toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee ja ottaa uhriin yhteyttä eri kanavissa ja sovelluksissa.

SUOMI on kansainvälisissä vertailuissa perinteisesti lukeutunut maihin, joissa henkirikoksia tehdään paljon.

Poliisin mukaan vakavissa väkivalta- ja henkirikostapauksissa yleisin kaava on yhä sama. Naisia hakataan ja tapetaan kotona, ja tekijä on useimmiten nykyinen tai entinen kumppani. Miehet joutuvat väkivallan uhreiksi julkisilla paikoilla ja toisten miesten kautta.

– Lähisuhdeväkivalta on rikos, mutta poliisi ei yksin voi sitä estää: se on koko yhteiskunnan tehtävä, tiivisti Sanna Heikinheimo.

Hänen ja muiden puhujien mukaan poliisin keinoja ovat akuutin välintulon ohella ja jälkeen tukipalveluihin (esimerkiksi ensi- ja turvakoti, rikosuhripäivystys, kriisi- ja sosiaalipalvelut) ohjaaminen, suojelutarpeen arviointi ja riskiarvio mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja pakkokeinot, kuten lähestymiskielto, lastensuojelu- ja huoli-ilmoitukset.

Etenkin syksyllä 2023 käyttöön otettu tekninen eli laajennettu lähestymiskielto pantavalvontoineen, jossa poliisi saa kiiretapauksissa reaaliajassa tiedon ja hälytyksen kiellon rikkomisesta, on osoittautunut perinteistä huomattavasti tehokkaammaksi.

– Tosiasia on, että lähisuhdeväkivalta muuttuu toistuessaan vakavammaksi ja vaarallisemmaksi. Osapuolten tilannetta tulee seurata, ja usein tällöin edellytetään enemmän toimenpiteitä rikoskierteen katkaisemiseksi, Heikinheimo kommentoi.

EUROOPAN tilastoviranomaisen Eurostatin viime vuoden raportissa 57 prosenttia suomalaisnaisista kertoi kokeneensa väkivaltaa elämänsä aikana. Luku oli EU-maiden korkein, ja listan toisella sijalla oli Ruotsi. Raportissa ei käsitelty henkirikoksia.

Raportin mukaan EU-maista vähiten väkivaltaa naisiin kohdistuisi Puolassa ja Bulgariassa, mikä on herättänyt kysymyksiä tutkimuksen kysymysasettelusta, vastaajajoukkojen tilastollisesta edustavuudesta ja tulosten vertailukelpoisuudesta.

Suomalaiset kriminologit ovat huomauttaneet, että käsitys siitä millainen käytös on väkivaltaa, vaihtelee Euroopassakin maiden kesken suuresti. Siksi emme välttämättä ole automaattisesti Euroopan ”turvattomin maa” naisille, kuten usein väitetään – mutta nykytilannekin on riittävän paha.

Poliisiammattikorkeakoulun yliopettaja Satu Rantaeskola muistuttaa, että asenteet muuttuvat meilläkin hitaasti.

– Suomessa raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta 1990-luvulla, eivätkä kaikki pidä vieläkään esimerkiksi lasten fyysistä kurittamista väkivaltana, vaikka se on ollut laissa kiellettyä yli 40 vuoden ajan.

Rantaeskolan mukaan poliisissa on lisätty lähisuhdeväkivaltaan liittyvää koulutusta vuodesta 2019 lähtien, pitkälti kansainvälisen kriittisen palautteen ja laillisuusvalvonnan ratkaisujen vuoksi. Niissä katsottiin, että Suomen poliisissa aiheeseen ei ole puututtu riittävällä tasolla ja vakavuudella.

Koulutus on pakollista kaikilla poliisin koulutustasoilla (miehistö, alipäällystö, päällystö) sekä täydennyskoulutuksena jo virassa oleville poliiseille, jotka työtehtävissään voivat olla aiheen kanssa tekemisissä.

SUOMESSA kansalaisten luottamus poliisiin on kansainvälisesti korkealla tasolla; tuoreen Poliisibarometrin mukaan peräti 92 prosenttia luottaa poliisin toimintaan melko tai erittäin paljon.

Selkeän poikkeuksen linjaan muodostavat juuri lähisuhdeväkivallan ja seksuaalirikosten uhrit, jotka kertovat muun muassa vähättelystä, syyllistämisestä ja ylimielisyydestä. Seksuaalirikoksista ylipäätään ilmoitetaan poliisille arviolta ainoastaan 6-9 prosenttia.

Satu Rantaeskola ja poliisiylitarkastaja Vesa Pihajoki Poliisihallituksesta myönsivät Demokraatille, että asenteissa ja toimintatavoissa on korjattavaa myös poliisin sisällä, eikä se tapahdu hetkessä.

– Alussa vastaanotto lähisuhdeväkivaltakoulutuksiin oli nihkeä, mutta se on muuttunut paremmaksi. On osoittautunut hyödylliseksi ”pakottaa” pohtimaan tilanteita syvällisemmin ja kokonaisuutena, ei yksittäisinä tekoina. Se lisää enemmistön ymmärrystä, Rantaeskola muotoili.

– Parhaistakaan koulutuksista ei ole hyötyä, ellei niitä jalkauteta käytännön työhön. Tämäkin vie aikaa, mutta olemme jo selvästi edenneet. Moniammatillinen yhteistyö esimerkiksi sosiaalitoimen, ensihoidon ja hälytyskeskusten kanssa, käytännön toimintamallit väkivaltatilanteissa ja lähisuhdeväkivallan eri muotojen tunnistaminen auttavat paitsi uhreja myös poliisia, Pihajoki sanoi.

NIIN sanottuja kunniaväkivaltatapauksia eri muodoissaan tulee eniten poliisin tietoon pääkaupunkiseudulla, jossa enemmistö maahanmuuttajataustaisista ihmisistä asuu.

Helsingin poliisin rikoskomisarion Ritva Elomaan mukaan niissä korostuu erityisesti, että rikosilmoituksia vedetään takaisin, väkivallasta ei uskalleta selvilläkään näytöillä kertoa tai väkivaltaa ei edes välttämättä ymmärretä tapahtuneen.

– Näissä, kuten kaikissa lähisuhdeväkivaltatapauksissa, ensimmäisen partion toiminta on monella tapaa avainasemassa. Tilanne on usein kaoottinen, mutta kontakti uhriin, vammojen dokumentoiminen, riskiarvion teko, jo aiemmin mainittu tukipalveluihin ohjaaminen ja yhteistyö muiden viranomaisten kanssa on oleellisen tärkeää. Jos mukana on lapsia, heistä lähtee aina lastensuojeluilmoitus, olivat lapset tilanteessa paikalla tai eivät, Elomaa sanoi.

Tilastot Helsingin alueelta kertovat, että tammi-elokuussa 2025 lähisuhdeväkivallaksi luokiteltujen rikosten määrä kasvoi noin 27 prosenttia edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta, 860:stä 1030:een tapaukseen.

Eniten lisääntyivät vainoamis- ja seksuaalirikokset, tosin poliisille asti viedyistä määristä ei voi tehdä kovin kattavia tilastollisia johtopäätöksiä. Myös väliaikaisia lähestymiskieltoja (31 kappaletta) määrättiin Helsingissä yli tuplasti enemmän kuin vuonna 2024 samaan aikaan (13).