Poliisin määrärahat ovat ensi vuonna kuitenkin suuremmat kuin tänä vuonna, mutta käytettävissä oleva rahoitus on kuitenkin vähenemässä. Poliisin mukaan summa on noin 30 miljoonaa euroa.

Poliisi on kertonut tämän vuoksi valmistelevansa sopeutussuunnitelmaa, jolla on vaikutuksensa koko maahan.

Keskustelu poliisin määrärahoista on käynyt kuumana eduskunnassa. Myös SDP:ssä on halua korjata tilannetta.

Rahoituskeskustelun ohella Suomessa on viriämässä jälleen keskustelua myös poliisin organisaation toimivuudesta. Lokakuussa väittelevä, eläkkeellä oleva rikoskomisario Heikki Mansikka-aho näkee paisuvien budjettien juurisyynä 2000-luvulla pieleen menneet hallintouudistukset. Demokraatti haastatteli Mansikka-ahoa eilen.

Mansikka-ahon mukaan poliisi lähti mukaan yhteiskunnassa vallalla olleeseen keskittämistrendiin. Pienten paikkakuntien asemat lakkautettiin ja maakuntien pääkaupunkeihin kalliille tonttimaalle rakennettiin uusia suurempia toimitiloja.

Tehottomuuden taustalla on Mansikka-ahon näkemyksen mukaan linjaorganisaation ulottaminen myös paikallistasolle. Uudistus vietiin läpi vuoden 2009 Pora I:ssä.

– Ylimääräiset hallintovirat pitäisi kierrättää niin, että resurssit kohdistuvat operatiiviseen toimintaan. Kansalainen ei tarvitse hallintoa vaan turvallisuutta. Poliisi tarvitsee operatiivista puolta eikä hallintoa. Hallinnosta pitää tehdä mahdollisimman kevyt, Mansikka-ahon viesti kuuluu.

Mansikka-aho esimerkiksi palauttaisi kuntiin merkityt poliisin virat ja pienten paikkakuntien poliisiasemat.

Poliisihallituksen perustaminen vuonna 2010 on Mansikka-ahon mukaan merkittävä syy talousongelmien taustalla.

– Nyt näyttää siltä että keskittäminen on mennyt liian pitkälle. Rakennetta pitäisi saada madallettua ja hallintoportaita vähennettyä.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen on puolustanut Iltalehdessä poliisin rahankäyttöä.

– Olemme ohjanneet ne resurssit, mitä meille on annettu, juuri siihen toimintaan, mitä poliittinen päättäjä meille tehtäväksi antaa, hän on sanonut.

– Jos joku väittää, että poliisi on hoitanut huolimattomasti talouttaan, kysyn, että missä kohtaa, Kolehmainen on todennut.

Myös eduskunnan hallintovaliokunta on katsonut, että poliisi alimitoitettu kehys johtaa aina hätäapuluonteiseen lisäbudjetointiin ja poliisin on vaikea sen vuoksi suunnitella toimintaansa.

Kari Rajamäki (sd.) toimi sisäministerinä Jäätteenmäen ja Vanhasen I keskustavetoisissa hallituksissa vaalikauden 2003–2007.

Rajamäen mukaan poliisin pitäisi ehdottomasti saada nyt pyytämänsä 30 miljoonaa euroa.

Rajamäen mukaan poliisi tarvitsee rahaa niin sosiaalisen kriisin kuin moniviranomaistyön hoitamiseen kuin järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan sekä rajat ylittävään rikollisuuteen. Myös Rajavartiolaitoksen toimintakyvystä on huolehdittava.

– Paineet kasvavat ennaltaehkäisevään ja rajat ylittävään toimintaan.

– Nyt poliisin vahvuus on todella huolestuttava, kun samaan aikaan hyvin väljästi mutta perustellusti käytetty koronanhoitoon varoja.

Poliiseja on tällä hetkellä 7 400.

Rajamäki uskoo, että poliisille annettu raha toisi itsensä takaisin.

– Tässä on sellainen tilanne, että poliisi on tällä hetkellä se, joka joutuu liian paljon törmäämään omassa toiminnassaan esimerkiksi perheiden pahoinvointiin. Poliisin voimavarat on entistä enemmän sidottu nuorten ja perheiden tukemiseen ja erilaiseen moniviranomaistoimintaan.

Rajamäki satsaisi enemmän muun muassa liikennevalvontaan, harmaan talouden ja ihmiskaupan torjuntaan.

Lisärahojen ohella Rajamäki perkaisi myös poliisin hallinnon. Mansikka-ahon väitöskirjaa hän ei ole vielä lukenut mutta lehtitietojen perusteella Rajamäki sanoo, että väittelijän analyysit näyttäisivät olevan samankaltaisia kuin hän itsekin on pitänyt esillä.

Rajamäki toteaa, että erityisesti Poliisihallituksen toiminta on läpivalaistava, levitettävä pöydälle ja katsottava operatiivisesta näkökulmasta siirtäen voimavarat vahvemmin kentälle.

– Hallinnon keventämistä tarvitaan.

Rajamäki sanoo, että hän itse olisi aikoinaan uudistanut poliisin hallintoa lähtökohtanaan seudullisuus.

– Minun mallissani ei ollut ”palatsia”.

Rajamäki kohdistaa kovaa kritiikkiä edellisen poliisiylijohtajan Mikko Paateron aikaiseen hallintouudistukseen ja ”palatsiin”. Rajamäki on puhunut jo vuosia ”Paateron palatsin paisumisesta” viitaten siis palatsilla Poliisihallitukseen. Paatero toimi poliisiylijohtajana Rajamäen sisäministerikauden jälkeen 2008–2015 eikä ole kritiikkiä aikoinaan allekirjoittanut.

– Paateron palatsin rakentaminen oli ilman muuta virhe, Rajamäki sanoo kuitenkin jälleen.

Rajamäki pauhaa kuinka ”herrat lentelivät lentokoneilla päivärahoineen” ja että ”johdolle syntyi kallis suojatyöpaikkarakenne”.

– Voimavarat painottuivat väärin, samaan aikaan kun poliisikoulutusta vähennettiin ja sen vahvuus putosi ja poliisin määrärahat eivät lisääntyneet, Rajamäki sanoo.

Välitöntä seuraajaansa sisäministeri (2007–2011) Anne Holmlundia (kok.) Rajamäki vastuuttaa siitä, että poliisien koulutusmäärät laskivat. Nyt uusia poliiseja tarvittaisiin lisää.

– Kokoomus rakensi silloin taitavasti asiaa niin, että Rajamäki koulutti poliiseja työttömiksi. Tämä oli se slogan, jota lyötiin kansalle, Rajamäki muistelee.

Rajamäki itse sanoo pitäneensä aikoinaan tarkkaan kirjaa silloisen poliisijohtajan Jorma Toivasen kanssa siitä, kuinka moni poliisi eläköityy kuukausittain ja mikä on koulutustilanne.

Tietokirjailija Markku Silvennoinen on kirjoittanut kirjan Rajamäki – Sisäministeri myrskyn silmässä (Varkkilan Manchester/ Light House Media).

Kirja käy läpi Rajamäen sisäministerivuosia ja poliisin kehitystä myös tämän jälkeen.

– Kirja vääntää rautalangasta, miten kokoomuksen eväät hajoavat tuuleen poliisiasiassa. Minun aikana poliisin vahvuus oli 7800 ja Vanhasen (kesk.) I hallituksessa sisäministerinä huolehdin, että poliisi sai erityistehtäviinsä koko ajan lisämäärärahoja. Minun linjaus oli myös pysyvästi, että Liikkuvan poliisin osalta ei käydä mitään tuhoamiskeskustelua, Rajamäki sanoo.

Rajamäen kauden jälkeistä poliisikoulutuksen koulutettavamäärän laskua ruoditaan myös kirjassa.

– Se oli kokoomukselta erikoinen operaatio, jossa puhuttiin muka poliisin työllisyyden parantamisesta mutta samalla tehtiin peitelty kehyksen pienentäminen. Se johti vääjäämättä siihen, mikä poliisien määrän taso on nyt.

Kirjassa Rajamäki kritisoi kokoomusta myös siitä, miten paljon rahaa paloi poliisilaitosten rakentamiseen ja niiden pitkiin vuokrasuhteisiin 2000-luvun taitteessa sekä poliisihallituksen paisuttamisesta.

Läpi käydään myös Rajamäen mukaan varsin vaiettu ”harvakerroin”. Kyse oli siitä, että painotettiin harvaan asuttujen alueiden väestökerrointa, mikä siirsi paikallispoliisin rahoitusta harvaan asutuille alueille Itä- ja Pohjois-Suomeen, missä sitä Rajamäen mukaan tarvittiinkin.

– Holmlund poisti sen ja taisi sanoa eduskunnassa, että Rajamäen virhe on nyt korjattu.

Liikkuvan poliisin lakkauttaminen 2013 oli myös Rajamäen mukaan virhe. Tätä päätöstä tehtäessä myös SDP oli hallituksessa. Kaksi demaria, joista toinen Rajamäki, äänestivät lakkauttamista vastaan.

– Kaikki nämä asiat yhdessä ovat luoneet tilanteen, että poliisi on kohtuuttomassa resurssivajeessa ja selvästi turvallisuuden peruslementit kärsivät alueellisesti.