Näin tviittasi hiljattain SDP:n tuore kansanedustaja Matias Mäkynen. Kokoomus oli päättänyt lähteä ensi kertaa tällä Rinteen–Marinin vaalikaudella mukaan samaan välikysymykseen perussuomalaisten kanssa. Asia oli al-Hol ja suomalaisten kotiuttaminen.

Kauaa ei hallituskautta ole kulunut, kun @kokoomus löytää itsensä @persut apupuolueena heikentämässä oikeusvaltiota ja vallan kolmijakoa. #Eduskunta tai hallitus ei päätä yksittäisten ihmisten kohtaloista vaan periaatteista, joita asiantuntijat virkavastuulla noudattavat.

— Matias Mäkynen (@matiasmakynen) December 17, 2019

Rinteen (sd.) hallituksen aloittaessa pohdittiin, millainen valtakamppailu perusuomalaisten ja kokoomuksen välillä oppositiossa syntyy. Kovenisivatko esimerkiksi kykypuolueen maahanmuuttokannat.

Kokoomuksen sosiaaliliberaali johto, etunenässä puheenjohtaja Petteri Orpo ja ryhmäpomo Kai Mykkänen, olivat tähän saakka pitäneet perussuomalaiset loitolla. Kokoomus oli tehnyt tiukasti omaa oppositiopolitiikkaa. Nyt syntyi kuitenkin yhteinen välikysymys, mikä herättää kysymyksiä kokoomuksen linjasta.

Hallituspuolueista käsin, etenkin vihreissä, kokoomuksen toiminnassa nähdään iso linjanmuutos. Myös Petteri Orpon yllättävän tiukat al-Hol-linjaukset ovat olleet hallituspuolueiden hampaissa. Kokoomuksen koventuneita kantoja ihmetellään.

Se, onko kokoomus todella menossa tietyissä asioissa enemmän oikealle tai suoraan perussuomalaisen populismin suuntaan, selviää kuitenkin vasta pidemmän ajan kuluessa. Nyt on nähty vasta jonkinlaista kokeilua tai tietyn kehityskulun alkua.

Jotkut ovat ounastelleet, että kokoomuksen varapuheenjohtaja Antti Häkkänen olisi haastamassa kesän puoluekokouksessa Petteri Orpoa. Tähän viittaa muun muassa se, ettei Häkkänen lainkaan välttele mediakontakteja eduskunnassa. On päinvastoin vanhempainvapaalta palattuaan ollut erittäin hyvin tyrkyllä.

Kuiskutellaan myös, että Häkkäsellä ja Orpolla olisi diili, ettei haastamista tapahdu. Nyt pitäisikin Häkkäsen kannalta löytää joku, joka haastaa ensin, jotta hän voisi sitten liittyä puheenjohtajaehdokkaiden joukkoon.

Voi myös hyvällä syyllä pohtia, onko kokoomusjohdon liikkeessä lähteä perussuomalaisten välikysymyksen siiville myös annos kokoomuslaista sisäpolitiikkaa, Orpon tahtoa padota Häkkäsen pyrkyä. Kokoomuksen jakolinjat ovat tulleet viime aikoina näkyviin entistä selvemmin.

Kokoomuksessa harjoitetaan myös pohdintaa, jossa se löytäisi oman itsenäisen väylänsä kulkea kohti 2030-lukua.

– Lyhyellä tähtäimellä lyöttäytyminen oikeistopopulismin kylkeen ja elementtien lainaaminen sen pelikirjasta on muualla Euroo- passa tuonut paikoin tuloksia, mutta ennen kaikkea katastrofeja, kirjoittavat kansanedustaja Matias Marttinen (kok.) ja maailman oikeistonuorten varapuheenjohtaja Juho Mäki-Lohiluoma pamfletintapaisessaan 10 teesiä modernille oikeistolle (Ajatuspaja Toivo ja EPP:n think tank Wilfried Martens Centre for European Studies 2019).

Esimerkiksi Ruotsissa kokoomuksen sisarpuolue moderaatit on ”persuuntunut” tai ottanut askeleita paikallisten ruotsidemokraattien suuntaan, huonolla menestyksellä. Yksi puheenjohtaja sai hiljan jo mennä. Tällä hetkellä ruotsidemokraatit on mittauksesta riippuen kansankodin suosituin puolue.

Ruotsissa on juuri kohistu siitä, että maan hallitus sulki puolueen pois jengiväkivallan kitkemistä käsittelevästä prosessista. Tämän seurauksena moderaattien puheenjohtaja Ulf Kristersson järjesti oman tapaamisensa ruotsidemokraattien puheenjohtajan Jimmie Åkessonin kanssa, mikä on jälleen herättänyt kysymyksiä siitä, onko Kristersson luopumassa lupauksistaan.

Kansainvälisissä tutkimuksissakin on selvinnyt, että mikäli valtavirtapuolueet omaksuvat oikeistopopulistien agendaa, käy niin, että oikeistopopulistien suosio kasvaa.

Silti monta kertaa vaikuttaa olevan jonkinlainen yleinen uskomus tai kiusaus, että omaksumalla laitaoikeistoista joitakin teemoja, valtavirtapuolueet voisivat padota niiden menestystä. Tälle ei kuitenkaan juurikaan löydy tutkimuksellista näyttöä.

Esimerkiksi viime kuussa julkaistu politiikan tutkijoiden Werner Krausen, Denis Cohenin ja Tarik Abou-Chadin laajaan aineistoon perustuva tutkimus osoittaa, ettei valtavirtapuolueiden mukautuva strategia patoa eri maissa radikaalioikeiston menestystä.

Vihreät ja perussuomalaiset ovat tuoneet uudenlaista jakoa suomalaiseen poliittiseen kenttään. Perinteiset puolueet SDP, kokoomus ja keskusta joutuvat miettimään, miten ottavat tämän huomioon.

– Keskustaoikeistolle ja keskustavasemmistolle yhtälöstä tekee haastavan se, että monimutkaistuvat jakolinjat eivät tarkoita van- hojen jakolinjojen katoamista, Marttinen ja Mäki-Lohiluoma painottavat kirjassaan.

Populismia tutkinut valtio-opin dosentti ja yliopistonlehtori Emilia Palonen muistuttaa, että perussuomalaiset ja populistiset liikkeet yleensä pyrkivät tuomaan uusia asioita agendalle ja haastamaan perinteiset keskusteltavat agendat.

– Jos muut näitä agendoja alkavat seurata, loogisesti ottaen käy huonosti. Silloin puhutaan heidän asioistaan ja se nostaa heitä. Myös vihreät ovat pystyneet valtavirtaistamaan ympäristöasioita. Jos muut puolueet seuraavat sitä, agenda saa enemmän huomiota ja sitten jäävät pois ne asiat, joihin puolueet ovat perinteisesti kiinnittäneet huomiota.

Työväenpuolueiden näkökulmasta merkityksellistä on ympäristöasioiden ohella vaikkapa se, millaista tasa-arvopolitiikkaa tehdään ja miten vältetään eriarvoistumisen lisääntymistä, miten työntekijöillä on entistä paremmat oikeudet ja miten pidetään yllä hyvinvointipalveluja.

– Kaikki tällaiset ”pikkudetaljit” voivat jäädä uuden agendan alle, Palonen heittää ja korostaa näiden asioiden tärkeyttä.

Kun perussuomalaiset tuovat oman agendansa esiin, ei ole enää merkitystä sosioekonomisella taustalla. Esimerkiksi maahanmuuttopoliittinen jakolinja jei katso juurikaan sosioekonomista taustaa.

Esimerkiksi keskustalle, kokoomukselle ja SDP:lle Palosen viesti on, että täytyy vain tuoda ja pitää omat agendat rohkeasti pöydällä. Niihin kyllä samastutaan.

– Jos on hyvä agenda, siihen samastutaan, Palonen painottaa.

– Ehkä keskustan syvenevä alamäki kertoo siitä, että he eivät onnistuneet tuomaan heidän kannattajilleen tärkeitä asioita esiin. Luulen, että palautuminen Sipilän (kesk.) kaudesta kestää jonkin aikaa. Kokoomuksella olisi periaatteessa helpompi ajaa omaa agendaansa.

Palonen toteaa, että kokoomus on pitkään pystynyt olemaan ”fantastinen feelgood -puolue”.

– Jos se nyt ajaa oppositiossa keskustavasemmistolaista hallitusta vastaan, se helposti näyttää oman politiikan raadollisuutensa. Se oppositiopolitiikka ei ole sitten ikään kuin kivaa kaikille. Jos hallitus ajaisi vasemmistolaisempaa talouspolitiikkaa, olisi mielenkiintoista nähdä, nähtäisiinkö perussuomalaisista ja kokoomuksesta vieläkin oikeistolaisempaa talouspolitiikkaa.

Palonen näkee, että kokoomuksella, SDP:llä ja keskustalla olisi parannettavaa oman profiilinsa esiinnostamisessa, jotta se olisi selvästi äänestäjien hahmotettavissa. Jos reagoidaan perussuomalaisten agendasiirtoihin, se ei ainakaan profiilia kasvata.

– Sitten ihmiset ajattelevat, että äänestävät perussuomalaisia, kun luulevat tietävänsä, mitä he ajavat, vaikka eivät esimerkiksi tiedä, millaista talouspolitiikkaa he ajavat, Palonen pohtii.

Yhtä lailla kuin perussuomalaisten talouspolitiikka on piilossa, se on Palosen mielestä epäselvää myös vihreiden osalta.

– Mutta he voivat aina sanoa, että olemme vihreitä ja yrittää omia ilmastokysymystä.

Uudet puolueet siis haastavat vakiintuneiden merkitysten kenttää. Vanhoille asioille annetaan uusia merkityksiä.

Euroopassa populistiset puolueet ovat pystyneet ottamaan haltuunsa maahanmuuttokeskustelua ja tuomaan siihen vahvasti omia merkityksenantojaan.

Vaikka parin viime vuoden aikana Välimeren alueelta ei ole tullut niin paljon pakolaisia kuin aiemmin, maahanmuuttokeskustelu pyörii silti ikään kuin koko ajan olisi tulossa valtavasti porukkaa Eurooppaan. Vuosi 2015 jäi ikään kuin päälle keskustelun tasolla.

– Ilmiöstä on tullut keskeinen politiikan agendalla. Siinä oikeistopopulistit ovat onnistuneet.

Joissakin Euroopan maissa vasemmistopopulistit taasen ovat omaksuneet kapitalismin kritiikkiä ja vahvaa talouspuhetta.

– Pyritään puhumaan taloudesta, kun se on esimerkiksi jäänyt vähän syrjään sosialidemokraattisilla puolueilla.

Kiertäessään poliittisiakin konferensseja Palonen on havainnut, ettei eurooppalaisilla demareilla ole kovin selkeää yhteistä agendaa. Tunnelma on odottava, paikoin jopa sisäänpäin käpertynyt ja pelokas. Demarien paluu valtaan Euroopassa ei toistaiseksi ole lähtenyt leviämään laajemmin. Suomessakin demarien vaalivoitto oli lopulta niukka.

Palosen mielestä useissa maissa seurataankin suotta, millä agendalla populistipuolueet etenevät. Hän ihmettelee, ettei vaihtoehdoksi hahmotu paljon nykyistä selkeämmin se, että ajettaisiin tasapainoa työmarkkinoille, eri alueiden välille sekä maahanmuuttajien ja kantaväestön välille.

Koska perussuomalaisten ja oikeistopopulistien puheissa on myös naisvihamielistä otetta, Palonen kysyy, eikö muiden puolueiden kannattaisi nyt yrittää puhua nimenomaan naisille.

– Naisissa on tulevaisuus ja nyt kannattaisi houkutella heitä seuraamaan progressiivista agendaa ja puhua myös tasa-arvon nimissä miehille.

Niin Euroopan sosialidemokraattisten kuin konservatiivisten entisten valtapuolueiden pitäisi Palosen mukaan luoda itselleen selvä agenda. Tästä Palonen toteaa puhuneensa pitkään, mutta vielä tulokset eivät ole nähtävissä. Hän tiivistää, että puolueiden pitäisi puhua siitä, miksi heitä pitäisi äänestää eikä siitä, miksi niillä on oikeus olla vallassa.

Populismin tutkija Palosta pyydetään nyt asiantuntijana puhumaan tiedotusvälineisiin muun muassa siitä, miksi perussuomalaisten agenda puree. Palonen selventää, että monilla on mielikuva, että perussuomalaisten agenda olisi selkeä.

– Tietenkään se ei ole selkeä. Jospa puhuttaisiinkin siitä, mitä muuta heidän puolueohjelmassa on kuin maahanmuutosta kohkaaminen? Palonen ihmetteleekin.

Hänen mukaansa olisikin kysyttävä, mistä perussuomalaiset puhuvat eikä miten he puhuvat. Vasta tämä paljastaisi puolueen agendan onttouden.

– Miksemme keskustele heidän kanssaan vaikkapa siitä, mikä on kuntien valtionapujen merkitys ja tarvitaanko niitä, Palonen nostaa yhtenä esimerkkinä.

Palosen mielestä muiden puolueiden on myös tärkeä puuttua perussuomalaisten rasistiseen puheeseen. Hän huomauttaa, että on kuitenkin eri asia vain vastustaa rasismia kuin yrittää kertoa ja perustella, miksi rasismi on ongelma. Näihin miksi-kysymyksiin pitäisi nyt pyrkiä saamaan vastauksia ja siihen, mihin rasismi voi yhteiskunnassa johtaa.

Toiseksi perussuomalaisten lempiaiheeksi nousi vaalien alla ilmastonmuutos.

– Siinä on syntynyt puolueiden välille laaja konsensus, mutta perussuomalaiset on asemoinut itsensä konsensuksen toiselle puolelle. Voi olla, että he ovat ihan yhtä huolissaan ilmastonmuutoksesta, mutta niin kauan kuin debatti antaa heidän olla jokin jäärä toisella puolella, se nostaa heitä, Palonen miettii.

– Sen takia pitäisi keskustella tarkemmin, mitä ilmastonmuutoksen aisoihin pistämiseksi pitäisi tehdä, silloinkin kun se hajottaa muiden eduskuntapuolueiden väliä. Nyt se keskustelu ei siirry riittävästi näiden muiden puolueiden välille, hän summaa.

Tarvittaisiin siis aidosti ratkaisukeskeistä ja selkeää keskustelua myös muiden puolueiden välille.

Esimerkiksi kokoomus on Palosen mielestä sen sijaan muuttumassa näkymättömäksi suhteessa perussuomalaisiin.

Emilia Palonen on tutkinut Pohjoismaiden populististen puolueiden välisiä eroja.

Esimerkiksi Tanskassa populistit ovat siirtyneet oikeistolaisesta talouspolitiikasta vasemmistolaisempaan talouspuheeseen ja puheeseen yhteisöllisyydestä perinteisin sosialidemokraattisin äänenpainoin.

Suomessa Timo Soini halusi määritellä perussuomalaiset työväenpuolueeksi ilman sosialismia.

– Nythän heidän talouspolitiikkansa on radikaalin oikeistolaista. He ovat siirtyneet oikeistolaisempaan talouspoltiiikkaan siinä missään ainakin puheen tasolla Tanskassa on siirrytty kohti vasemmistolaisempaa ilmaisua. Siellä on siirrytty pois vahvasti oikeistolaisesta antisosialistisesta puheesta ja hyvinvointivaltion kritiikistä, Emilia Palonen katsoo.

– Nythän perussuomalaisissa on hyvin vahva epäluulo tiettyä talouden jakopolitiikkaa kohtaan, mutta tästäkään ei puhuta. Heidän koko maahanmuuttovastaisuutensa kytkeytyy tiiviisti ajatukseen, ettei meillä ole enää varaa hyvinvointivaltioon.

Palonen toteaa, että vielä erityisesti Timo Soinin aikaan korostettiin työperäistä maahanmuuttoa. Tilanne on erilainen nyt:

– Koko maahanmuuton kategoria halutaan kiinnittää tyyppiin, joka tulee tänne ja käyttää meidän hyvinvointivaltion palveluita eikä ahkeraan työteliääseen maahanmuuttajaan. Tässä mielessä hyvinvointivaltio onkin vielä olemassa ja sitä pitää puolustaa, mutta jos katsoo perussuomalaista talouspolitiikkaa, he eivät välttämättä halua millään tavalla tukea vasemmistolaista talouspoliitikkaa. Valtion roolia halutaan pienentää ja kutistaa.

Demokraatin printtilehden haastattelussa 24.10. perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoi maamme heikosta syntyvyydestä puhuttaessa, että vääristynyt väestöpyramidi oikaisee itsensä ajan saatossa.

– Vaikka tämän sanominen ei ehkä ole korrektia, niin aikanaan vanhemmat ikäluokat väistyvät paremmille metsästysmaille ja sitten meillä on mahdollisesti stabiilimpi, pienempi väestö Suomessa. Ja jossain vaiheessahan syntyvyys luultavasti taas lähtee nousuun. Siihen vaikuttavat niin moninaiset seikat kulttuurissa ja ihmisten elämäntavoissa, että sitä on hyvin vaikea käytännössä ennustaa, Halla-aho sanoi.

– Jossain syntyvyydessäkin tulee pohja vastaan. Eivät ihmiset lakkaa tekemästä lapsia missään vaiheessa, hän jatkoi.

Häneltä kysyttiin myös, olisiko Suomessa hyväksyttävä ”stabiilimpi, pienempi väestö” eikä tämän vuoksi otettaisi tänne ulkomailta ihmisiä.

– En ymmärrä, miksi Suomen väestön pitäisi olla hamaan tulevaisuuteen juuri sen kokoinen kuin se on nyt tai miksi sen pitäisi kasvaa koko ajan. On olemassa paljon maita, joissa on paljon pienempi väestö kuin Suomessa ja ne tulevat sen kanssa toimeen. Olennaista on terve väestörakenne, jossa tuottavaa työtä ja yrittämistä verottamalla voidaan rahoittaa palvelut, joita väestö tarvitsee, Halla-aho vastasi.

Minkälaiseen hyvinvointivaltioon ja Suomeen perussuomalainen Suomi sitten johtaisi.

Vaikea sanoa, karrikoiko Palonen vai ei, mutta näin hän sanoo:

– En tiedä, mihin se johtaisi. Varmaan hyvinvointipalvelut olisi rajattu niille, jotka tekevät töitä ja ovat suomalaistaustaisia. Hyvinvointivaltion taustaideana oleva universialismi (kaikkien huomioiminen) kärsisi.

Palonen pohtii myös, voisiko tulla kehitys, jossa Suomessa vaikkapa 10 vuotta asuneet maahanmuuttajat pääsevät vasta osallisiksi kunnallista terveyspalveluista.

– En halua paljon näitä esimerkkejä antaa, koska ne ovat sitten perussuomalaisten seuraavassa vaaliohjelmassa. Jos ihmiset pääsisivät vasta vuosien jälkeen terveyspalveluihin, olisiko meillä sitten tarttuvia tauteja ja kipeitä ihmisiä pilvin pimein.

Haastattelu on tehty ennen kuin Rinteen hallitus erosi ja Marinin hallitus aloitti.