Tähän asti varsin onnistuneesti tehtäväänsä hoitanut puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) teki tällä viikolla ensimmäisen ison puolustuspoliittisen virhearvionsa.

Ministeri sanoi Kyrönmaa-lehdessä julkaistussa haastattelussaan haluavansa kieltää reservistä eroamisen. Perusteluina oli muun muassa Suomen sodanajan pelotteen tai pidäkkeen vaarantuminen, sekä oudompana väitteenä aseistakieltäytyjien käyttö Venäjän propagandassa.

Häkkäsen logiikalla reservistä eroavat – hänen termillään “karkaajat” ovat pelkureita tai lintsareita, jotka pitää pakottaa takaisin riviin, ettei Venäjä luule suomalaisten alkaneen pelätä sotimista.

MINISTERI ei siten ole tilannekuvassaan ja huolissaan missään nimessä väärässä.

Venäjän Ukraina-hyökkäys lisäsi varmasti joidenkin suomalaisten reserviläisten pelkoja. Vuonna 2022 täydennyspalvelukseen eli sivariin hakikin ennätykselliset yli 3800 ihmistä. Myös Nato-jäsenyyden vastustajia on sittemmin halunnut eroon maanpuolustuksesta. Iltalehden hankkimien tietojen mukaan viime vuonna joukoista poistui runsaat 1600 reserviläistä.

Puolustusvoimat ei ole kuitenkaan turvaluokituksiinsa vedoten kertonut, kuinka monella eronneella on ollut sodanajan sijoitus eli joku korvaamaton tehtävä kriisiajan Suomessa.

PALJASTAN nyt sotasalaisuuden eli valistuneen arvioni: ei kovinkaan monella.

Suomen puolustus tai pelote ei näihin lähtijämääriin kaadu. Jos kaatuisi, silloin valmiutemme olisi todella huonossa jamassa.

Aikoinaan kriisinhallintatehtävissä opin itsekin tärkeän periaatteen: vetämätön tai motivoitumaton sotilas ei ole ikinä “tyhjää parempi”. Päinvastoin, vasten tahtoaan mukana raahattava ihminen saattaa olla hengenvaaraksi palveluskavereilleen.

Emme tiedä, kenellä reservinkieltäytyjistä olisi muutenkaan halua auttaa kanssaihmisiään poikkeusoloissa.

En luultavasti mene tässäkään arvauksessani pieleen: joillakin on. Varmasti esimerkiksi jotkut nyt sotilastehtävistä luopuneet reserviläisnaiset ovat päättäneet valita mieluummin lastensa varjelemisen.

Voi hyvin olla, että iso osa lähtijöiden joukosta häipyisi kaikissa kriisitilanteessa takavasemmalle ja laistaisi velvollisuuksistaan.

Aseistakieltäytymiseen heillä on silti täysi oikeus. Perustuslaki takaa jokaiselle suomalaiselle omantunnonvapauden. Jokainen ase- tai aseettoman palveluksen suorittanut voi halutessaan erota reservistä vakaumuksensa takia.

Vakaumuksen laatua tai syvyyttä ei oikeusvaltiossa kysytä – eikä pidäkään kysyä. Pelkokin tai omien rajoitustensa tiedostaminen voi olla osa vakaumuksen muuttumisen syitä, ja sen tajuaminen on tärkeää lähinnä vain ihmiselle itselleen.

(Jokaista kansalaista koskevan maanpuolustusvelvollisuuden laiminlyönnistä, lähimmäisten heitteillejätöstä tai onnettomuuksissa auttamatta jättämisestä sen sijaan voi ihmisiä rankaista, etenkin kriisiaikana, mutta se on toinen asia.)

KIELTÄYTYJIÄ suurempi ja akuutimpi ongelma valtion kokonaisturvallisuuden kannalta on se, etteivät kaikki halukkaat pääse tällä hetkellä mukaan puolustamaan tai auttamaan Suomea kriisiaikojen oloissa.

Ukrainan kohtalo käynnisti suomalaisissa valtavan tarpeen erilaisille poikkeusolojen selviytymistaidoille. Maanpuolustuskoulutus MPK:n kurssit ovat jo parin vuoden ajan olleet pullollaan myös asepalvelusta suorittamattomia naisia.

Monet reservistä aikoinaan eronneet haluaisivat nyt perua päätöksensä, ja monet sivarin käyneet kyselevät, mitä kaikkea lisää he voisivat poikkeusoloissa tehdä.

Tämä motivoituneiden ja vastuullisten vapaaehtoisten siviilien joukko kattaisi varmasti sen osaajavajeen, mitä reservinkieltäytyminen Suomelle aiheuttaa.

Valtiolla ei ole kuitenkaan nyt mitään laissa määriteltyä menetelmää, millä ottaa vapaaehtoisia mukaan virallisiin kriisiaikojen organisaatioihinsa.

Tähän sääntö-Suomen epäkohtaan puolustusministeri Häkkäsen pitäisi puuttua nopeasti. Sen sijaan että haukkuu “karkaajia”, ministerin pitää avata ovet reservinkieltäytymisensä peruville ihmisille sekä vapaaehtoisille, ammattitaitoisille siviilinaisille.

Tehokas lääke pienenevistä ikäluokista johtuvaan asevelvollisten vähenemiseen olisi myös kaikille sukupuolille yhtäläinen, tasa-arvoinen asevelvollisuus – mutta se on asia johon tällä hallituksella ei tunnu riittävän uskallusta.

Siviilipalveluksenkin uudistaminen yksilön taitoja lisääväksi ja yhteiskuntaa hyödyttävämmäksi on tarpeen. Reserviläisiä pitää uskaltaa päästää myös aiempaa korkeampiin sotilastehtäviin, paikkaamaan henkilökuntapulaa.

HALU PUOLUSTAA maata on aina hyvin vastavuoroinen asia. Se syntyy silloin, kun oma valtio osoittaa kunnioittavansa ihmisoikeuksia, yksilönvapautta, kaikkien asukkaidensa tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Kielloilla uhkaileminen ei lisää yhdenkään suomalaisen maanpuolustushalua, ja vielä vähemmän se parantaa Suomen sotilaallisia suorituskykyjä.

Juttua muokattu klo 13:52. Poistettu tautologiaa ja korjattu lyöntivirheitä.