Hän viittasi julkiseen keskusteluun, jossa maahanmuuton nähdään olevan osa Suomen talouden ja hyvinvoinnin ongelmien ratkaisua.

– Maahanmuutossa kyse ei ole vain taloudesta ja rahasta, vaan koko yhteiskunnan ja Suomen perustavanlaatuisesta muuttumisesta. Mutta vaikka olisikin – jos siis yksinkertaisuuden takia hetken kuvittelisimme, että kyse on vain rahasta – keskustelu olisi silti kaistapäistä. Mikään tosiasia ei tue sitä, että maahanmuutto voisi korjata talouden ongelmiamme. Päinvastoin. Se kärjistää niitä, Purra väitti.

JULKISEN talouden kannalta oleellisinta on Purran mukaan se, maksavatko tulijat enemmän veroja kuin käyttävät julkisia palveluita ja saavat tulonsiirtoja.

– Ja koska emme ole Yhdysvallat, heidän matalia ansioitaan kompensoidaan voimakkaasti verorahoitteisilla tulonsiirroilla ja palveluilla, joita muutenkin hyvinvointiyhteiskunnassa piisaa, Purra sanoi.

– Tilastot ovat armottomia. Kun julkisen talouden verorahoitteisiin palveluihin ja etuuksiin – maahanmuuttoon itseensä liittyvien menojen lisäksi – kohdistuu koko ajan suurempi kysyntä, kokonaisuus ei vahvistu vaan heikkenee. Jos maahanmuutto tuo eläkejärjestelmään tai yksityiseen kulutukseen jotakin, se vie kaksin käsin sen muualta julkisesta taloudesta.

PUHEEENSA loppupuolella Purra keskittyi puolustamaan Orpon hallituksen sopeutuksia ja kasvutoimia. Hän syytti oppositiota menoja lisäävien kasvutoimien ideoinnista.

– Jos edellinen hallitus naamioi tulevaisuusinvestoinneiksi uudet menokohteensa, nyt avainsana on kasvutoimi. Sellaista menokohdetta ei olekaan, josta oppositio tai muut säikyt eivät kasvutoimea saisi aikaan.

– Ne ovat silkkaa sumutusta, poliittista pisteiden kalastelua ja retoriikkaa.

Valtiontalous täytyy Purran mukaan tasapainottaa, että hyvinvointipalvelut voidaan rahoittaa tulevaisuudessakin. Hän painotti tärkeysjärjestyksen merkitystä.

– Oli kyse sitten hyvinvointijärjestelmän rahoittamisesta niukoilla resursseilla tai arvoista, kaikki ei voi olla yhtä tärkeää. Jos kaikki on yhtä tärkeää, mikään ei ole tosiasiassa tärkeää lainkaan. Politiikassa, verorahan jakamisessa kohteisiinsa ja arvoissa on välttämättä kyse valinnoista, priorisoinneista, tärkeysjärjestyksistä.