Pääkirjoitukset
22.2.2022 07:02 ・ Päivitetty: 22.2.2022 08:37
Putinin häikäilemättömyys ei tunne rajoja – viimeinen optimisti sammuttaa valot
Amerikkalainen Francis Fukuyama teki vuonna 1992 julkaistussa teoksessaan Historian loppu ja viimeinen ihminen johtopäätöksen, että liberaali demokratia voitti ja päätti aatteiden kamppailut. Maailma valmistui.
Jo silloin akateemisissa piireissä kritisoitu mutta suurta näkyvyyttä joka tapauksessa saanut opus ammensi perusteesinsä kylmän sodan päättymisestä ja Berliinin muurin kaatumisesta. Teosta on luettu myös Suomessa osana valtiotieteellisten tiedekuntien oppivaatimuksia.
1990-lukua hallitsi idealistinen optimismi.
Ei tarvitse silti olla yliopiston käynyt oppinut voidakseen katsoa menneisyyden aikajanaa. 1970-luvun Suomeen syntynyt ja Suomessa elämänsä asunut nyt keski-ikäinen sukupolvi ei ole kokenut sotaa ainakaan välittömässä lähiympäristössään. Aiemminkin historiassa on ollut aikalaisille pitkiltä tuntuvia ns. rauhanjaksojakin, mutta aina uudelleen myös erittäin julmia ja yhä tuhoisampia sodan aikoja. Tämä tuntuu välillä unohtuneen.
1990-LUKUA hallitsi idealistinen optimismi, joka taisi aidosti ammentaa ihmiskunnan uudenlaiseksi uskotusta keskinäisriippuvuudesta ja karttuneesta sivistyksestä. Taustalla saattoi olla myös laskennallista todennäköisyyttä siitä, etteivät suurten valtioiden intressit saata enää koskaan mennä liian pahasti ristiin ydinaseiden maailman todellisuudessa.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen Venäjän heikkous sokaisi silmiä siltä, että maalla on nyt sotilaallisen varusteluarsenaalin lisäksi johtaja, joka ei piittaa ihmishengistä. Samalla Euroopan mahtimaan Saksan kohtalonyhteys venäläiseen maakaasuun lähentelee katastrofia.
Venäjän ja sen diktaattoripresidentin Vladimir Putinin häikäilemättömyyden seurauksena maailma seuraa taas järkyttyneenä ihmisen roistomaisia piirteitä ja sen valtapoliittisia heijastusvaikutuksia. Tämänkertaisesta kriisistä vastuussa on yksin Putin, ei Yhdysvallat, Nato, Euroopan unioni tai Ukraina.
1970-luvun lapset ja 90-luvun optimistit näkivät Jugoslavian hajoamissodat, Ruandan, Irakin ja Syyrian sodat esimerkkeinä pahuudesta monen säilyttäessä silti toiveikkuutensa. Kun nyt järki näyttää karkaavan täysin Putinin matematiikasta, kohtaamme historian synkimmät pimeydet uudelleen ja viimeinen optimisti sammuttaa valot.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.