Valtion mukaan hyvinvointialueet saavat vuonna 2026 lisää rahaa 2,2 miljardia euroa. Vuoden 2026 inflaatioksi arvioidaan noin kaksi prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että lisärahoitus riittäisi juuri kattamaan hinnannousuista aiheutuvat kustannukset.

Samaan aikaan alueille on suunnitteilla valtiolta noin miljardin euron leikkaukset. Tämä tarkoittanee sitä, että talousahdinko jatkuu ja lisäsäästöjä tarvitaan, koska monella hyvinvointialueella on katettavana kymmeniä ja jopa satoja miljoonia euroja alijäämiä seuraavien vuosien aikana.

ALUEET OVAT yrittäneet saada erilaisilla toimillaan lisäaikaa alijäämien kattamiseen. Vaarantavatko säästötoimenpiteet tasapuoliset ja yhdenvertaiset palvelut? Onko menty niin sanotusti ”pylly edellä puuhun”, kun alueilla on vasta nyt herätty todellisuuteen, että jäljellä olevat rahat eivät riitä?

Osittain tämä johtui siitä, että monet kiinteistöt olivat tulleet käyttöikänsä päähän. Olisiko kuitenkin ollut järkevää pysähtyä ja tehdä perusteellinen palveluverkkosuunnitelma, jossa olisi huomioitu kasvava palvelutarve, väestön ikääntyminen sekä maamme hajanainen kuntarakenne?

Nyt, kun pitäisi pystyä tekemään päätöksiä siitä, missä päin ja minkälaisia palveluja hyvinvointialueen asukas saa, vastustus on voimakasta.

Kukaan ei halua luopua mistään, mikä on ymmärrettävää palvelujen käyttäjän näkökulmasta. Matkat pitenevät potilaille sekä heidän omaisilleen, ja kustannukset kasvavat samassa suhteessa. Kaikkialla ei ole julkista liikennettä, jolla voisi kulkea edullisesti palvelupisteeseen tai päästä katsomaan omaista hoitolaitokseen.

JOHTAAKO palvelujen keskittäminen seuraavaksi siihen, että yritykset alkavat karttaa hyvinvointialueiden reunakuntia, koska työntekijöille ei ole niissä tarjolla esimerkiksi riittäviä ja tärkeitä perusterveydenhuollon palveluja?

Yritysten työntekijät saattavat joutua ottamaan vapaapäivän joko oman tai lapsen sairauden vuoksi ja ajamaan jopa 150 kilometriä saadakseen perusterveydenhuollon palveluja.

Yritykset alkavat mitä todennäköisimmin miettiä, minne ne yrityksensä perustavat, jos toimintaedellytyksiin liittyvät huolet kasvavat. Tällainen tilanne saattaa muodostua rasitteeksi sekä yritykselle että työntekijän kukkarolle.

MIELESTÄNI nyt olisi syytä pysähtyä hetkeksi ja laatia strategia sekä palvelusuunnitelma siitä, missä hyvinvointialueen sisällä mitäkin palveluita tarvitaan.

Samalla tulisi pohtia, mitkä palvelut voidaan keskittää aluekeskukseen vaarantamatta saatavuutta ja ihmisten terveyttä.

Lisäksi olisi mietittävä, onko kaikkien alueiden tarjottava kaikkia palveluja vai voidaanko toimintaa osittain keskittää.

Kuitenkin on selvää, että jokainen hyvinvointialue tarvitsee ympärivuorokautisen päivystyksen alueen asukkaiden turvaksi.

Kirjoittaja on aluehallituksen jäsen ja kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Kannuksesta.