Esityksen mukaan koulutetun hoitohenkilöstön tehtäväkohtaisia palkkoja tulisi korottaa vuosittain 1,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin miesvaltaisten alojen palkkoja kymmenen vuoden ajan. Järjestöt vaativat, että valtion budjettiin osoitetaan vuosittain 100–150 miljoonaa euroa tasa-arvorahaa tätä varten.

Asia ei ole saanut sellaista vastakaikua kuin liitot olisivat toivoneet. Toimitusministeristön valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi Demokraatille olevansa hyvin voimallisesti sitä mieltä, että tähän ei pidä poliitikkojen puuttua.

– Se on työmarkkinakysymys ja minä uskon, että silloin kun puhutaan hoitohenkilökunnan palkoista, niin niissä työmarkkinapöydissä osataan sitten löytää oikeita ratkaisuja, jotka pitävät palkkatason sellaisena, että se on myöskin vetovoimainen ala.

– Se ei ole meidän asia.

– Ei ole tulossa. Mutta sitten jos valtion työmarkkinaedustajat päätyvät johonkin, niin silloinhan se rahoitetaan, mutta se päätetään työmarkkinapöydässä.

Lue lisää: Nyt tuli Orpon suora vastaus hoitohenkilöstön palkkavaateisiin valtiolle: ”Ei ole tulossa”

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen sanoo torstaina tiedotteessa, että pallottelu on nähty. Liitto muistuttaa, että hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat 13 vuoden ajan pyörittäneet ns. samapalkkaisuusohjelmia, joiden tarkoituksena on ollut kuroa miesten ja naisten perusteetonta palkkaeroa umpeen. Ero on kaventunut vain neljällä prosenttiyksiköllä. Jos tämä etanan vauhti jatkuu, palkkatasa-arvo saavutetaan vuonna 2090, Tehy arvostelee.

”Vastuuta sysitään poliitikkojen ja työmarkkinapöydän välillä. Asia ei tunnu kuuluvan kenellekään ja naisvaltaisen alan palkat jäävät aina korjaamatta”

Hän muistuttaa, että työmarkkinaneuvottelujen keinovalikoimassa ei ole enää keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja eikä samapalkkaeriä, joilla naisvaltaisille aloille oli aiemmin mahdollista kohdentaa korotuksia.

”Rahaa on nyt kaivettava valtion budjetista ja poliittisen päättäjän on sitouduttava palkkatasa-arvon toteuttamiseen. Emme vaadi mahdottomia kerralla vaan pitkäjänteistä, mutta konkreettista ohjelmaa, jonka vuosittaiset kustannukset ovat hyvin kohtuulliset.”

Rytkösen mukaan palkkatasa-arvo ei ole mielipidekysymys vaan sitä edellyttävät kansainväliset sopimukset, EU-säädökset ja kansallinen lainsäädäntö.

Tehy huomauttaa, että muualla ongelmia on jo lähdetty korjaamaan. Esimerkiksi Saksassa on päätetty nostaa julkisen sektorin palkkoja kahdeksan prosenttia. Lisäksi Saksan hoitoalalle on kohdennettu satojen eurojen korotukset alan vetovoiman lisäämiseksi. Uudessa-Seelannissa on päätetty tuomioistuinprosessin seurauksena nostaa naisvaltaisen sote-alan minimipalkkoja 15–49 prosenttia viiden vuoden aikana.