Jotta päästäisiin sopimuksen tavoittelemaan 1,5 asteen lämpötilan nousuun, vältyttäisiin rankoilta seurauksilta, jotka liittyvät vaikkapa vedenpuutteeseen ja eliölajien kärsimiseen.

– Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportissa monet yllätti, miten iso ero on, onnistutaanko lämpeneminen rajoittamaan kahteen vai puoleentoista asteeseen.

Kalevi Sorsa -säätiö ja BIOS-tutkimusyksikkö saattoivat tänään kaksi puoluejohtajaa ja tutkijat keskustelemaan ilmasto- ja talouspolitiikasta.

Kalevi Sorsa -säätiö on sosialidemokraattinen ajatuspaja. BIOS on itsenäinen monitieteinen tutkimusyksikkö, päärahoittajana Koneen Säätiö.

Maapallon lämpötila on noussut asteen verran ihmisen toiminnan vuoksi viimeisen runsaan vuosisadan aikana. Samaan aikaan Suomen keskilämpötila on noussut 2 astetta. Suomessa nimenomaan marras–tammikuu ovat lämmenneet runsaasti, pian koittava joulukuu jopa 4 astetta.

Maankäytön muutos oli aina 1950-luvulle merkittävämpi hiilidioksidipäästöjen lisääjä kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö.

Noin puolet ihmisen päästämästä hiilidioksidista jää ilmakehään, puolet varastoituu hiilinieluihin.

– Jos päästöille ei tehdä mitään, maapallo lämpenee nykymenolla keskimäärin nelisen astetta, Suomessa jopa noin 8 astetta, Liski toteaa.

Hiilidioksidi on mahdollista poistaa ennen kaikkea lisäämällä metsien hiilivarastoja tai viljelymaiden maaperän hiilivarastoja muun muassa viljelyteknisin keinoin.

Maailman 34 miljardia tonnin vuosittaisista hiilidioksidipäästöt 17 miljardia tonnia jää ilmakehään.
Jari Liskin mukaan 4–12 miljardia tonnia olisi mahdollista poistaa lisää metsittämällä ja 8–12 miljardia tonnia viljelysmaan nykyistä järkevämmällä käytöllä.

Suomi päästää 56 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Maankäyttösektorin hiilinielu on yhteensä noin 25 mijoonaa tonnia.

Suomen ilmastopaneelin mukaan Suomen pitäisi olla hiilineutraali vuonna 2035 eli päästöt olisivat silloin yhtä suuret kuin hiilinielut. Tämä on välttämätöntä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Liski totesi, että Suomesta puuttuu todentamis- ja mittausjärjestelmä siihen, miten esimerkiksi jokin tietty metsä- tai viljelysmaa toimii hiilinieluna. Järjestelmä mahdollistaisi ilmastotoimien huomioimisen vaikkapa elintarvikkeiden hinnoissa.

Tutkijayhteisöllä olisi Liskin mukaan mahdollista kehittää todentamisjärjestelmä, joka voitaisiin kytkeä Suomen ilmastopolitiikkaan.

– Pariisin ilmastotavoitteiden saavuttaminen on yhä Suomelle mahdollista, toimiin on ryhdyttävä välittömästi. Tarvitaan valtavia päästövähennyksiä ja lisäksi on poistettava valtavia määriä hiilidioksidia ilmakehästä. Metsien ja peltojen hiilinielut ovat keskeisiä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa niin maapallonlaajuisesti kuin Suomessakin, Liski tiivisti.

Paavo Järvensivu puhui kokonaisvaltaisesta yhteiskunnan ekologisesta jälleenrakentamisesta.

Kyse on järjestelmätason muutoksesta. Järvensivu muotoili ihmiskunnan elävän ”fossiilitalouden raunoissa”.

– On rakennettu hieno yhteiskunta, jonka ongelma on kuitenkin se, että se tarvitsee merkittävää ja jatkuvaa fossiilisten polttoaineiden syöttöä. Meidän on rakennettava asumisen ja liikkumisen käytännöt uudestaan. Muutos on verrattavissa toisen maailmansodan jälkeiseen jälleenrakennukseen, jolloin rakennettiin esimerkiksi hyvinvointivaltio, Järvensivu sanoi.

Hänen mukaansa julkisella vallalla on keskeinen rooli visioijana, rahoittajana ja koordinoijana. Eri toimijat on saatava samalle aaltopituudelle. Vision täytyy perustua kokonaisvaltaiseen monitieteiseen näkemykseen.

– Mihinkään yhteen taloudelliseen ymmärykseen tilannekuva ei voi enää perustua. Ollaan menty viime vaalikausilla aika lailla valtiovarainministeriön laatimien kehysten mukaan. Nyt kuvan pitää olla laajempi. Täytyy miettiä taloudellisia työkaluja konkreettisten toimien aikaansaamiseksi.

Esimerkiksi metsäsektorilla ajojärjestyksen täytäisi Järvensivun mielestä olla hiilinielut, sen jälkeen mekaaninen puuteollisuus, kuiduttava metsäteollisuus ja viimeisenä energiapuu.

– Teollisuuspolitiikka ei voi lähteä siitä, että globaali kulutus jatkaa kasvuaan nykytrendien mukaisesti. Nykyisten teollisuussrakenteiden ylläpitoa ei voi perustella sillä, että teollisuus vain siirtyisi muihin maihin. Meidän täytyy globaalilla tasolla pitää huolta, ettei kulutus kokonaisuutena kasva, Järvensivu vyörytti.

Poliittisista tavoitteista Järvensivu korosti muun muassa tavoitteellista innovaatiopolitiikkaa sekä julkisia investointeja ja yritystukia ilmastonäkökulmasta järkeviin ratkaisuihin. Seuraavassa hallitusohjelmassa olisi osoitettava polku, jossa päästään aitoihin päästövähennyksiin.

Alakohtaisesta siirtymäpolitiikasta hän nosti esiin Espanjan mallin. Siellä hiilikaivoksia suljetaan hallitusti yhteistyössä ay-liittojen kanssa. Hankkeen vetäjänä toimii ekologisen transition ministeri. Hän ehdotti, että Suomessa esimerkiksi turvealan työntekijöitä voitaisiin uudelleenkoulututtaa tuulivoimakenttien rakentamiseen samalla mallilla.

Järvensivun mukaan kulutuksen vähentäminen pitäisi tulla hyväksytyksi. On hurja ristiriita, jos samaan aikaan kannustetaan sekä vähentämään päästöjä että kuluttamaan ja tienaamaan enemmän.

Pekka Haavisto peilasi omassa esitelmässään eri toimintamalleja ilmasto-ongelman ratkaisemiseen.

Sellainen malli ei riitä, jossa Suomi tekee vain oman osansa muttei enempää. Haaviston mukaan on etsittävä aktiivisesti edelläkävijyyttä ilmastopolitiikassa ja katsottava muun muassa tilanteen synnyttämiä bisnesmahdollisuuksia uuden tekniikan vientiin.

– Tulemme tekemään suuria päästövähennysraktisuja kaupungeissa ja suuria nieluratkaisuja maaseudulla. Kaikki tarvitaan talkoisiin mukaan.

Haaviston mukaan fossiilisista polttoaineista on luovuttava; kivihiilestä turpeesta ja polttoöljystä vuoteen 2030 mennessä ja maakaasusta ja bensiinistä ja dieselöljystä vuoteen 2040 mennessä.

– Nielujen kasvattaminen on aloitettava nyt, sen vuoksi ylimitoitetut metsähakkuu- ja biotaloussuunnitelmat täytyy katsoa tarkasti läpi.

Haaviston mukaan myös ilmastolle haitalliset tuet on ajettava alas.

– Tarvitaan suunnitelma ja aikataulu niistä luopumiseksi 10 vuoden aikana ja samalla ympäristöverotusta voidaan kiristää.

Ilmastonmuutoksen hillinnän muutosvaikutukset on Haaviston mukaan mietittävä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

SDP:n puheejohtaja Antti Rinne painotti, että ilmastotoimet pitää rakentaa tutkittuun tietoon. Samaan aikaan on ymmärrettävä, että monta muutakin muutosta on meneillään ja niihinkin on löydettävä yhtäaikaisesti ratkaisuja. Rinne mainitsi digitalisaation, tekoälyn kehittymisen ja alustatalouden.

– Meidän pitää uskaltaa sanoa, että puolitoista astetta on tavoite, johon Suomi pyrkii lämpenemistä rajoittamaan, mieluummin enemmän kuin vähemmän, Rinne sanoi ja totesi, että Suomen on oltava hiilinegatiivinen vuodesta 2035 eteenpäin.

Rinne pohdiskeli myös sitä, että tutkittu tieto muuttuu koko ajan. Esimerkiksi eilen uutisoitiin, että Suomen metsien hiilinielu saattaakin olla paljon suurempi kuin on arvioitu. Tutkittu tieto pitäisikin ohjata koko ajan ajantasaisena päätöksentekijöille.

Rinne pahoitteli sitä, että suomalaisessa keskustelussa asiat yksinkertaistetaan kovin helposti. Hän nosti esimerkkinä keskustelun metsien hakkuumääristä ja takertumisen tarkkoihin lukuihin. Rinne painotti, että Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan Markku Ollikaisen ajatuksiin vedoten, että nyt yksittäisten lukujen lukkoon lyöminen ei ole ensisijaista vaan se, että asetetaan tavoitteet ja lähdetään kulkemaan niitä kohti.

– Pitäisi löytää yhteinen näkymä, visio tulevaisuuteen.

Rinteen mukaan ilmastomuutokseen voidaan löytää ratkaisuja myös teknologisella osaamisella ja koulutusjärjestelmää kehittämällä. Se edellyttää laajaa yhteiskunnallista keskustelua.

– Pitää tehdä konkreettinen toimenpideohjelma valtakunnan tasolla, alueellisesti, paikallisesti, jota lähdetään viemään eteenpäin.

– Tällä vaalikaudella on harmittanut jumalattomasti, että on paljon poliittisia päätöksiä ilman, että niistä tehdään vaikuttavuusarvioita. Pitää tehdä sellainen ohjelma, joka pohjaa tutkittuun tietoon ja siinä on vaikutussarviot. Pitää kyetä tekemään myös globaaleja vaikutusarvioita.

Rinne pohtii vakavana, miten tämän hetken politiikot edustavat viimeistä sukupolvea poliittisia päätöksentekijöitä Euroopassa ja maailmassa, jotka pystyvät vaikuttamaan ilmastonmuutokseen siinä mielessä, että asiaa ehditään vielä korjata.

– Meidän täytyy huolehtia, että tulevat sukupolvet pärjäävät.

Rinne painotti voimakkaasti, että keskustelu ilmastonmuutoksesta on ulotettava ”kansalaisyhteiskunnan syvimpiin syövereihin”, jotta ihmisille voi herätä asioista yhteinen ymmärrys ja tahtotila.

Rinne totesi, että usein ilmastomuutoksesta puhuttaessa kansalaisilta ja eri tahoilta tulee hyvin äkkiä kysymys, mitä tämä tarkoittaa meille. Tämän vuoksi pitääkin pystyä luomaan näkymää, että kyse on paremman yhteiskunnan rakentamisesta kaikille.

Rinne ei usko, että nopealla aikavälillä pystytään hillitsemään ihmisten kulutusta. Pikemminkin kestävän kasvun aikaansaaminen on tärkeää. Esimerkiksi kiertotalouden kehittäminen voi kulutusta vähentää. Rinne muistutti myös pienituloisten ihmisten asemasta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Tuhannen euron eläkkeellä oleville ei pidä mennä sanomaan, että kulutusta pitää vähentää.

Rinteen mukaan tarvitaan myös investointeja muun muassa koulutukseen. Tarvitaan politiikkaa, joka nostaa osaamista ja koulutusta. Tähän pitää käyttää rahaa.

– On vastuutonta jättää käyttämättä.

– Jos yhteiskunta alkaa säädellä ekologista elämäntapaa ja koetaan, että se tulee ylhäältä ja on lupaprosessien järjestelmä, se ei tule onnistumaan, Pekka Haavisto sanoi ja totesi, että onneksi kulutus voi muuttua myös aineettomampaan suuntaan kuten kulttuurin kulutukseen.

– Vannon myös kiertotalouden nimiin. Kiertotalous tulee varmasti hyvin vahvasti esiin seuraavan hallituksen ohjelmassa, Haavisto peesasi Rinnettä.

Yksittäisistä kysymyksistä yleisöä kiinnosti muun muassa puolueiden puheenjohtajien näkemys lentoverota. Vihreiden vaihtoehtobujdetti on ottanut siihen myönteisen kannan.

– Lentoliikenne kasvattaa päästöjä eikä se ole esittänyt uusia teknologioita päästöjen vähentämiseksi.

Rinne totesi, ettei ole aivan samaa mieltä kuin Haavisto, etteikö lentoliikenteessä yritettäisi myös hakea ympäristön kannalta parempia ratkaisuja.

Hän uskoo, että lentoliikenteessä biopolttoaine on pitkään väline, joilla päästöjä pystytään hillitsemään. Koska lentoliikenteen kasvu todennäköisesti jatkuu, ratkaisuja on Rinteen mukaan haettava teknologian keinoin.

Hän totesi, että ihmisten saavutettavuus on myös tärkeä asiaa globaalille kehitykselle, joten tässä vaiheessa hän ei kannata lentoveroa.