Työministeri Arto Satosen (kok.) ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) alulle panema selvityshanke on kaksiosainen. Nyt julkaistiin ensimmäisen osan raportti, jossa selvityshenkilö Lindström pui, miten yli 55-vuotiaiden – raportin otsikon mukaisesti konkareiden – työllistymistä voitaisiin edistää ja työuria jatkaa työvoimapolitiikan keinoilla.

Sosiaalipolitiikan asiantuntija Tuuli Glantz SAK:sta ja juristi Samppa Koskela STTK:sta näkevät selvityshankkeen positiivisena. Kummassakin keskusjärjestössä tunnistetaan yli 55-vuotiaiden työllistymisen pulmat. Esimerkiksi SAK:n syksyllä julkaisemassa työttömyysbarometrissa ikääntyneiden työttömien työllistymisen keskeisiksi esteiksi listattiin ikäsyrjintä, terveysongelmat ja osaamisen puutteet.

Molemmat arvioivat, että Lindström on tunnistanut konkareiden työllistymisen keskeiset haasteet oikein ja antanut niihin myös mielenkiintoisia ratkaisuehdotuksia. Raportti jätti molempien mielestä kuitenkin myös toivomisen varaa.

Kumpikin näkee puutteena sen, että esitykset jäävät varsin yleiselle tasolle. Raportissa annetaan ennemmin suosituksia tai ohjeita työpaikoille, eikä esimerkiksi lainsäädäntöön esitetä muutoksia. Velvoittavuus puuttuu, Koskela kiteyttää.

Glantz toivoo, että raportti herättää keskustelua ja kannustaa lisäselvityksiin. Hän kuvailee, että monet raportin esityksistä ovat sen verran ympäripyöreitä, ettei niitä voi suoraan ottaa käyttöön kaikkialla.

– Sitä odotan, että näitä jalostetaan pidemmälle, hän sanoo.

Hän kertoo myös, että SAK on jo ennen Lindströmin selvityksen alkamista käynnistänyt oman samaan teemaan pureutuvan hankkeensa, jossa luvassa on myös lainsäädäntöehdotuksia.

RAPORTISSA selvityshenkilö Jari Lindström käsittelee neljää asiakokonaisuutta. Niistä kaikkein olennaisimmiksi Samppa Koskela ja Tuuli Glantz nostavat ensinnä työn joustoihin ja toiseksi osaamisen kehittämiseen liittyvät asiat.

Lindströmin mukaan työpaikoilla pitäisi keskustella työn tekemisen tapoihin tai työaikoihin liittyvistä joustoista, kun työntekijä lähestyy eläkeikää. Raportin julkistustilaisuudessa hän nosti esimerkiksi mahdollisuuden, että kun yötyö ei enää luonnistu, voisi työvuorot järjestää toisin. Lindström mainitsee myös osa-aikatyön.

– SAK:n jäsenkentästäkin on noussut esiin, että jäsenistöllä on mahdollisesti halukkuutta lyhentää työaikaa ikääntyessä. Meidän kokemuksemme ovat kuitenkin sen suuntaisia, että vaikka kiinnostusta osa-aikatyöhön tai työajan lyhentämiseen olisi, työkulttuuri on vielä monilla työpaikoilla sellainen, että tehdään joko kokoaikatyötä tai ei olla töissä ollenkaan, Tuuli Glantz kertoo.

Työajan lyhentämisestä mieleen nousevat väistämättä myös toimeentulon kysymykset, hän sanoo. Luodaanko sitä varten jokin tukijärjestelmä, jotta mahdollinen palkan aleneminen kompensoituu? Hän nostaa esiin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen, mutta sen kohderyhmä on hieman iäkkäämpää kuin juuri yli 55-ikävuoden ehtineet.

MOLEMMAT huomauttavat, että sekä työssä jaksamisen että jatkuvan oppimisen edistämisessä hallitus on jo mennyt toimineen mönkään. Aikuiskoulutustuki ja vuorotteluvapaa heitettiin roskakoriin, vaikka kumpikin on SAK:n ja STTK:n mielestä tarpeen.

– Lindström on esittänyt osaamissetelimallia ja työurasuunnittelua. Molemmat ovat ajatuksena ihan hyviä, mutta jatkuvan oppimisen edistämiseen pitäisi tehdä merkittävästi lisätoimia niin, että työntekijöillä olisi väline ja todellinen mahdollisuus osaamistansa päivittää ja kehittää. Sellaista välinettä ei nyt ole, kun aikuiskoulutustuki poistui, Koskela sanoo.

Vuorotteluvapaan on puolestaan katsottu parantavan vuorottelijoiden hyvinvointia ja työssä jaksamista, Koskela muistuttaa. Vastaavasti moni nuori on päässyt vuorottelijan sijaisena kiinni työelämään.

Koskela olisi odottanut raportilta hieman enemmän ikääntyvien työttömien tukemiseen liittyviä esityksiä.

– Ikäsyrjinnän ja monien muiden asioiden vuoksi moni on vaarassa, että työttömyys pitkittyy. Myös tässä työkyky ja osaaminen ovat tärkeitä näkökulmia – että ei tueta pelkästään työntekijöitä silloin, kun he ovat työssä, vaan tuetaan myös työttömiä. STTK katsoo, että työttömien palvelutarpeen tunnistus on tärkeää ja myös moniammatillinen, oikea-aikainen ohjaus oikeaan palveluun. Palvelut pitää räätälöidä tarpeen mukaisesti, hän sanoo.

OSAAMISEEN ja jatkuvaan oppimiseen liittyvät esitykset raportissa saavat myös kiitosta Samppa Koskelalta ja Tuuli Glantzilta. Kummatkin pitävät hyvänä esimerkiksi Lindströmin ehdottamaa mentori-kisällimallia, jossa iäkkäämpi työntekijä voi opastaa nuorempaansa.

– Ikääntyneillä työntekijöillä on paljon osaamista ja sellaista hiljaista tietoa siitä, miten asiat kannattaa ja pitää tehdä. Mentori-kisällimalli on hyödyllinen tapa pitää ikääntyneet työntekijät, joiden fyysinen työkyky on ehkä heikentynyt, töissä ja opettamassa nuorempia työntekijöitä, Glantz kuvailee.

Glantz pitää kannatettavana Lindströmin raportin julkistustilaisuudessa esittämää ajatusta siitä, että jo nelikymppisenä käytäisiin ikään kuin ”työuratsekissä”.

– Ideana se on erittäin hyvä, että käydään läpi työntekijän toiveita ja katsotaan hänen työkykyhaasteitaan, osaamista ja sen sellaista. Että ihminen alkaisi miettiä pitkäjänteisemmin omaa työuraansa ajoissa, eikä vasta sitten, kun on sitä kremppaa tai osaamisen haastetta, hän sanoo.

Glantz tulkitsee, että tällaista suunnittelua voisi Lindströmin mukaan käydä jollei kehityskeskustelun yhteydessä niin ainakin kehityskeskustelun tyylisesti. Työurasuunnittelun lisäksi Lindström tosiaan nostaakin esiin myös kehityskeskustelut, joissa kehittämis-, osaamis- ja koulutustarpeita puitaisiin.

– Kysyimme SAK:laisilta luottamusmiehiltä, miten kehityskeskustelut ovat toimineet. Valtaosalla työpaikoista niitä käydään, mutta niissä on hyvin paljon alakohtaista vaihtelua. Joillain aloilla keskustelut voivat olla hyviäkin ja johtaa toimenpiteisiin, mutta isossa osassa ne on koettu turhina, jopa ajanhukkana, Glantz kertoo.

Glantzin mukaan kehityskeskusteluissa ongelmana usein on se, että vaikka keskustelussa havaittaisiin tarvetta vaikkapa työn tekemisen tavan ja työajan joustoille tai osaamisen päivittämiselle, ei keskustelua käyvällä esihenkilöllä välttämättä ole valtaa tehdä tarvittavia muutoksia.

LINDSTRÖMIN selvityshanke jatkuu kevääseen 2025 saakka. Keväällä hän luovuttaa selvityshankkeen toisen osan, jossa on pyydetty esitystä Suomeen soveltuvasta kokeilusta, joka tukee alimman eläkeiän saavuttaneiden tai sitä lähestyvien työntekijöiden työurien jatkumista.

Selvityshankkeen loppuraportti julkaistaan helmikuun lopussa.