SAK:n puheenjohtajalle Jarkko Elorannalle riittää yksi lause esityksen myönteisten puolien summaamiseen.

– Tietysti se, että luottamusmies pitää tunnustaa järjestäytymättömässäkin kentässä ja se myös sopimukset tekee, jos luottamusmies on valittu, Eloranta sanoo.

SAK:n suhde hallituksen pyrkimyksiin uudistaa paikallista sopimista ei ole hänen mukaansa muuttunut miksikään.

JOS liian harva työnantajayritys on järjestäytynyt työnantajaliittoon, palkansaajaliiton kanssa solmitusta työsopimuksesta ei tule yleissitovaa, tällöin sopimus ei koske samalla alalla toimivia järjestäytymättömiä yrityksiä. Tällaisessa tilanteessa järjestäytymättömät yritykset voisivat sopia koko työehtosopimuksen paikallisesti.

Eloranta pitää ministeri Satosen lakiesitykselle esittämiä perusteita, julkista taloutta ja työn tuottavuutta, paikkansa pitämättöminä.

– Nehän eivät liity tähän hommaan millään tavalla. Motiivit liittyvät ammattiyhdistysliikkeen asemaan ja työehtosopimusten merkitykseen suomalaisessa työmarkkinakentässä. Emme katsele tätä hyvällä.

HALLITUKSEN esitys säilyttää luottamusmiehen aseman, jos sellainen paikallista sopimusta neuvottelevasta yrityksestä sattuu löytymään. Mikäli ei löydy, henkilöstö voi valita keskuudessaan luottamusvaltuutetun. Järjestäytymätön henkilöstö voi valita luottamusvaltuutetun myös tilanteessa, jossa liittoon kuuluvia työntekijöitä edustaa luottamusmies. Eloranta pitää esitettyä järjestelyä sekavana.

– Jos sattuu niin, että järjestäytymättömässä yrityksessä on sekä luottamusmies että luottamusvaltuutettu. Miten malli toimii, kun pohjana on vain tasaveroisen kohtelun periaate? Voiko syntyä kaksi paikallista sopimusta, joista toisen tekee luottamusmies ja toisen luottamusvaltuutettu? Eteen saattaa tulla aika monimutkaisia tilanteita.

Hallitusneuvos Nico Steiner totesi lakiesitystä koskevassa tiedotustilaisuudessa torstaina, että kaksi erillistä sopimusta voi syntyä mutta sopimusten tulee olla samansisältöisiä, mikäli luottamusvaltuutetun edustamien työntekijöiden ja luottamusmiehen edustamien työntekijöiden työolosuhteissa ei ole eroa.

ELORANTA pitää lakiesitykseen sisältyviä oikeussuojakeinoja hankalina. Järjestäytyneessä kentässä riidat ratkaistaan tuttuun tapaan työtuomioistuimessa mutta järjestäytymättömässä kentässä yleisissä tuomioistuimissa.

– Tässä avataan kaksi tuomioistuinlinjaa. Kuinka paljon nämä eriytyvät toisistaan. Toinen (yleiset tuomioistuimet) on paljon kalliimpi ja vie todella paljon aikaa. (Paikallisten sopimusten) rekisteröintiin ja valvontaan liittyvät parannukset ovat aika vaatimattomia.

Paikalliset sopimukset tulee rekisteröidä lakiesityksen mukaan työsuojeluviranomaiselle. Mikäli näin ei toimita, työnantajayritystä uhkaa tuntuvat sakot.

– Ei tunnu uskottavalta, että tässä valtiontalouden tilanteessa ja säästöpaineessa saadaan merkittävää työsuojeluviranomaisten valvonnan parantumista aikaiseksi. Jää vähän herran haltuun mitä siellä sitten tehdään.

Kuinka tämä esitys vaikuttaa työmarkkinakierrokseen? Paikallisesti sovitaan jatkossakin vain niistä asioista, jotka on työehtosopimuksissa määritelty paikallisesti sovittaviksi.

– Varmaan jokainen liitto käy omaa työehtosopimustaan läpi, että onko siellä sellaisia asioita, joita pitää ottaa paikallisen sopimisen piiristä pois. Jos siellä on esimerkiksi palkkausjärjestelmiä tai muita, joita arvioidaan, ettei niitä ole hyvä tähän uuteen järjestelmään saattaa. Ainakin tämä vaikuttaa niin, että ne, jotka ovat pohtineet paikallisen sopimisen laajentamista tuskin tulevat sitä tekemään. Se ehkä jäädyttää tilanteen sellaiseksi kuin se tänä päivänä on. Hallitus ja työnantajat eivät ehkä tätä toivoneet, mutta näin siinä saattaa käydä.

Eloranta pitää mahdollisena, että tulevien luottamusvaltuutettujen edustavuus ei kaikissa tapauksissa ole parasta mahdollista laatua. Toisin sanoen työnantajilla saattaisi olla paikoin kiusaus sekaantua valtuutetun valitsemiseen.

– Jos keltaiset sopimukset pystytäänkin estämään mutta pystytäänkö estämään keltaiset luottamusvaltuutetut? En välttämättä usko siihen.

Eloranta toivottaa mahdolliset järjestäytymättömään kenttään tulevat luottamusvaltuutetut tervetulleeksi liittojen jäseniksi ja sitä kautta luottamusmiehiksi, jotta saa liittojen koulutuksen ja tuen.

– Kyllähän tämä järjestelmä kuitenkin niin toimii. Emme me nyt lähde edistämään sitä, että järjestäytymättömyys olisi pääsääntö.

ELORANTA näkee, että parhaimmillaan kehitys voisi mennä niin, että työpaikoilla aletaan pohtia, mistä saa tietoa ja tukea sopimiseen. Eli käytännössä tällöin käännyttäisiin ammattiliiton puoleen.

– Mutta me tiedämme myös sen, että osa yrityksistä tekee aktiivista työtä, että ammattiliittoja eikä luottamusmiehiä ei heidän työpaikoillaan ole. Tämähän on Suomen yrittäjien julkilausuttu tavoite. Täytyy tietysti myös muistaa tämä, Eloranta näkee.

Eloranta sanoo, että työnantajilla on monia keinoja, joilla se pystyy vaikeuttamaan ammattiliittojen ja järjestäytyneiden työntekijöiden asemaa työpaikoilla. Kyse voi olla vaikkapa töiden jakamiseen liittyvistä asioista tai siitä, tilittääkö työnantaja työttömyyskassan jäsenmaksun.

KUN työ- ja elinkeinoministeriö tiedotti tänään paikallisen sopimisen uudistamisesta hallitusneuvos Nico Steinerille esitettiin kysymys, voiko uudistus heikentää yleissitovuutta.

– Nyt jos ajatellaan, että on järjestäytynyt kenttä kysymyksessä ja siellä haluttaisiin käyttää paikallisen sopimisen mahdollisuuksia, mutta se ei onnistu, koska luottamusmiestä ei ole niin jatkossa onnistuu. Tämä vähentää itse asiassa kannustinta irtaantua työnantajaliitosta ja sitä kautta päästä ikään kuin yleissitovuuskenttään hyödyntämään paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Eli tämä ratkaisu on oikeastaan neutraalimpi kuin jokin muu ratkaisumalli olisi tuon suhteen, Steiner sanoi.

Eloranta kutsuu tällaista puhetta ”teoria-argumentiksi”.

– Se voi joissain tilanteissa mennä näin, mutta kyllä tässä tietysti on se toinen puoli, että tämä vähentää järjestäytymisen kannusteita työnantajalta – koska on ensinnäkin mahdollisuus suoraan yrityskohtaiseen sopimiseen eli tehdään vain yrityskohtaisia (sopimuksia) tai sitten niin, että tehdään yleissitovan sopimuksen perusteella tapahtuvia paikallisia sopimuksia ilman, että tarvitsee liittyä työnantajaliittoon. Kyllä minä näen, että nämä kannusteet ovat vahvempia kuin tämä ehkä teoreettinen (puhe).

Eloranta sanoo myös, että on aikamoinen sopimusautonomian loukkaus, kun lainsäädännöllä puututaan siihen, mitä järjestäytyneet osapuolet ovat keskinäisistä suhteistaan sopineet.

– Jos järjestäytyneet osapuolet ovat sopineet, että meillä sopii vain luottamusmies ja nyt sitten lainsäädännöllä todetaan, että ei se olekaan näin, vaan valtuutettukin voi sopia, jos luottamusmiestä ei ole valittu. Onhan se aika merkittävä sopimusautonomian loukkaus, Eloranta sanoo.

EDUSKUNNAN hyväksymään työrauhalainsäädäntöön on eksynyt tekninen virhe, joka laajensi työnantajien korkeamman hyvitysvelvollisuuden myös muihin valvontavelvollisuuden laiminlyönteihin kuin työrauhavelvoitteeseen. Hallitus pyrkii nyt virheensä korjaamaan ja lakia muuttamaan. Elorannan mukaan manööveri alleviivaa sitä kenen puolella Orpon hallitus on.

– Eihän tässä pyritäkkään tasaveroiseen kohteluun. Kun työntekijäpuoli rikkoo työrauhaa, siitä tulee isot rapsut. Kun työnantajapuoli rikkoo valvontavelvollisuuttaan, niin siitä tulee pienet rapsut. Onhan tämä kovin poikkeuksellinen tilanne.

– On sinänsä mielenkiintoista, että tämä tekninen virhe on mennyt eduskunnan läpi, se on käsitelty valiokunnissa ja käsittääkseni siellä on myös todettu, että näin tämä nyt tulee olemaan ja siitä huolimatta laki tulee voimaan virheellisenä. Nyt sitä sitten korjataan. En tiedä onko hallituspuolueiden työmarkkinaosaajat siellä valiokunnassa nukkuneet vai mikä mahtaa olla tilanne, kun on sieltäkin lipsahtanut läpi.