Jäsenäänestyksellä valitun SPD:n uuden puheenjohtajaduon Saskia Eskenin ja Norbert Walter-Borjansin niskaan oli sälytetty syksyn kestäneen vaalikampanjan aikana paljon toiveita, joista vähäisin ei ollut demarien lähtö liittokansleri Angela Merkelin johtamasta hallituksesta.

Uuden johdon vaatimukset hallitussopimuksen avaamisesta muun muassa ilmastonsuojeluun, investointeihin, minimipalkkaan ja rikkaiden verotukseen liittyvissä kysymyksissä muuttuivat kokouksen päätöksellä toivelistaksi, mikä on tarkoitus nostaa pöydälle hallituspuolueiden välisissä keskusteluissa.

Taustalla vaikutti ilmeisesti arvio, että lähtö ovet paukkuen hallituksesta voisi pudottaa puolueen 13–14 prosenttiin laskeneen kannatuksen vieläkin alhaisemmaksi.

Suitsia piti tiukalla myös hallituskumppaneiden CDU:n ja CSU:n puoluekokouksen alla liikkeelle laittamat naamioidut uhkaukset hallitusyhteistyön lopettamisen seurauksista. Niistä kipeimmin demarien omaan nilkkaan sattuva olisi ollut erittäin tärkeänä pidetyn peruseläkeuudistuksen laittaminen jäihin.

Eräs puoluekokouksen siunaamista uuden johdon vaatimuksista koski julkisten investointien lisäämistä tarvittaessa vaikka velkarahalla. Puheenjohtajan paikasta kilpaillut valtiovarainministeri Olof Scholz ehti kuitenkin panna toimeksi jo tulevan vuoden talousarviossa, jossa 362 miljardin euron loppusummasta tullaan käyttämään julkisiin investointeihin ennätysmäiset 40 miljardia euroa.

Tähän asti “mustasta nollasta“ eli talousarviosta ilman uutta velkaa kynsin ja hampain kiinni pitänyt Scholz ilmoitti merkittävästä linjamuutoksesta toteamalla, ettei velattomuuden periaatteesta tarvitse pitää enää dogmaattisesti kiinni.

Scholz sanoo, että investoinnit infrastruktuuriin ja siten Saksan tulevaisuuteen ovat myös silloin välttämättömiä, kun verotulot pienenevät.

Uuden demarijohdon puoluekokouksella hyväksyttämä vaatimus nostaa CO2-tonnin hintaa jo päätetystä 10 eurosta sisältyy sekin tarkkaan lukien liittopäivien jo hyväksymään mutta toistaiseksi osavaltioita edustavan liittoneuvoston riitauttamaan ilmastopakettiin.

Kädenvääntöä sen sijaan saattavat synnyttää vielä ehkä ennen joulua pidettävässä hallituspuolueiden johtajien tapaamisessa demarien vaatimukset minimipalkan korottamiseksi nykyisestä 9,19 eurosta 12 euroon tunnilta sekä aluksi yhden prosentin ja tulevaisuudessa kahden prosentin omaisuusverosta yli miljoonan euron omaisuudelle.

CDU:ssa ja CSU:ssa tuskin nielaistaan mukisematta myöskään demarien vaatimusta viiden vuoden vuokrakatosta kohtuuhintaisten asuntojen pulasta kärsivillä paikkakunnilla sekä lapsilisien korottamista nykyisestä noin 200 eurosta 250 euroon ja köyhissä perheissä 400–478 euroon lasta kohden kuukaudesa.

Keskusteluagendalle noussee myös demarien vaatimus sosiaali- ja työttömyysapuun liittyvien sanktioiden lieventämisestä ja osin kokonaan poistamisesta.

Puoluekokouksen suuriin yllätyksiin kuului hallitusyhteistyötä kristillisdemokraattien kanssa alusta alkaen aktiivisesti vastustaneen ja demarien eroa suuresta koalitiosta vaatineen demarien nuorisojärjestön Juson puheenjohtaja Kevin Kühnertin täydellinen mielenmuutos.

Ärhäkkyydestään, agitaatiovoimastaan ja selkeästä ajatuksenjuoksustaan tunnettu kolmikymppinen vasemmistodemari ja kokouksessa yhdeksi SPD:n viidestä varapuheenjohtajaksi valittu Kühnert paljastuikin monien ällistykseksi suuren koalition puolustajaksi.

Vielä kaksi vuotta sitten Kühnert julisti demarinuorten hurratessa, että SPD:tä voidaan uudistaa vain koalition ulkopuolelta. Nyt hän piti hallituksessa pysymistä demokratian kannalta parhaana ratkaisuna.