Päätoimittajalta
12.9.2023 14:31 ・ Päivitetty: 12.9.2023 15:14
Sanna Marin ja politiikan roolit: ei ole tervettä vaatia poliitikosta rocktähteä tai Mestaria
Entinen pääministeri Sanna Marin sai poistua eduskunnasta. Hänenkin virheitään saa kritisoida: ketään poliitikkoa ei pidä roolittaa enkeliksi, demoniksi, messiaaksi tai mestariksi.
Tamperelainen aluepoliitikko Julia Sangervo (vihr) arvosteli tällä viikolla julkisesti Sanna Marinin päätöstä lähteä eduskunnasta. Hän kertoo saaneensa tämän jälkeen sosiaalisessa mediassa kimppuunsa suuren määrän Marinia puolustavia ihmisiä, jotka tuntuivat pöyristyneen ihailemansa vaikuttajan arvostelemisesta.
Poliittisissa johtopäätöksissään (että SDP jotenkin hämäsi kansaa vaaleissa) Sangervo on mielestäni väärässä, mutta teksti oli muuten hyvin tavanomaista poliitikon toiminnan kritiikkiä. Siitä räyhääminen on suhteetonta ja Sangervolle epäoikeudenmukaista.
ON NORMAALIA ihmetellä, miksi eduskunnasta rahakkaisiin töihin karkaava kansanedustaja pyörsi niin äkkiä puheensa Arkadianmäelle rivijäseneksi jäämisestä.
On normaalia kysyä, miksi arvoja korostava ihminen ottaa vastaan työtarjouksen konsulttitoimistosta, joka on tunnontuskitta edistänyt muun muassa nais- ja toimittajavihamielisen Saudi-Arabian ja muiden hirmuhallintomaiden etuja.
On myös ihan normaalia tulla työpaikallaan toisiin ajatuksiin lyhyelläkin varoitusajalla. Kun lähtötilaisuus tulee, siihen saa tarttua, mikäli se tuntuu itsestä oikealta.
Työyhteisö tai tässä tapauksessa puolue ja äänestäjät saavat sitten itse päättää, kantavatko he tästä nopealle lähtijälle kaunaa vai kiittelevätkö väistymisestä.
Lisää aiheesta
Samalla on eduskunnaltakin ihan normaalia myöntää poishaluavalle edustajalle ero tehtävästään. Väkisin ei ketään pidä työpaikalle kahlita, kuten toimituspäällikkömme Rane Aunimo tässä kommentissaan perusteli.
ROCKTÄHDEKSI luonnehdittu Sanna Marin oli kriisiaikana poikkeuksellinen pääministeri, jota monet epäpoliittisetkin ihmiset idolisoivat.
Samaan aikaan hänestä kasvoi myös vastustajiensa mielissä kokoaan suurempi mörkö, vertauskuva nuorten naisten “liialliselle” vallalle ja kaikelle sille mikä feministeissä tai vihreässä siirtymässä on pielessä.
Näin syvää joukkovihaa ei kovin moni muu pääministeri ole osakseen saanut.
Äskettäin paljastui, että äärioikeistolaiset terroristihaaveilijat pohtivat viime vuonna Marinin surmaamisen helppoutta.
Näin syvää joukkovihaa ei kovin moni muu pääministeri ole osakseen saanut, vaikka yksittäisiä häiriköitä ja tappouhkailijoita on lähes jokaiselle 2000-luvulla riittänyt.
Pääministerin saama somekohtelu se vasta olikin kaksoisstandardien juhlaa.
Kun Marin kontrolloi visuaalista ilmettään Instagramissa huolellisesti rajatuilla selfieillä, se oli vastustajille merkki pissismäisestä narsismista.
Silloin kun Jussi Halla-aho (ps) kontrolloi imagoaan somen trollauspostauksilla, se on vain yhteiskunnallista osallistumista eikä lautajonnemaista provosointihalua.
SEKÄ FANIT että vihaajat henkilöivät Sanna Mariniin aivan liikaa politiikan ulkopuolisia asioita, muotia, identiteettikysymyksiä ja elämäntapasymboliikkaa.
Monille hän oli joko erehtymätön trendijumalatar, esikuva tai Suomen talouden tuhonnut bilettäjä, kassaneiti. Välimuotoja ei ääripäiden väliin juuri mahtunut.
Ihminen nimeltä Sanna Marin tuntui kaikkien noiden muiden antamien roolien takana unohtuvan. Sellaista epäinhimillistämistä – ylentämistä tai alentamista – ei toivoisi kenellekään politiikan ammattilaiselle.
Jos olisin politiikassa kaikkivaltiaan tai edes käytöspoliisin asemassa, laatisin äkkiä puolenkymmentä käskyä poliitikon ihmismäiseksi kohteluksi, vääristyneiden henkilökulttien välttämiseksi.
1. Poliitikko on ihminen, ei Mestari tai rocktähti. Älä palvo häntä tai nosta häntä epäjumalan asemaan, äläkä demonisoi. Äänestäjän todellisuudentajulle ei tee hyvää olla fani tai uskonlahkolainen.
2. Kunnioita itsensä likoon laittanutta. Jokainen eduskunnassa tai hallituksessa istunut poliitikko on onnistunut ja epäonnistunut urallaan moneen kertaan. Jos joku väittää ettei poliitikko X ole saanut mitään hyvää aikaan, hän ei puhu totta. Jos joku väittää, että poliitikko Y on toiminut aina virheettömästi ja oikein, hänkään ei puhu totta.
3. Älä hauku poliitikon ulkonäköä, se osoittaa vain kyvyttömyyttäsi nähdä ihmistä. Poliitikon vaatemaku tai tyylitaju ovat eri asia, niitä voi ruotia.
4. Poliitikkoa saa arvostella hänen toiminnastaan, siitä mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kritiikkiä esittävän kansalaisen kimppuun ei saa käydä: vastaansanominen onnistuu varmasti ilman että haukkuu kriitikkoa ihmisenä.
5. Yritä välillä asettua politiikantekijän asemaan. Mieti, miten olisit itse onnistunut ratkaisemaan hänen eteensä tulleet tapahtumat ja vaiheet, sen hetken tiedoilla ja aikataulupaineilla.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.