Päätoimittajalta
12.4.2019 17:00 ・ Päivitetty: 12.4.2019 15:46
Mitä oikeastaan tiedämme vaalikäyttäytymisestä? Lähes puolet äänestävistä valitsi puolueensa jo viime vuonna. Jos luet tämän jutun tänään, noin joka neljäs empii vielä.
e2 Tutkimus julkaisi helmikuussa tietopaketin eduskuntavaaleista. Tutkijat Ville Pitkänen ja Jussi Westinen kävivät läpi menneiden vaalien dataa, joka avaa uusia tai ainakin uudistamista kaipaavia näkökulmia kansalaisten toimintaan vaaliuurnilla.
Huoli äänestysprosentista lukeutuu vaalien kestopuheenaiheisiin, mutta myös myytteihin. Ainakaan eduskuntavaaleissa äänestysprosentti ei ole lähivuosikymmeninä juurikaan laskenut toisin kuin julkisesta kirjoittelusta voisi ajatella. Päinvastoin voidaan puhua jopa hienoisesta noususta tällä vuosituhannella.
Kun SDP voitti viimeksi eduskuntavaalit lähes 20 vuotta sitten Paavo Lipposen johdolla vuonna 1999, ainoastaan 68,3 prosenttia äänioikeutetuista antoi äänensä. Tämän perusteella emme voi siis suoraan päätellä sitä, että mitä alemmaksi äänestysprosentti painuu, sitä huonommin SDP menestyy. Viime eduskuntavaaleissa 2015 SDP keräsi äänistä vain 16,4 prosenttia äänestysprosentin ollessa 70,1 prosenttia.
Maaliskuun lopulla uutisoitiin monitieteisestä Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -tutkimushankkeesta, joka pohjautuu muun muassa Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin viime eduskuntavaaleista. Rekisterissä on tieto noin miljoonasta äänestäjästä, siis neljäosasta kaikista äänioikeutetuista.
Tämän perusteella tiedämme, että eri ammattiryhmistä vähiten vuoden 2015 eduskuntavaaleissa äänestivät ruumiillista työtä tekevät, esimerkiksi keittiöhenkilökunta ja tarjoilijat, lehtien ja mainosten jakajat sekä varastojen ja jätehuollon työntekijät. Heistä alle 60 prosenttia käytti äänioikeuttaan ja esimerkiksi ikkunanpesijöistä vain 40 prosenttia äänesti.
Varmimmin taas äänestivät korkeakoulutetut, siis hyvätuloiset talouselämän ja järjestöjen johtajat, opettajat ja lääkärit, joiden äänestysprosentit kohosivat yli 90:een.
Myös tulotason perusteella erot ovat huomattavia. Vähiten äänesti pienituloisin viidennes, se väestönosa, jonka vuositulot ovat alle 12 000 euroa. Yli 52 000 euroa ansaitseva tulokymmenys äänesti puolestaan peräti 87 %:sti. Vitsikkäästi sanottuna rikkaat äänestävät lompakoillaan, köyhät jaloillaan.
Lisää aiheesta
Ikätarkastelussa parikymppisistä äänesti selvästi alle puolet. 70-vuotiailla äänestysprosentti oli lähes tuplasti suurempi. Tutkijoiden mukaan vaikeus löytää ehdokasta on ollut poikkeuksetta tärkeämpi syy äänestämättömyydelle kuin vaikeus löytää sopivaa puoluetta.
Tutkimusten perusteella lähes neljänneksen äänistä taistellaan vielä, jos ja kun luet tätä juttua sen ilmestymispäivänä tänään perjantaina.
SDP on pitänyt gallupien kärkisijaa hallussaan vuoden päivät, mutta putosi viimeisellä viikolla pitkästä aikaa alle 20 prosentin. Ero kakkosena olleeseen kokoomukseen on silti lähes lähes kolme prosenttiyksikköä. Perussuomalaiset on noussut kamppailemaan jopa kakkossijasta. Ennakkoäänestys päättyi tiistaina. Ennakkoäänten osuus on tyypillisesti hieman alle puolet kaikista annetuista.
Mitä sitten voi tapahtua aivan viimeisten päivien aikana? Kuinka paljon asetelmat voivat vielä muuttua ja uhkaako jokin SDP:n vaalivoittoa?
Kaksissa edellisissä eduskuntavaaleissa puoluevalintansa teki jo edellisen vuoden puolella lähes joka toinen. Noin neljäsosa äänestäjäkunnasta on äänestänyt aina samaa puoluetta eduskuntavaaleissa. He ovat siis äänestäjiä, joihin ei vaikuteta televisiomainoksilla, vaalitenteillä tai torikampanjoinnilla. Puolueuskollisuus on sitä suurempaa, mitä vanhemmasta äänestäjästä on kyse, ja oma sukupolveni eli 1970-luvulla syntyneet ovat kaikkein vähiten puolueuskollisia.
Noin viikkoa tai kahta ennen vaaleja päätöksensä tekee viitisentoista prosenttia äänestäjistä. He ovat jo selvästi kampanjoinnin kohteita ja vaikutettavissa. Tämän jutun ilmestymisen aikoihin pari päivää ennen vaaleja puolueensa valitsee saman suuruinen äänestäjäjoukko.
Entä vaalisunnuntaina, vihoviimeisenä hetkenä? Vasta tuolloin noin joka kymmenes päättää, onko valinta SDP vai joku muu. Tutkimusten perusteella lähes neljänneksen äänistä siis taistellaan vielä, jos ja kun luet tätä juttua sen ilmestymispäivänä tänään perjantaina.
Puoluelistan sisällä kamppailut ovat usein tiukkoja ja joskus ratkeavat vasta tarkistuslaskennassa.
SDP on ollut eduskuntavaalien suurin puolue kolmekymmentä kertaa, muttei vielä kertaakaan 2000-luvulla. Viime vaaleissa tulos jäi vähän yli 16 prosenttiin ja monessa vaalipiirissä SDP jäi ensimmäiselle varasijalle.
Pitkäsen ja Westisen katsannossa huomautetaan, että historiallisesti pääministeripuolue on kärsinyt keskimäärin 2,6 prosenttiyksikön vaalitappion vuosien 1983–2015 eduskuntavaaleissa. Toisaalta kaksissa edellisissä eduskuntavaaleissa suurin oppositiopuolue on hävinnyt vaalit.
Nyt näyttää vahvasti siltä, että pääministeripuolue keskusta jatkaa sarjaa ja on suuntaamassa veret seisauttavaan vaalitappioon. Suurin oppositiopuolue SDP on lähellä jättipottia.
Palataan vielä myytteihin, joista aloitimme. Pitkänen ja Westinen huomauttivat analyysissaan alkuvuonna, että kisaa vaalipiirien viimeisistä paikoista pidetään usein tiukkana. Todellisuus on ollut pitkälti toinen.
Vuosien 2007–2015 eduskuntavaalien vertailu osoittaakin, että piirien viimeinen paikka puolueiden välillä on ratkennut alle 500 äänen erolla vain kuudessa tapauksessa neljästäkymmenestä. Esimerkiksi Helsingissä ei ole käyty viimeisissä kolmissa eduskuntavaaleissa kertaakaan tiukkaa puolueiden välistä kisaa viimeisestä paikasta.
Sen sijaan puoluelistan sisällä kamppailut ovat usein tiukkoja ja joskus ratkeavat vasta tarkistuslaskennassa. Vuonna 2011 kokoomuksen Lasse Männistö nousi vain 27 äänen turvin Helsingin vaalipiirissä puoluetoverinsa Laura Rädyn ohi.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.