Puolueen ääniharavan Sanna Marinin johdolla SDP teki ns. Paavo Lipposet. SDP onnistui harvinaisessa tempussa kasvattaa pääministeripuolueen asemasta kannatustaan ja edustajapaikkojen määrää, mutta voitto karkasi tälläkin kertaa käsistä. Nyt toki selvemmin kuin 2003, jolloin eroa keskustaan jäi vain 6 000 ääntä.

Tapahtui sama kuin monta kertaa aiemminkin 2000-luvulla. Kolmen suurimman puolueen kärki tiivistyi lähelle toisiaan, kuten gallupit ennakoivat, vaikka vaalikauden aikana kukin kolmesta suuresta käväisi usean prosenttiyksikön karkumatkalla.

Suomessa eduskuntavaalit kasaavat suurimpia puolueita yhteen, mutta erityispiirteeksi lukujen valossa näytti nousevan ns. taktinen äänestäminen. Vaikka vaalilähetysten legenda Sami Borg arvioi ennen vaaleja, ettei taktinen äänestäminen ratkaise, se näyttää sinetöineen ainakin vihreiden ja vasemmistoliiton vaalitappiot. Ääniä siirtyi vielä kyselyihinkin verrattuna vasemmistoliitosta ja vihreistä juuri SDP:lle.

SDP:n suosio kasvoi suurista vaalipiireistä myös Pirkanmaalla Marinin huikean suosion siivellä mutta myös Uudellamaalla puolueen suosio riitti lisäpaikkaan.

Mitä vaalisunnuntain jälkeen tapahtuu, on kokonaan toinen kysymys. Kahden suuren oppositiopuolueen yhtäaikainen vaalivoitto tulkitaan Marinin hallituksen linjan torjunnaksi, vaikka muun muassa maahanmuutto-, ympäristö- ja Eurooppa-politiikka erottavat kokoomusta ja perussuomalaisia.

Vaalitulos sinänsä mahdollistaa myös erilaisia kokoomuksen ja SDP:n varaan rakentuvia kokonaisuuksia, mutta muun muassa taloudenpitoa ja työmarkkinoita koskevat kysymykset vaatisivat kompromisseja.

SDP:n ei tarvitse nöyristellä Petteri Orpon kokoomuksen edessä, kun hallitustunnustelut alkavat.