– Tavoite on kova, muttei mahdoton. Se edellyttää nykyistä parempaa osaamiseen panostamista, toisen asteen koulutuksen turvaamista jokaiselle sekä ammatillisen työvoimakoulutuksen lisäämistä sekä yhdessä työnantajan kanssa tehtävän koulutuksen vahvistamista.

Heidän mukaansa lisäksi tarvitaan erityisesti osatyökykyisten työllistymiskeinojen lisäämistä. Kaksikko painottaa, että ennaltaehkäisevät toimet täytyy muistaa.

– Nuorten kohdalla tämä tarkoittaa nuorisotakuun hyödyntämistä ja kehittämistä: Jokainen työtön nuori pitää kohdata henkilökohtaisesti ensimmäisen työttömyyskuukauden aikana.

Filatov ja Skinnari muistuttavat, että rakennetyöttömyyden purkaminen edellyttää toimivaa sosiaali- ja terveyspalveluiden, kuntoutuksen ja työvoimapalveluiden yhdistämistä, sillä 30 000 työkyvyttömästä ihmisestä iso osa voidaan kuntoutuksella auttaa työmarkkinoille.

Heidän mukaansa välityömarkkinat mahdollistavat työttömän tarpeiden mukaan räätälöidyn toimenpideketjun työelämään. Tällä hetkellä tarjottavat toimet eivät kuitenkaan aina ole räätälöityjä työttömän ihmisen tarpeisiin, vaan työttömälle tarjotaan sitä, mitä milloinkin on tarjolla, esimerkiksi rahoituksen puitteissa.

– Pysyviä työpaikkoja on vähän ja usein työn ja muiden palveluiden välinen rajapinta on häilyvä. Tämä epämääräisyys on korjattava.

Skinnari ja Filatov listaavat viisi keinoa, joilla on syytä lähteä liikkeelle vaikean työttömyyden korjaamiseksi:

– Välityömarkkinat on yhdistettävä avoimen sektorin työmarkkinoihin. Tarvitaan uudenlaista julkisen sektorin vastuuta vaikeasti työllistyvän työvoiman osallisuuden pysyväksi lisäämiseksi ja työpanoksen hyödyntämiseksi. Kyse ei ole vain työn etsinnän ja välityksen tehostamisesta, vaan sopivien työpaikkojen luomisesta. Esimerkiksi julkisella sektorilla voidaan paikallisesti sopien räätälöidä avustavia tehtäviä, joihin voi työllistyä tuetusti.

– Rakennetyöttömyyden purkamiseen tarvitaan pysyvää lainsäädäntöä ja rahoitusmekanismeja. Työllisyysasteen pysyvä nostaminen vaatii työvoimapalveluiden ja niitä tukevien palveluiden uudelleen järjestämistä. Lisäksi on kehitettävä julkisia hankintoja tukemaan osatyökykyisten työllistymistä ja kehitettävä yhteiskunnallisia yrityksiä.

– Työttömällä pitää olla oikeus käyttää työttömyysturvaa palkan osana. Moni työtön hakee aktiivisesti työtä, mutta ei onnistu sitä löytämään. Työttömyys pitkittyy ja lopulta usko omaan työnsaantiin hiipuu. Työllistämisseteli on keino muuttaa passiivinen työttömyysturva aktiiviseksi ja saada uusi alku aktiiviseen työnhakuun. Yrityksille työllistämisseteli on helpompi käyttää kuin nykyinen tukimalli.

– Järjestöjen palkkatuen katosta pitää luopua. Järjestöt tekevät arvokasta työtä osatyökykyisten ihmisten auttamisessa työelämään, palkkatukikatto on poistettava.

– Porrasta avoimille työmarkkinoille voidaan alentaa työtulotuella. Se kannustaisi myös satunnaisten ja pienipalkkaisen työn vastaanottamiseen, koska se lisäisi työstä käteen jäävää rahaa.

Heidän mukaansa nykyisten välityömarkkinoiden vahvuutena on sosiaalinen osaaminen, joka tulee vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten palveluihin järjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan kautta.

– Sitä ei markkinaehtoisten palveluiden kautta saavuteta. Kolmannen sektorin vahvuutena on ihmisen kunnioittaminen, arvostus, asiakkaille annettu aika ja osallistaminen. Toiminnassa yhdistyvät sosiaalinen yhteisyys, asiakkaan oman tahdon kunnioittaminen, kokemusasiantuntijuus ja vertaistuki. Näitä vahvuuksia on vaikea tilata tai ostaa avoimilta markkinoilta.