Torsti korostaa, että kaupunkien ansiosta on onnistuttu säilyttämään monia hyvinvointivaltion keskeisiä periaatteita, jotka vuonna 2015 hyväksytty hallitusohjelma oli valmis poistamaan. Yksi keskeinen ratkaisu on ollut kaikkia lapsia koskeva varhaiskasvatus eli subjektiivinen päivähoito.

– Monissa kaupungeissa ei olla suostuttu lajittelemaan lapsia esimerkiksi vanhempien työttömyyden perusteella. On ymmärretty, että varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Samalla se on tehokkainta tasa-arvotoimintaa tilanteessa, jossa lasten syrjäytyminen on noussut kansankunnan ykköshuolien joukkoon.

– Mitä olisi tapahtunut, jos tällaista kaupunkiliikettä ei olisi? Subjektiivinen päivähoito-oikeus olisi muuttunut rajoitetuksi koko maassa. Maksuttomuuden ja laadun kehittämisen sijaan keskustelisimme pelkästään subjektiivisen oikeuden palauttamisesta. Kaikki muu kehitystyö ja –ajattelu olisi todennäköisesti jäissä.

Torsti painottaa, että varhaiskasvatuksemme on rankattu maailman parhaaksi. Esimerkiksi 2012 Economist Intelligence Unit ja singaporelainen säätiö julkaisivat 50 maan vertailututkimuksen, jonka pohjalta tehtiin Starting well -index. Suomi on sen kärjessä samoin kuin lukuisissa OECD-vertailuissa.

Torstin mukaan kaupunkien satsaus varhaiskasvatuksen kehitykseen on tärkeää myös jatkossa. Erityisesti korostuu laadun varmistus niin, että kaikki päiväkodit pärjäävät.

– Kaupunkien sisällä varhaiskasvatus kaipaa järeämpiä toimia, jotta lasten yhdenvertaisuus todella toteutuu. Jokaisen päiväkodin pitää pystyä tarjoamaan jokaiselle lapselle parhaat mahdolliset lähtökohdat. Tämä on esimerkiksi Helsingissä lähivuosien tärkein asia. Päiväkodeilla ja niiden huippuosaavilla opettajilla täytyy olla edellytykset tehdä työtään arjessa kaikissa osissa kaupunkia.

– Myös tutkimuksen heijastuminen arkeen pitää varmistaa. Meillä tehdään jatkuvasti maailmanluokan huippututkimusta liittyen monet keskeiset kysymykset kuten lasten empatiataidot, monikielisyys ja erilaisten oppimisvaikeuksien käsittely.