Tarkan harkinnan ja uuden tiedon valossa SDP:n lautakuntaryhmä päätyi kannattamaan selvitystä, jossa päämääränä on miettiä, miten pato puretaan niin, että merkittävä kulttuuriympäristö säilyy ja jokiluonto ennallistuu, kun pato puretaan joko osittain tai kokonaan.

– Vanhankaupunginkosken arvokas kulttuuriympäristö voidaan säilyttää ja Helsingin teollisuushistoriaa kunnioittaa, kun purkaminen tehdään tarkasti harkiten. Padon ympäristön rakennuskanta säilyy, vaikka pato purettaisiin esimerkiksi osittain, SDP:n lautakuntaryhmä katsoo.

Lautakuntaryhmä muistuttaa, että patoja puretaan tällä hetkellä noin kolmessakymmenessä kohteessa valtionrahoituksen turvin. Esimerkiksi Hiitolanjoella Etelä-Karjalassa, Virtaankoskella Sysmässä ja Kuusinkinjoella Kuusamossa. Projektit saavat rahoitusta maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta ja hallitusohjelmaan on kirjattu kalojen vaellusesteiden purkaminen.

– Helsinkiläiset haluavat vapauttaa kosken. Patoa puolustaa ilmeisesti vain vähemmistö kaupunkilaisista. Helsingin Uutisten kyselyssä vuonna 2019 peräti 92 prosenttia vastaajista kannatti purkamista, ja vaikka verkkokyselyssä tulokset voivat vääristyä, on selvää, että meillä päättäjillä on velvollisuus kuunnella kaupunkilaisia ja käynnistää kunnollinen selvitys padon purkamisesta.

– Haluamme vielä korostaa, että patoa ei missään nimessä tule purkaa huolimattomasti tai ideologisista syistä, kulttuuriympäristöarvot unohtaen. Mahdollinen purku tulee suunnitella huolella ja niin, että kosken alueesta tulee entistä hienompi, kun vapaana virtaava koski lisää alueen virkistyskäyttöä ja historiallinen infrastruktuuri saa entistä enemmän ihailijoita.

– On upeaa, että me demarit saimme edistää uhanalaisen virtavesiluonnon elpymistä Helsingissä.

Näin Kuusela kirjoittaa huolista, joita padon purkamiseen liittyy:

”Vuoden 2016 selvityksessä, joka meille myös toimitettiin taustamateriaaliksi, nostettiin esiin kaksi merkittävää jokiluontoon liittyvää huolta: pohjan sedimenttien mahdollinen haittavaikutus Vanhankaupunginlahden Natura 2000 -alueelle ja joessa elävien vuollejokisimpukan ja saukon vaarantuminen, jos pato puretaan.

Myös joen pinnan laskemista pidettiin vaarana.

Raportissa esitetyt uhkakuvat on myöhemmissä tutkimuksissa kumottu.

Joen sedimenttejä on tutkittu muutamaan otteeseen vuoden 2016 jälkeen, eikä tutkimuksissa ole löytynyt vaarallisia sedimenttimääriä, vaikkakin kohonneita raskasmetallipitoisuuksia löytyi pieneltä alueelta, jossa joki haarautuu.

Vuollejokisimpukka aiotaan joka tapauksessa siirtää turvaan mahdollisen itähaaran kunnostamisen yhteydessä, joten simpukan suojelu ei ole peruste padon säilyttämiselle. Saukon elinolosuhteiden taas on arvioitu paranevan, jos pato puretaan ja joki ennallistetaan.

Kaloille padon purkamisesta on paljon hyötyä. Jos purkaminen toteutetaan hallitusti ja hyvin suunnitellen, aukeaa kaikille kalalajeille mahdollisuus nousta Vantaanjokeen. Mikäli päädytään pelkkään itähaaran muokkaamiseen, toimenpide on vaarallinen kaloille, eikä laajan näkemyksen mukaan hyödytä useita kalalajeja, joille itähaara on muokattunakin liian jyrkkä noustavaksi.

Mutta purkua ei saa tehdä hutiloiden. Moni on – myös oman puolueemme piirissä – esittänyt huolia veden pinnan laskusta, mikä saattaisi johtaa suuriin ongelmiin. Mutta onneksi asia voidaan ratkaista samalla tavalla, kuin homma on hoidettu monissa projekteissa ennen tätä.

Joen pinnan merkittävä lasku voidaan estää kosken yläpuolelle rakennettavalla pohjapadolla, mikä on normaali toimintatapa, kun patoja puretaan. Näin säästytään eroosiolta ja esimerkiksi Pikkukosken uimarannalla voi yhä uida, vaikka pato puretaan.

Kysymys on myös kustannuksista. Aiemmin päätetty Itähaaran kunnostus on kallis operaatio ja myös pato vaatii pikaista remonttia, jos se säilytetään.

Nyt purettavaksi esitettävä pato on erittäin heikossa kunnossa ja sen kivet pysyvät paikoillaan “vain niiden painon ja niiden välissä toimivan hammastuksen ja kitkan avulla”, kuten HSY:n patoturvallisuusselvityksessä vuodelta 2010 todetaan. Patoa vaadittiin selvityksen perusteella kunnostettavaksi välittömästi, mutta asiassa ei ole edistytty.

On luonnon kannalta järkevintä ja mahdollisesti myös taloudellisesti edullisinta purkaa pato joko kokonaan tai osittain eikä muokata itähaaraa ja tämän lisäksi kunnostaa vaarallisessa kunnossa olevaa patoa.

Vanhankaupunginkosken pato ei ole tuottanut energiaa enää viime aikoina, eikä pienillä vesivoimaloilla ole merkitystä energiantuotannossa.

Päätöstämme tukee myös mielipideympäristön muutos.

Vuoden 2016 jälkeen yleinen mielipide on kääntynyt jokien ennallistamisen puolelle.

Joet halutaan vapauttaa ja Vanhankaupunginkosken museopato on pahin este vaelluskaloille Vantaanjoessa.

Esimerkiksi Vantaan Tikkurilankosken padon osittainen purkaminen vuonna 2019 on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta ja lisännyt alueen virkistyskäyttöä. Myös museoarvoista on huolehdittu projektissa.”