Rönnholm lainasi Väinö Tannerin sanoja, kun tämä avasi Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kokouksen maaliskuussa 1919 pidettyjen eduskuntavaalien jälkeen.

– Koskaan ei ole työväenliikkeen keskuudessa tervehditty sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kokoontumista niin suurella tyydytyksellä kuin nyt.

Tannerin puhe onkin merkittävä, sillä vain vuosi sitä ennen Suomi oli ajautunut veriseen sisällissotaan, jossa vastakkain taistelivat punaiset ja valkoiset. Sodan jälkeen ensimmäisissä vaaleissa SDP onnistui saamaan 80 paikkaa, vaikka suuri osa puolueen kannattajista virui vankileireillä tai oli ilman kansalaisluottamusta.

– Jälkikäteen osa punakaartilaisista kääntyi kommunisteiksi ja siis aseellisen kumouksen kannattajaksi ja jatkajiksi. He halusivat kostoa, Rönnholm totesi.

– Kun kommunistit kysyivät häneltä, että kuinka entinen punakaartilainen voi olla sosialidemokraatti, niin hän vastasi, että juuri siksi.

Pääsihteeri huomautti, että edustuksellista demokratiaa ja oikeusvaltiota haastetaan tänäkin päivänä rajusti.

– Myös sopimiseen perustuva kansainvälinen järjestelmä, joka on etenkin pienten valtioiden suoja ja vakaan kehityksen lähde. horjuu autoritaarisesti hallittujen valtakeskusten nousun myötä.

Myös itsenäisyyspäivän mielenosoitukset nousivat Rönnholmin puheessa esiin.

– Vaikka leirit ja liput siivotaan, niiden läsnäolo on merkki siitä, että historia ei ole loppu. Demokratiaa on huollettava seuraavakin vuosisata.