Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Politiikka

“Se oli hänen viimeinen väläyksensä, kun hän paneutui lempilajiinsa” – pelikaverit eivät unohda Sikariportaan Manua

Mauno Koivisto oli tasavallan ykköslentopalloilija. Kuvassa hän pelaa lentopalloa lomamatkallaan Kanarian saarilla alkuvuodesta 1990.

Mauno Koivisto oli lentopallokentällä tiukasti peliin keskittynyt ja virheet nopeasti taakseen jättänyt johtohahmo, joka pukukopissa viihdytti pelikavereita puheillaan.

Koivisto oli pitkään Suomen tunnetuin lentopalloilun harrastaja ja pelasi vuosikymmenien ajan Sikariporras-joukkueesta. Se pantiin pystyyn, kun Lentopalloliitto perusti 5-sarjan, josta ei voinut pudota.

– Se oli meille sopiva sarja. Sikariportaaseen tuli sitten sellaisia tirehtöörejä ja sikarinpurijoita, Koivisto kertoi vuoden 2009 haastattelussa, jonka Lentopalloliitto julkaisi uudelleen.

Sikariportaassa Koivistoon tutustui Jaakko Estola, 98, joka kutsuttiin joukkueen harjoituksiin 1977. Joukkueen pelikokoonpanoon Estola liittyi seuraavana vuonna.

– Pelin hän otti tosissaan. Pelin aikana ei muuta pelleilty. Piti keskittyä peliin, Estola kertoi lauantaina STT:lle.

Koivisto tiesi, ettei jo tapahtuneita virheitä kannattanut jäädä vatvomaan.

– Hän ei sietänyt sitä, että pelin aikana toisen pelaajan tekemää virhettä olisi ruodittu. Hän oli hyvin ankara tässä. Jos joku teki virheen, sitä ei saanut ruotia, koska kukaan ei tee virheitä tahallaan. Jos joku erehtyi sanomaan toisen virheestä, joutui kyllä puhutteluun isolla äänellä. Hän piti pelikurin auktoriteetillaan. Hän teki todella vaikutuksen siinä asiassa, Estola kertoi.

Lisää aiheesta

Kaksi vanhaa pelikaveria muisteli pelihetkiä.

Pukukopissa pelikaverit saivat nähdä toisen puolen Koivistosta.

Presidentti osasi tiivistää pelin tapahtumia sutkauksiksi, jotka tekivät kuulijoihin niin suuren vaikutuksen, että ainakin kaksi Koiviston pelikaveria kirjasi niitä muistiin suuren määrän.

– Toinen pelikaveri, Pekka Kontu, keräsi kolme leikekirjaa täyteen niitä letkauksia. Harva se kerta hänen suustaan tuli joku totuus. Hän löysi sieltä sellaisen pienen huumorin. Se oli fundeerausta. Niitä oli satoja, satoja. Kadun kovasti, että jossain vaiheessa lopetin niiden kirjaamisen, Estola kertoo ja sanoo, ettei pysty valitsemaan yhtä lausahdusta ylitse muiden.

Osa sutkausten tehosta tuli esitystavasta, jossa yhdistyivät Koiviston vähäeleinen ja ilmeetön esiintyminen sekä Turun murre.

– Se oli hieno lisä, höyste jutuille. Häneen ei slangi tarttunut, vaan Turun murre pystyi Helsingissäkin.

Viimeisen kerran Estola tapasi Koiviston viime viikon torstaina.

– Hän oli jo täysin sairas mies, mutta ponkaisi pystyyn. Viimeiset kymmenen minuuttia tarinoimme niin, että hohotus varmasti kuului käytävälle oven läpi, kun kaksi vanhaa pelikaveria muisteli pelihetkiä. Se oli hänen viimeinen väläyksensä, kun hän paneutui lempilajiinsa.

Lentopalloliiton vuoden 2009 haastattelussa Mauno Koivisto kertoi, että hän tutustui lentopalloiluun sotavuosina, jatkosodan asemasotavaiheen aikana vuonna 1943.

Raiko Häyrinen–STT

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE