– Mannerheim joukkoineen kaavaili aseellista poliisitointa 3 000–4 000 miehen voimin, jolla Etelä-Suomen suuret keskukset otettaisiin haltuun. Punaisten suunnitelma oli ihan sama eli pitää lakko-organisaatiolla hallussaan Etelä-Suomen suuria keskuksia, huomauttaa historian professori Juha Siltala.

Kestikin kuukauden päivät sodan alusta ennen kuin varsinainen rintamalinja muodostui.
Suomessa oli tuolloin joukko-osastoja, joilla oli riittävästi aseita, mutta ei käsitystä siitä, miten sotaa käydään, huomauttaa puolestaan Suomen historian dosentti ja tutkija Marko Tikka.

– Eikä myöskään käsitystä, mikä oli sotarikos.

Yhtä yksittäistä selittävää syytä raa’an sisällissodan syttymiseen ei tutkijoiden mukaan ole, vaan sen taustalla voi nähdä niin ulkoisia kuin sisäisiä tekijöitä.

– Suomessa oli erittäin kahtiajakautunut poliittinen elämä ja täydellinen luottamuksen puute porvarileirin ja vasemmistoleirin kesken.

Vaikka luokka- ja poliittiset jakolinjat olivat selvät, niidenkään ei Haapalan mielestä olisi välttämättä tarvinnut johtaa sotaan. Leirit olisivat voineet sopia asioista, kuten tehtiin samaan aikaan poliittisessa kriisissä olleessa Ruotsissa. Siellä vaalitappion kärsineet sosiaalidemokraatit menivät mukaan porvarihallitukseen.

– Kun Suomessa sosiaalidemokraatit menettivät syksyn 1917 eduskuntavaaleissa enemmistön, he tulkitsivat sen eräänlaisena kansanvallan pettämisenä.

Työväestön vaatimukset muun muassa kunnallishallinnon uudistamisesta ja kahdeksantuntisesta työpäivästä hyväksyttiin eduskunnassa marraskuun 1917 suurlakon jälkeen.

Haapalan mielestä mitään pakottavaa syytä sotimiseen ei ollut.

– Aika monet sitä vastustivat ja pelkäsivät. Kansalaissodan mahdollisuudesta puhuttiin syksyllä 1917. Siitä varoitettiin ja siitä neuvoteltiin vielä joulukuussa ja tammikuussa. Mutta ei vaan ollut halua, ja mielestäni kummankin osapuolen harkinta petti, Haapala arvioi.

Ennen sisällissotaa luokkaristiriita politisoitui, ja siitä tuli yhtäkkiä jollain lailla olennainen, sanoo Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Tuomas Tepora.

– Myös elintarvikepula politisoitui. Pula sinänsä oli realiteetti, mutta mistään varsinaisesta nälänhädästä ei kuitenkaan ollut kyse. Ihmiset kuitenkin kokivat, että ollaan menossa huonompaan päin. Siinä näkyivät luokkaerot eli kenellä oli varaa hankkia elintarvikkeita ja kenellä ei.

Sisällissota oli sisäinen luokkakonflikti, jonka Venäjän vallankumoukset laukaisivat. Samaan aikaan käynnissä ollut ensimmäinen maailmansota kuitenkin tarjosi Suomen sisällissodalle kansainvälisen asiayhteyden.

– Ja teki siitä näyttämön, Tepora sanoo.

Eeva Nikkilä-Kiipula