Raportin aihe on hallituspuolue perussuomalaisten hankalan tiedesuhteen ytimessä. Affektio on hienompi nimitys tunteille, polarisaatio vastakkainasettelulle. Kyse on puolueiden ja äänestäjäryhmien suhtautumisesta muihin puolueisiin ja niiden äänestäjiin. Tutkijoiden mukaan vastakkainasettelut ovat politiikan kentällä syventyneet ja tunteet kuumentuneet.

Turun yliopiston taloussosiologian dosentin ja yliopistonlehtorin Arttu Saarisen mukaan polarisaatiosta ei voi kirjoittaa mainitsematta nykyisin Petteri Orpon hallituksessa istuvia perussuomalaisia. Saarinen on yksi hyllytetyn raportin kirjoittajista.

Ministeriön mielestä tutkijoiden tekstissä ei siis olisi kyse faktoista vaan arvolähtöisestä, poliittisesta puheesta.

“Raportissa korostamme nimenomaan moniäänisen puoluekentän ja pluralismin tärkeyttä toimivalle demokratialle ja osoitamme tutkimuskirjallisuuteen nojaten, miten liiallinen polarisaatio voi johtaa blokkiutumiseen ja erilaisten demokratiaan kuuluvien erimielisyyksien yksinkertaistumiseen yhdeksi hallitsevaksi, vihamielisten tunteiden syventämäksi jakolinjaksi”, tutkijat kirjoittavat.

Mitä perussuomalaisista sitten raportissa sanotaan? Pari lyhyttä nostoa.

PERUSSUOMALAISTEN ilmaantuminen puoluekentälle isoksi puolueeksi on raportin mukaan muuttanut poliittista toimintaympäristöä. Perussuomalaisten kannattajat suhtautuvat negatiivisesti muihin puolueisiin, mutta vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat suhtautuvat raportin mukaan vielä negatiivisemmin perussuomalaisiin. Lopputuloksena Suomeen on syntynyt affektiivisia poliittisia blokkeja.

Raportissa puhutaan myös luottamuksesta tutkittuun tietoon. Jos luottamus rapautuu, se voimistaa raportin mukaan affektiivista polarisaatiota. Raportissa todetaan, että epäilys mediaa ja tutkimuslaitoksia kohtaan on perussuomalaisten kannattajien keskuudessa korkeampaa.

Koska nykyinen sisäministeri Lulu Ranne (ps.) on myös liikenne- ja viestintäministeri, otan esimerkin liikenteestä.

Jos autokuski tönäisee autollaan polkupyöräilijää ja hänen todetaan tehneen niin, toteaminen ei itsessään ole autoa kuljettaneen henkilön arvostelua, vaan tapahtuneen kuvaus.

Törmäys on helposti kielteinen tapahtuma, pyöräilijä voi loukkaantua, liikennesääntöjä rikotaan tai syntyy aineellista vahinkoa. Autoilijan tai pyöräilijän toimintaa on myös helppo arvottaa, kuskia voi kutsua idiootiksi ja näyttää hänelle keskisormea.

Tosiasiat, niitä kartoittava tapahtumakuvaus, ja arvostelmat, affektiivisena ääriesimerkkinä liikenneraivo, pysyvät silti eri asioina.

PERUSTELLESSAAN polarisaatioraportin hyllyttämistä sisäministeriö tulee sotkeneeksi faktat ja arvostelmat.

Samalla reaktio alleviivaa, kuinka kiusallinen Sanna Marinin hallituskaudella alulle pantu raportti on Petteri Orpon hallitukselle ja erityisesti ministeriön perussuomalaiselle johdolle.

Kun sanon kiusallinen, viittaan ikäviin faktoihin, jotka on tunnepitoisessa ja vastakkainasetteluja suosivassa poliittisessa toimintaympäristössä helppo politisoida.

Perussuomalaisten hankala suhde polarisaatioraporttiin liittyy puolueen luonteeseen. PS on hyödyntänyt vastakkainasettelua poliittisesti ja pyrkinyt lietsomaan sitä. Huoli polarisaatiosta on sen sijaan ollut enemmän ominaista perussuomalaisten poliittisille vastustajille.

Vaikka tutkijaraportin ajatuksena on asioiden tilan toteaminen, siitä tulee helposti politiikan polttoainetta. Vihreiden Atte Harjanne syytti jo sisäministeriötä raportin sensuroinnista. Harjanteen mukaan ministeriö puuttui tutkijoiden työhön.

– Tämä on vaarallinen kehityssuunta vapaan tieteen kannalta. Tiedettä ja tutkimusta on toki jo tätä ennen hallituksen toimesta ylenkatsottu ohittamalla tutkijoiden näkökulmat kerta toisensa jälkeen päätöksenteossa, Harjanne kirjoitti tiedotteessaan.

Epäilen, että julkaisematta jättäminen politisoi raportin voimakkaammin kuin jos sisäministeriö olisi sen päättänyt julkaista.