Kiovassa järjestettiin sodan keskellä toukokuussa turvallisuuspoliittinen seminaari, jossa pohdittiin muun muassa, mitä maassa ja lähialueilla todennäköisimmin tapahtuu sodan jälkeen.

Nyt on vaikea kuvitella sodan loppumista, mutta joskus sitäkin pitää alkaa miettiä. Suomella on tarve määritellä oma kantansa siihen toki jo EU-jäsenyyden takia, mutta nyt vastuu painaa myös Nato-jäsenmaana.

Meilläkin on puhuttu paljon sodan voittamisesta. Ja siitäkin monin eri sävyin.

Joidenkin mielestä Ukrainan pitää voittaa, mutta Venäjä ei saa hävitä ”liikaa”.

Näissä kaikissa lauseissa on omat poliittiset viestinsä, jotka myös riippuvat siitä, kuka niitä viestejä esittää.

LOKAKUUSSA 2022 maailmalle levisi hyvin selkeä viesti Suomelta. Silloiselta pääministeriltämme kysyttiin Prahan EU-kokouksessa, miten sota saadaan päättymään.

”Ai miten konflikti saadaan päättymään? Siten että Venäjä vetäytyy Ukrainasta.”

Tämä lopputulema on myös presidentti Zelenskyin suunnitelmissa rauhasta. Ukrainan mielestä Venäjän on vetäydyttävä koko valtion alueelta. Se ei kuitenkaan ole, valitettavasti, aivan nurkan takana.

Sodan päättymiseen liittyy tietysti monia asioita, mutta keskeisiä ovat kysymykset, mitä sen jälkeen tapahtuu Venäjällä ja Ukrainassa.

Kun aseet vaikenevat, missä tilassa Ukrainan valtio silloin on?

LÄHDETÄÄN nyt tässä oletuksesta, että Ukraina on saavuttanut sellaisen rauhansopimuksen, jonka se on itse hyväksynyt.

Siitähän me lännessä viestimme, että Ukraina itse päättää, mikä sille riittää.

Pitää siis myös olettaa, että Venäjä on poistunut tavalla tai toisella Ukrainan maantieteelliseltä alueelta.

Vasta silloin maan todellinen jälleenrakennus pääsee alkamaan. Nythän Ukrainassa lähinnä korjataan vanhoja ja uusia tuhoja, koska Venäjä jatkaa siviilikohteisiin iskemistä.

Jälleenrakentamisen rahoittamisessa ja organisoimisessa kansainvälisellä yhteisöllä on lukemattomia nyansseja, eikä kaikkea eteen tulevaa voi edes nyt kuvitellakaan. Rakennusvauhtiin ja onnistumiseen vaikuttavat myös senhetkisen maailmantalouden suhdanteet.

NATO-JÄSENYYS olisi Ukrainaa kohteekseen harkitseville kansainvälisille investoijille tärkeä takuu ja olennainen turva, kuten Suomestakin olemme tänä keväänä nähneet.

Pääseekö Ukraina heti sodan päätyttyä Naton suojaan?

Tuskin ihan heti. Natohan ei ota jäsenekseen valtiota, joka on sodassa tai jolla on alueellisia kiistoja naapurimaan kanssa. Samoin Nato tuskin ottaisi jäsentä, jonne pitäisi heti lähettää jäsenmaiden joukkoja varmistamaan haurasta rauhantilaa.

Suomen ja Ruotsin jäsenyysprosessista oppineena voimme myös olla kohtuullisen varmoja, ettei Ukrainan liittyminen ”vakaassa normaalitilassakaan” olisi mitenkään helppo poliittinen läpihuutojuttu.

Mutta kuten Helsingin Sanomat taannoin kirjoitti, Naton on tarjottava Ukrainalle Vilnan huippukokouksessa heinäkuussa jotain konkreettisempaa turvatakuuta kuin mitä se teki Bukarestissa 2008.

Naton ja Ukrainan yhteisen komitean korottaminen neuvostoksi tuskin on riittävä, vaikka sekin olisi askel eteenpäin.

Samalla lännen on koko ajan kehitettävä Ukrainaa sotilaallisesti, jotta Ukraina voi vallata omia sille kuuluvia alueitaan takaisin huolimatta Venäjän sotaoperaatioista ja iskuista Ukrainan siviilikohteisiin.

SOTILAALLISESTI Ukraina olisi jo hyvin lähellä Nato-yhteensopivuutta. Maan asevoimat on osoittanut oppivansa poikkeuksellisen nopeasti käyttämään läntisiä asejärjestelmiä ja kalustoa.

Erilaisia Naton koulutus- ja organisaatioprosesseja on maassa opetettu ja otettu käyttöön jo vuodesta 2014. Polku on ollut pitkä.

Jos Vilnan kokous on Ukrainalle jonkinlainen konkreettisemman Nato-suhteen deadline, paljon riippuu myös maan odotetusta vastahyökkäyksestä.

Jos se alkaa toden teolla vaikkapa juhannuksen tienoilla ja menestystä tulee Vilnaan mennessä, tunnelma kokouksessa on varmasti hyvin paljon myönteisempi.

OLISIKO EU:n jäseneksi pääseminen Ukrainalle Natoa helpomman tien takana?

Maa jätti teatraalisesti sodan aikana jäsenyyshakemuksensa unionille. Teko oli varmasti myös suuri henkinen kannuste niille ukrainalaisille, jotka ovat halunneet lähentyä Eurooppaa ja päästä eroon Venäjän vaikutuspiiristä jo vuodesta 2004 alkaen.

EU-jäsenyyden haasteet ovat enemmän talouspoliittisia. Myös oikeusvaltioperiaatteen aito toteutuminen ja korruption kitkeminen ovat aiemmin olleet esillä liittymisen hidasteina.

Kuten Natonkin, myös EU:n jäseneksi pääsemisessä pelkät laskennalliset jäsenyysmatematiikan ehdot eivät ratkaise Ukrainan asiaa.

Brysselin ja meidän muiden jäsenmaiden politiikka painaa päätöksessä paljon, samoin jälleenrakennuksen tarpeet.

ASIA, josta me EU- ja Nato-maat emme voi päättää senkään vertaa kuin Ukrainasta, on Venäjän sodanjälkeinen tila.

Venäjän tulevaisuus ja Ukrainan Nato/EU-taival ovat tietysti kytköksissä toisiinsa. Silti tapahtuipa Ukrainan sodassa mitä ratkaisuja tahansa, Venäjän suunnan määrittelee kolme mahdollista maan sisäistä vaihtoehtoa.

1. Putin jatkaa Venäjän johdossa.
2. Putin poistuu, mutta tilalle tulee samasta valtaeliitistä joku hänen kaltaisensa hahmo.
3. Putin poistuu, ja tilalle tulee kokonaan uudenlainen hallinto.

Kaksi ensimmäistä tarkoittavat, että lännen nykyinen asetelma Venäjä-suhteissaan säilyy ennallaan. Pakotteita jatketaan, uuden konfliktin uhka pysyy todellisena, eikä mitään maiden välistä yhteistyötä kovin äkkiä käynnistetä uudelleen.

Vallan aito vaihtuminen Kremlissä antaisi toiveita suhteiden normalisoitumisesta. Sitäkin pitäisi tarkkailla vuoden-parin ajan, ennen kuin uuden suunnan vilpittömyyteen voisi uskoa.

Tietysti tuon kolmen vaihtoehdon lisäksi on vielä se mahdollisuus, että Venäjä häviää sotansa niin tyystin, että se johtaa täyteen kaaokseen, aluehallintojen luhistumiseen ja pakolaisvirtoihin.

Onko meillä lännessä pelimerkkejä vaikuttaa kehitykseen? Ei oikeastaan. Voimakkaasti Ukrainaa tukemalla tilanne kehittyy, mutta muuttujia, myös odottamattomia, on melkoisen paljon.

Tämä oheisvaikutusten pelko ei ole mikään syy lopettaa tai vähentää Ukrainan auttamista kohti maalle mieluista rauhaa.

Jos Suomella on mahdollisuuksia vaikuttaa sodan päättymiseen jollain myös meidän turvallisuuttamme hyödyttävällä tavalla, kaikki keinot tähän on syytä käyttää.