Pääministeri Sanna Marin (sd.) totesi tiedotustilaisuudessa, että tässä vaiheessa ei ole välitöntä tarvetta valmiuslain perusoikeuksia rajoittavien valmiuslain toisen osan toimivaltuuksien käyttöönotolle.

Samalla Marin kuitenkin kertoi, että valmiuslain 15. luvun säännöksiä 106. ja 107. pykälien osalta on välttämätöntä alkaa soveltaa poikkeusolojen soveltamisen jälkeen. Valmislain pykälä 106 koskee hallintoviranomaisen viestintää poikkeusoloissa ja pykälä 107 toimivallan ratkaisemista (katso pykälät jutun alta).

Marinilta kysyttiin tiedotustilaisuudessa, mikä kyseisten valmiuslain pykälien merkitys on.

– Jos me haluaisimme ottaa nämä pykälät täysimääräisesti käyttöön, antaisimme siitä eduskunnalle käyttöönottoasetuksen ja sen jälkeen mahdollisesti soveltamisasetukset.

– Esimerkiksi tämän pykälän 106 sisällä on viestinnän keskittämistä valtioneuvoston kanslialle, entistä parempaa viestinnän koordinaatiota.

107 pykälää voisi Marinin mukaan luonnehtia ikään kuin riitojen ratkaisupykäläksi.

– Eli jos kahdella eri hallinnonalalla olisi erimielisyys, niin sitten valtioneuvosto pääministerin esityksestä voisi tehdä päätöksen siitä, kumpi taho tämän asian ratkaisee. Eli se on ikään kuin luonteeltaan tämänkaltainen pykälä, jossa voidaan sitten mahdollisia ristiriitatilanteita ratkoa, Marin selvensi.

– Nämä kaksi pykälää tulevat nyt soveltuvilta osin käyttöön, ei kuitenkaan täysimääräisesti sellaisten valtuuksien osalta, jotka vaatisivat käyttöönottoasetusten viemistä eduskuntaan, mutta sekin on mahdollista. Kuten olen todennut valmiuslain pykälien aktivointia siltä osin kuin se on välttämätöntä, arviointia tullaan tekemään. Sitä tullaan tekemään myös tällä viikolla, seuraavan kerran keskiviikkona, kun katsomme tautitilannetta, Marin jatkoi.

Tällainen hallituksen pöydälle tuleva asia voisi olla esimerkiksi valmiuslain mukainen ulkonaliikkumiskielto.

Etelä-Suomen avi ja ministeriö ovat olleet erimielisiä siitä, miten tartuntatautilain pykälää 58 g pitäisi tulkita asiakas- ja osallistujatiloja koskevien rajoitusten suhteen.

Ministeriön tulkinta laista näyttää olevan se, että sen pohjalta voitaisiin sulkea sisätilat, joissa tavanomaisesti on tai voi olla yli 10 henkeä. Avin tulkinnan mukaan tilat saavat olla auki, jos toimintaa rajoitetaan enimmillään 10 henkeen. Rajatuissa ulkotiloissa sulkumääräys koskee yli 50 hengen tiloja.

Marin tähdensi vielä, että aluehallintoviranomaisen ja sosiaali- ja terveysviranomaisen tulkintaerimielisyyteen ei 106. ja 107. valmiuslain pykälillä ole kuitenkaan vaikutusta vaan aluehallintoviranomainen tekee päätöksen.

– Nämä pykälät eivät siirrä sellaista toimivaltaa valtioneuvostolle, joka on meidän normaalilainsäädännössä määritelty jonkin viranomaisen tehtäväksi, hän painotti.

Nämä ovat valmiuslain pykälät, jotka ovat nyt soveltuvin osin käytössä:

106 §
Hallintoviranomaisten viestintä poikkeusoloissa
Väestön tiedonsaannin turvaamiseksi ja viranomaisten viestinnän yhteensovittamiseksi poikkeusoloissa valtionhallinnon viestinnän välitön johto kuuluu valtioneuvoston kanslialle. Valtioneuvoston asetuksella voidaan tarvittaessa perustaa Valtion viestintäkeskus.

Valtioneuvoston kanslia ja Valtion viestintäkeskus voivat antaa viestinnän sisältöä koskevia määräyksiä valtionhallinnon viranomaisille.

Edellä 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa valtioneuvoston kanslia ja Valtion viestintäkeskus voivat velvoittaa valtioneuvoston alaisen viranomaisen tai kunnallisen viranomaisen omassa viestinnässään julkaisemaan tietynsisältöisen viestin tai kieltää tietynsisältöisen viestin julkaisemisen.

107 §
Toimivallan ratkaiseminen
Poikkeusoloissa valtioneuvosto ratkaisee pääministerin esityksestä hallinnonalojen välillä erimielisyyden siitä, minkä valtionhallinnon viranomaisen tai muun toimintayksikön käsiteltäväksi jokin asia kuuluu. Ministeriö ratkaisee erimielisyyden hallinnonalallaan.

Valtioneuvosto ja ministeriö hallinnonalallaan voivat poikkeusoloissa myös päättää, mikä valtioneuvoston alainen viranomainen hoitaa sellaisen tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi tärkeän asian tai tehtävän, joka koskee useamman kuin yhden yksikön toimialaa tai josta ei ole erikseen säädetty.