– Mielestäni tätä muutosta on dramatisoitu vähän liikaa. Julkisuudessa on luotu kuvaa vastakkainasettelusta, että työnantajapuoli haluaisi murtaa ammattiyhdistysliikkeen. Ei tästä ole kyse nähdäkseni vaan paremminkin siitä, että pystytään paremmin sopimuksissa ottamaan huomioon yrityskohtaiset ja mahdollisesti yrityksen yksikkökohtaiset tarpeet, Parvi totesi maanantai-iltana palkansaajakeskusjärjestö SAK:n työmarkkinapaneelissa.

Metsäyhtiö Stora Enso ja Paperiliitto solmivat ensimmäisenä yrityskohtaisen työehtosopimuksen sen jälkeen, kun Metsäteollisuus ilmoitti jättävänsä vuosi sitten tes-toiminnan yrityksille.

Parvi muistutti, että bisnekset ovat eri vaiheissa, ja yrityksillä on näin ollen erilaisia tarpeita, joihin olisi tarpeen pystyä reagoimaan paremmin.

– Se kertoo sitä, että jos molemmilla osapuolilla on halu keskustella asioista, etsiä kompromisseja, rakentaa yhdessä tulevaisuutta, kyllä se toimii kaikilla järjestelmillä. Tässä ei ole kysymys siitä, kuka voittaa tai kuka häviää. Kyllä tässä rakennetaan yhdessä Stora Ensoa eteenpäin.

Parvi muisteli, ettei Stora Enson historiassa ole saatu työehtosopimusta näin nopeasti aikaiseksi. Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhalalla oli sama muistikuva.

– Meillä tuli sopimus ennätysajassa, näin ei ole tapahtunut kertaakaan minun aikanani, 20 vuodessa.

Hän huomautti olevansa huolissaan tilanteesta, koska kaikki yritykset eivät toimi vastuullisesti.

– Pelottaa jonkun verran, mitä tapahtuu. Yrityskohtainen sopiminen vaatii töitä paljon ja ennen kaikkea luottamusta. Storan kanssa se onnistui, ensimmäinen kivi muurattiin kyllä onnistuneesti.

Ongelmia sopimisen kanssa on ollut erityisesti metsäyhtiö UPM:n kanssa, joka ilmoitti tänään varautuvansa järjestämään työehdot väliaikaisesti ilman työehtosopimuksia, kunnes se pääsee sopimuksiin Paperiliiton kanssa.

Kansanedustaja Niina Malm (sd), entinen teollisuusliittolainen pääluottamusmies, muistutti, että työehtosopimuksilla myydään työrauhaa työpaikoille.

– Suomen tilanne ollut aika poikkeuksellinen, meillä ei ole ollut keltaliivejä kaduilla. Olen huolissani siitä, että porukka jakautuu Suomessa. Siksi minulle sopiminen ja luottamus, että jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa, on hyvin tärkeä.

Työmarkkinoilla on huudettu juuri luottamuksen perään. Vanhalan mukaan sen olemassaolon vaistoaa jo ensimmäisestä keskustelusta.

– Asiathan ovat aina vaikeita. Kakku on hiekalla ja kermalla kuorrutettu, kun se on molemmille maistuva. Se lähtee ihmisten välisestä tunteesta, löytyykö sopimisen halua vai ei.

Stora Enson Parvi korosti avoimuutta puolin ja toisin – ettei olla ketunhäntä kainalossa. Hänen mukaansa yrityskohtainen sopiminen tuo itse asiassa yksilölle enemmän vaikutusmahdollisuuksia.

– Valtakunnan taso on aika kaukana loppupeleissä lattiatasolta. Kun päästään rakentamaan yhteistyötä hyvässä hengessä, se mahdollistaa myös sen, että työntekijätkin ovat ihan oikeasti mukana. Tehdaspäälliköt ja työntekijät ratkaisevat päivittäin ongelmia ja varmistavat, pysyykö yksikkö kilpailukykyisenä vai ei.

Kolmikko oli yhtä mieltä siitä, että poliitikkojen pitäisi pysyä poissa työmarkkinapöydistä, olkoon tilanne mikä hyvänsä.

– Jos minun pitäisi omalla kokemuksella lähteä miettimään, mitä esimerkiksi sairaanhoitajien tai opettajien pitäisi saada, se olisi aika tekemätön paikka. Se ei ole mistään kotoisin, että poliitikot alkaisivat palkoista neuvottelemaan tai niistä päättämään. Ikiaikainen saamani oppi on se, että työmarkkina-asioista sopikoot ne, jotka työmarkkinoilla ovat, Malm painotti.

Hänen mukaansa jossain kohtaa tosin olisi ehkä tarpeen miettiä, miten järjestelmää voisi uudistaa lakiteitse, mutta se on pitemmän ajan projekti. Malmin mielestä tiukkoja ehtoja pitäisi lainsäädännössä välttää.

Stora Enson Parvi sanoi uskovansa eniten kahdenkeskiseen sopimiseen, vaikka lainsäätäjän pitää luonnollisesti säätää liikkumavara.

– Mutta jos siinä mennään liian pitkälle, se jäykistää ja estää joustot ja ratkaisut, jotka sopivat kullekin yritykselle ja yksikölle.

Paperiliiton Vanhala sanoi suoraan, että on poliitikkojen pysyä omissa rooleissa ja jättää työmarkkinat “meidän käsiin”.