Etukäteen oli selvää, ettei kokoomuksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen värisuora voi jyrätä perussuomalaista ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Taviota.

Yhtä kirkasta oli myös se, etteivät kristillisdemokraattien Lähi-idän politiikkaan liittyvät näkemykset muutu. Puolue pitää edelleen vääränä Suomen (ja ulkoministeri Elina Valtosen) taannoista päätöstä äänestää YK:ssa sen puolesta, että Israelin tulisi vetäytyä laittomasti miehittämiltään palestiinalaisalueilta vuoden sisällä.

Ulkopolitiikan linjaeroista, joita pääministeri Petteri Orpo (kok.) kutsui hyssyttelevästi yksityiskohtia koskeviksi painotuseroiksi, väännettiin perjantaina kättä kaksi ja puoli tuntia hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

Sitten tuli ilmi muutakin.

KD:n on tärkeää viestittää äänestäjilleen, ettei se taivu vastustamaan Israelia.

Yhtenäinen ulkopoliittinen linja Ukrainan jälleenrakennukseen, vähemmistöjen oikeuksiin ja Lähi-itään on yksityiskohdiltaan yhtä hatara kuin ennen kokousta. Tilanteen tulehtuneisuudesta kertoo kokoomuksen heikko luotto ministeri Tavioon.

Kun perussuomalaiset eivät antaneet hallituksen pyörtää Tavion tasa-arvoliittoumaa koskevaa päätöstä, kokoomus ja presidentti Stubb laittoivat Tavion holhoukseen.

HALLITUS sisällyttää Ukrainan jälleenrakennussuunnitelman toiseen osaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä koskevan osion, jonka Tavio joutuu valmistelemaan yhdessä ulkoministeriön tontille saapastelevan sosiaaliturvaministerin Sanni Grahn-Laasosen (kok.) kanssa.

Tavion oikea päällystakki olisi ollut ulkoministeri, mutta Elina Valtosella olisi tuskin ollut aikaa perehtyä Tavion tekemisiin. Grahn-Laasonen on kätevämpi siinäkin mielessä, että hänellä on hyvät yhteydet presidentti Stubbiin, joka teki Grahn-Laasosesta aikoinaan avustajansa ja nosti hänet myöhemmin hallitukseensa ympäristöministeriksi.

Stubb oli jo ennättänyt paheksua Tavion Ukraina-ratkaisua ja syyttää häntä huonosta tiedonkulusta.

Mikäli on Stubbista ja Grahn-Laasosesta kiinni, ulkopoliittisen johdon tiedonkulku on Suomessa hyvää vauhtia parantumassa.

KUKA jupakassa voitti ja kuka hävisi? Häviäjä on epäilemättä pääministeri Orpo, joka on tosin jo tottunut ottamaan iskuja hallituksensa sisäisissä perheriidoissa.

Johtajana Suomen kovimmaksi lapaseksi osoittautuneen Orpon tappio ei haittaa kokoomuslaisia, ainakaan niin kauan kun pääministeri muistaa käydä voittamassa eteensä tulevat poliittiset vaalit.

Orpo on tähän mennessä hoidellut puolueensa ykköseksi ainakin kunta- ja aluevaaleissa, eduskuntavaaleissa, presidentinvaaleissa ja EU-vaaleissa. Vaalien välisten tieosuuksien kuoppaisuus ja arvojen alennusmyynti on siihen nähden pikku juttu.

Perussuomalaisten ja pieneltä osin myös KD:n osa on Orpon hallituksessa ahertaa omaan tyyliinsä arvopuolella. Kaikki muu on täyttä kokoomusta.

Jopa talousnäkemyksensä vasta eduskuntavaaleja seuranneessa puoluekokouksessa löytänyt perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra toistelee nyt julkisuudessa omanaan Suomen kokoomuslaisimman hallintoapparaatin, valtiovarainministeriön talousajattelua.

Arvokiistat aiheuttavat Orpolle kiusallista närästystä. On rasismia, on tunkkaisia uskonnollissävytteisiä näkemyksiä vähemmistöjen oikeuksista. Mutta gallupkannatus on edelleen 20 prosentissa.

Jos ulkopoliittisen sekoilun häviäjä on Orpo, hän kykenee eräänlaisena Schrödingerin pääministerinä samalla olemaan jupakan suurin voittaja.

Hallitus pysyy pystyssä, jatkaa toimintaansa ja tekee Suomen poliittisen lähihistorian kokoomuslaisinta politiikkaa talous- ja työmarkkinapuolella.