Jos Suojelupoliisin turvallisuusselvityksestä ilmenisi riittävän kriittisiä seikkoja, kyseistä edustajaa tuskin ehdotettaisiin eduskunnassa tiedusteluvalvontavaliokunnan jäseneksi.

Demokraatin tietojen mukaan asia pohdituttaa laajemminkin valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita. Kyseessä olisi ei enempää eikä vähempää kuin maassamme aivan uudenlainen puuttuminen parlamentarismiin ja sen ytimeen.

Toisin sanoen eduskunnan ulkopuoliselle Supolle tulisi merkittävä rooli sen arvioinnissa, voiko kansan eduskuntaan valitsema kansanedustaja toimia eduskunnan valiokunnassa.

– Oikeastaan tämä liittyy koko meidän edustukselliseen järjestelmään. Lähtökohta on, että kansanedustajalle asetaan vain ne vaatimukset, jotka kansalaiset vaaleissa heille asettavat.

Tämän lisäksi kansanedustajaa koskevat vain vaalikelpoisuuteen liittyvät kysymykset, mutta ne ovat asia erikseen.

Supo laajaa turvallisuusselvitystä tiedusteluvalvontavaliokuntaan esitettävistä kansanedustajista, on perusteltu sillä, että nyt on syntymässä eduskunnan toimintojen kannalta uusi ja aivan poikkeuksellinen valiokunta.

– Nyt joudutaan miettimään, onko tämä riittävä perustelmaaan turvallisuusselvitystä, jonka järjestäminen ei ole ihan normaalin parlamentaaristen periaatteiden mukaista. En tässä vaiheessa, kun joudun ilmeisesti arviomaan tätä perustuslakivaliokunnassa, halua ottaa lopullista tai vahvaa kantaa. Sen voin sanoa, että on erikoinen asetelma, Viljanen toteaa.

Hän muistuttaa, että ylimpänä valtioelimenä eduskunnan ja sen kansanedustajien asema on toisenlainen kuin virkamiesten.

– On selvää, että turvallisuusselvityksen asettaminen tietylle virkamiehelle ei ole olennaista, mutta kansanedustajan status on toisenlainen ja nostaa kysymyksen aidosti esiin.

Perustuslaissa todetaan kansanedustajan riippumattomuudesta muun muassa, että hän on ”velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset”. Lisäksi perustuslaki sanoo, että ”kansanedustajaa ei saa estää hoitamasta edustajantointaan”.

– Tämäntyyppiset säännökset ilmaisevat kansanedustajan erityistä asemaa ja riippumattomuutta, Veli-Pekka Viljanen vastaa.

– Ajatus että kansanedustajalle asetetaan joitain vaatimuksia tai tehtäviä ulkopuolelta, on tietysti hankala.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta otti juuri kantaa hallituksen esitykseen EU:n yleistä tietosuoja-asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi. Siinä todettiin, ettei tietosuojavaltuutettu saa valvoa ylimpiä laillisuusvalvojia.

Lausunnossa todetaan ylipäänsä, että eduskunnan toiminta voidaan jakaa perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä säänneltyyn valtiopäivätoimintaan ja eduskunnan virastojen suorittamaan hallintotoimintaan.

”Eduskunnan valtiosääntöinen asema merkitsee myös sitä, ettei eduskunnan valtiopäivätoiminta voi olla ulkopuolisen valvonnan kohteena, vaan eduskunnan toiminnan laillisuusvalvonta on säädetty perustuslaissa tyhjentävästi eduskunnan omien elinten, eduskunnan puhemiehen ja perustuslakivaliokunnan, tehtäväksi”, lausunnossa todetaan.

Perustuslakivaliokunta vaatii muuttamaan lakiesitystä siten, että eduskunnan valtiopäivätoiminta rajataan pois tietosuojalain soveltamisalalta. Muutos on edellytyksenä sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Viljanen vahvistaa Demokraatille, että periaatteessa tiedustelulain osalta on kysymys aivan samasta kysymyksenasettelusta eli siitä, että eduskuntaa ei voida asettaa ulkopuoliseen valvontaan.

– Tässä (tiedustelulaissa) rakennetaan nimenomaan Supolle valvontajärjestelmää. On järjestelmän sisäinen loogisuusongelma, että pyydetään turvallisuusselvitystä Supolta, jota sitten eduskunta valvoo, hän lisää.

– On jouduttu tavallaan uuteen tilanteeseen, jossa nyt kansanedustajia ehdotuksen mukaan kohdeltaisiin kuin asiaa käsitteleviä virkamiehiä. Kyse on siitä, onko tämä järjestelmän kannalta hyväksyttyvää, hän jatkaa.

Veli-Pekka Viljasen mukaan lähtökohtana on aina pidettävä tilannetta, jossa ylimmällä valvovalla elimellä ei ole valvojia. Sama koskee ylimpiä tuomioistuimia.

Viljanen muistuttaa, että jos tiedusteluvaliokunnassa syyllistyttäisiin rikosoikeuden piiriin kuuluviin asioihin, ne tulisivat Suomessa joka tapauksessa arvioitavaksi normaalin rikosoikeudellisen menettelyn kautta.

– Ajatus, että valvojaelin olisi jonkin erityisen valvonnan kohteena, ei oikein sovi ylipäätänsä ajatteluun, että jossain on aina se viimekätinen valvoja. Edukunnan toiminta on sentyyppistä, että sillä ei ole kuin oma sisäinen mekanismi.