Loppukesästä Suomessa on puhuttanut poliitikkojen parista kuultu voimakas rasismikeskusteluun liittynyt mediakritiikki. Tässä ovat kunnostautuneet etenkin perussuomalaiset.

– Eihän me näin voimakasta mediakritiikkiä olla nähty aikaisemmin heidänkään suunnalta, vaikka he ovat olleet aina hyvin mediakriittisiä. Mutta en muista nähneeni näin voimakasta ulostuloa oman toimittajaurani ajalta, Päivärinta kommentoi perussuomalaisten toimintaa.

Toisaalta hän muistuttaa, että mediakritiikkiä on kuultu kautta historian. Hän nostaa esimerkiksi keskustapoliitikka Paavo Väyrysen taannoiset puheet “mediapelistä”.

Kansanedustaja sanoo, että aikoo puolustaa sananvapautta jatkossakin.

– En itse lähtisi hyökkäämään mediaa kohtaan.

PÄIVÄRINTA muistuttaa myös, ettei media ole mikään saareke, jota ei voisi kritisoida.

– Toimittajat tekevät virheitä. Media tekee virheitä, mutta kyllä minä olen sitä mieltä, että silloin pitää katsoa tapaus tapaukselta.

Toisin sanoen Päivärinta kaipaa mediakritiikkiin tarkkuutta eikä vain sitä, että sitä kritisoidaan yleisesti yhtenä könttinä.

– Voi tehdä oikaisupyyntöjä, sitten voi tehdä kanteluita, voi valittaa JSN:ään (Julkisen sanan neuvosto), sitten katsotaan se keissi alusta loppuun läpi.

– Emme me voi yleistää sitä, että media sitä tai media tätä. Mutta eihän tämä ole mitenkään myöskään suomalainen ilmiö. Tätähän me näemme Yhdysvalloissa, Italiassa ja Euroopassa. Nyt me näemme sitä myös täällä. Mutta sitä hanakammin sananvapautta täytyy puolustaa henkeen ja vereen. Sehän on myös poliitikkojen etu, että meillä on riippumaton media ja hyvinvoivat ja ärhäkkäät vallan vahtikoirat, Päivärinta toteaa.

Kysyttäessä voiko käynnissä oleva keskustelu vaikuttaa myös kansalaisten yleiseen luottamukseen tiedonvälitystä kohtaan, Päivärinta muistuttaa, että media ja sen käyttö ovat muuttuneet ja pirstaloituneet.

– Ei meillä ole vain yhtä yleisöä. Meillä on paljon nuoria, jotka ovat vanhan perinteisen valtamedian ulottumattomissa. Toimittajat aina hirveästi itse kanssa kuplautuvat ja ajattelevat, että tämä on tämä yksi yleisö.

Päivärinta toteaa, että tulkinta yhdestä jutusta voi olla tulkitsijasta riippuen aivan päinvastainen. Ei ole kollektiivista yleisöä, vaan ihmiset laidasta laitaan tulkitsevat asioita kukin omista lähtökohdistaan.