Työnantajat taas valittavat, että osa ei pysty noudattamaan täsmällisiä aikatauluja.

Se, että oppilaitoksista ei lähde ulos ”kuranttia” porukkaa, on Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen mielestä jo hälyttävää.

– Kyyninen ei pitäisi olla, mutta ammatillisen koulutuksen tulevaisuus näyttää nyt synkältä.

Sähköala nosti ensimmäisenä huolensa nuorten osaamisen tasosta esille julkisuudessa.

Sama tilanne on Luukkaisen mukaan edessä myös hoitoalalla, jos tuore ammattilainen ei osaa laskea, kuinka paljon lääkettä potilaalle on annettava.

Yhdeksi ongelmien ratkaisuksi on väläytelty opiskelijoita karsivien soveltuvuustestien palauttamista. Luukkaisen mielestä soveltuvuuden arviointi on välttämätöntä erityisesti terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen ja koulutuksen aloilla.

– Minä puolustan arviointia, koska silloin niin sanotut patologiset tapaukset saadaan karsituksi pois. Ihminen, joka dominoi ja jyrää, ei sovi esimerkiksi opettajaksi, opettajia 20 vuotta aiemmin kouluttanut Luukkainen sanoo kokemuksesta.

Sama pätee myös sote-puolella:

– Ammattilaiset näkevät hyvin nopeasti, jos ihminen ei sovellu alalle.

Luukkainen tietää arvioinnin olevan ”tabu”, ne poistettiin tasa-arvoon vedoten: kukaan ei saa opiskelupaikkaa pärstäkertoimella. Luukkainen huomauttaa, että virhearviointeja sattuu – olkoon järjestelmä mikä tahansa, mutta soveltuvuuden arvioinnissa ne ovat marginaalisia.

OAJ:n puheenjohtajan mielestä jäljet ”sylttytehtaalle” johtavat jo edelliseen hallitukseen, joka leikkasi koulutuksesta ja pisti ammatillisen koulutuksen uudistuksen, reformin, liikkeelle. Juha Sipilän (kesk.) hallitus on pistänyt päätökset käytäntöön rumin jäljin.

– Tavoitteet, työelämän vastaavuuden lisääminen ja osaamisen tason nostaminen, olivat hyvät, mutta rahoja vietiin tolkuttomasti.

Luukkainen laskee, että riidattomin summa on 245 miljoonaa euroa, mitä ammatillisesta koulutuksesta on leikattu.

– Käytännössä se on tarkoittanut opetuksen määrän vähentämistä, koska palkkakuluja on pitänyt pienentää. Opettajia on lähtenyt ammatillisesta koulutuksesta jo toista tuhatta.

Luukkaisen mielestä tilanne on kestämätön, kun opiskelijoiden pitäisi pystyä valmistumaan ammattiinsa vähemmällä opetuksella. Se tarkoittaa sitä, että 15–17-vuotiaiden täytyy opiskella yhä enemmän itsenäisesti.

– Korostan, että moni pärjää, mutta sitten on joukko, joka tarvitsisi koko ajan tukea oppimisvaikeuksien, elämänhallinnan ongelmien ja vaikean perhetaustan takia.

Itsenäisen opiskelun vaikeus näkyy sitten työpaikkojen harjoittelujaksoilla.

– Työnantajat kertovat, että liian moni opiskelija tulee ja menee miten sattuu – ja valittaa, kuinka väsyttää, Luukkainen on kuullut.

OAJ toivoo työnantajien käyttävän enemmän ääntään.

– Teidän pitää vaatia laatua, koska muuten yrityksissä alkaa syntyä sutta ja sekundaa.

Pelkkä raha ei tee autuaaksi. Mutta se raha pitäisi OAJ:n mielestä ohjata fiksusti.

– Meidän vastauksemme on, että opettajia on vietävä yhä enemmän työpaikoille ohjaamaan. Ei riitä, että yrityksen työpaikkaohjaajat opettavat konkreettisia asioita. Opiskelevan pitää ymmärtää, miksi näin tehdään. Se on opettajan tehtävä, Luukkainen perustelee.

Hän näkee jo nyt pelottavia merkkejä siitä, kenen syyksi osaamisen tason lasku sysätään.

– Keskustelun jatkuessa syyttävä sormi kääntyy opettajiin täysin epäoikeudenmukaisesti. Heitä ahdistaa se, että he tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta ei anneta mahdollisuuksia.

Ahdistusta lisää entisestään painostus – tämä on Luukkaisen mukaan faktaa. ”Amiksen” opettajia suorastaan pakotetaan päästämään läpi opiskelijoita, joista ei alalle näyttäisi olevan. Tämä johtuu pitkälti siitä, että oppilaitokset saavat yhä suuremman osan rahoituksesta tehdyistä tutkinnoista.

– Kun yt-neuvottelut pyörivät, siinä opettaja joutuu pohtimaan omaa kohtaloaan, jos häneltä ei valmistu tarpeeksi opiskelijoita, Luukkainen huomauttaa.

OAJ:n viesti on selkeä: Tulevassa hallitusohjelmassa ei voi mitenkään ohittaa ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden parantamista. Mutta paukkuja on laitettava myös aikuiskoulutukseen, joka on jäänyt Luukkaisen mukaan kiristyvien resurssien maailmassa täysin jalkoihin.

Aikuiskoulutuksen määrä on viime vuosina vähentynyt radikaalisti. Väistämättömästi aikuiskouluttajien työttömyysaste on kivunnut yli 20 prosenttiin. Luukkaista huolestuttaa paitsi opettajien tilanne myös osaamisen rapautuminen.

– Kun paremmat ajat koittavat, ihmisten osaaminen ei vain piisaa. Nyt pitäisi tajuta, että jatkuvan oppimisen periaate on aivan välttämätön. Tämän ja ensi vuoden on oltava aikuiskoulutuksen renessanssi. Nyt on herättävä, hän perustelee aikuiskoulutukseen resurssointia.

Korjattu virhe toisessa lauseessa oikeaan muotoonsa ”jokaista lähihoitajaksi opiskelevaa…”