– Ensimmäinen niistä on vahvistaa hallituksen luottamuspääoman, erityisesti palkansaajaliikettä kohtaan. Luottamusvajeen kurominen ei kestä yhtään uusia palkansaajien aseman heikentäviä esityksiä ja kolmikantavalmistelun sivuttamista työelämäasioissa, Ihalainen muistuttaa.

Ihalaisen mukaan työttömyysturvan leikkaukset ja työvoimapalvelujen rapauttaminen varjostavat syksyn neuvotteluja. Samoin EK:n yksipuolinen keskusjärjestösopimusten irtisanominen. Liitot ovat edellyttänee, että ennen uusien sopimusten ratkaisemista keskusjärjestösopimusten materiaalinen sisältö tulee saada alakohtaisten sopimusten sisälle.

– Työaikalain uudistamista valmistellut työryhmä päätti työnsä ja uudistukseen kohdistui erilaisia tavoitteita. Esitys lähtee lausuntokierrokselle. Tunnistaen sovun tiellä olevat kipukohdat – rohkenen toivoa, että ponnisteluja työmarkkinajärjestöjen kesken yhteisen ratkaisun löytymiseksi jatketaan. Ratkaisuja tulisi hakea löytämällä tasapainoinen ratkaisu palkansaajien työaikasuojan, työntekijälähtöisen ja yritysten tarpeista lähtevän joustavuuden alueella.

Ihalainen toteaa, että viime aikoina lähinnä kokoomuksen markkinasiiven toimesta on pidetty meteliä ja julkilausuttu tavoite koko sopimusjärjestelmän romuttamiseksi ja ratkaisujen siirtäminen paikallisesti sovittaviksi. Ikuisuusteemana on vaadittu järjestöjen jäsenmaksujen verovähennyksen poistamista.

– Tällainen höyryäminen ei edesauta yhtään hyvän ja luottamusta rakentavan ilmapiirin luomisessa ajatellen syksyn työmarkkinaratkaisuja. Kokoomuksen puheenjohtaja valtiovarainministeri Orpo tajusi onneksi ilmoittaa omilleen, ettei tällaisia esityksiä nyt valmistella.

– Toivottavasti kesän uutispulan keskellä annetuilla lausunnoilla säästeltäisiin syksyn työmarkkinailmapiirin tärveleminen.

Ihalaisen mukaan hallitus voi tukea työmarkkinaratkaisujen esityksiä tulevassa budjettiriihessä muun muassa lisäämällä työllisyys- ja koulutukseen suuntautuvaa rahoitusta.

– Sopimusneuvottelujen koordinaatiota tehdään nyt erikseen palkansaaja- ja työnantajapuolella, mutta voisiko keskusjärjestöillä olla rajattu yhteinen koordinaattorin rooli. Tämä ei koskisi palkkaratkaisujen sisältöjä vaan ennen muuta keskusteluja hallituksen suuntaan. Tämä saattaisi myös selkeyttää hallituksen yhteydenpitoa työmarkkinajärjestöjen kanssa, Ihalainen toteaa.

Hän pitää pohdintaa siitä, että muut vientialan järjestöt ajoittuisivat neuvotteluissa yhtäaikaiseksi tai lähekkäin metsäteollisuuden neuvotteluaikataulun kanssa mielenkiintoisena.

– Ei tällaista pohdintaa kannattaisi tyrmätä, ei myöskään muiden alojen toimesta.

Ihalaisen mukaan kiky jätti paineita myös palkankorotuksille.

– Olisi kuitenkin järkevää ajatella, että palkansaajien ostovoiman kasvattaminen on tärkeää, ei pelkät nimelliset palkankorotukset. Hallitus voi avittaa maltillisella palkkaverotuksen alentamisella ostovoiman kasvua.

Tämä voisi Ihalaisen mukaan tuoda parhaan lopputuloksen myös työllisyyden kannalta.

– Palkkauksellisen tasa-arvon tavoitteita ei liittosopimusten sisältöjä tule neuvotteluissa unohtaa.