Helsingissä SAK:n kutsusta vieraillut Ruotsin keskusammattijärjestön Landsorganisationenin (LO) pääekonomisti Laura Hartman kertoo katselevansa Suomen hallituksen työmarkkinasuunnitelmia mielenkiinnolla ja kauhulla.

Toisin kuin Satonen, SAK:n järjestämässä tilaisuudessa perjantaina vieraillut Hartman ei hahmota hallituksen kaavailuissa suuria yhteneväisyyksiä Ruotsin malliin.

– Ehkä tietyltä osalta joo liittyen palkanmuodostukseen mutta monelta muulta osalta ei. Samaan hengenvetoon täytyy muistuttaa, että eihän Ruotsin mallikaan ole staattinen, Hartman sanoo.

Industriavtaliksi kutsuttu malli luotiin vuonna 1997 korkean inflaation vaivaamassa taloustilanteessa, jossa palkankorotukset olivat jopa 10 prosentin luokkaa. Neuvotteluja vauhditti sosialidemokraattisen pääministerin Göran Perssonin uhkavaatimus.

– Taustalla oli uhka, että jos osapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen, valtio puuttuu asiaan. Sitten osapuolille annettiin aikaa löytää yhteisymmärrys.

Työministeri Satonen luonnehti aiemmin Demokraatille, että tilanne Ruotsissa oli 1997 sama kuin Suomessa nyt. Valtio on esittänyt uhkavaatimuksen. Erona on kuitenkin Hartmanin mainitsema neuvottelumahdollisuus ja neuvotteluihin annettu aika.

– Osapuolille annettiin aikaa päästä mallista sopuun. Siinä luotiin se luottamus ja sillä perusteella se on Ruotsissa toiminut.

MYÖS Hartman on havainnut, ettei suomalaisessa työmarkkinajärjestelmässä ole hallituksen toimista johtuen parhaillaan luottamusta.

– Ruotsin mallissa se tärkein ja keskeisin osa on työmarkkinaosapuolten välinen luottamus ja mahdollisuus sopia asioista keskenään valtion puuttumatta neuvotteluihin.

– Tällaista mallia ei pysty lainsäädännöllä runnomaan paikalleen. Se ei kestä pitkään.

Miksi Orpon hallitus perustelee ajamiaan muutoksia Ruotsin järjestelmän hyvillä puolilla?

– Ehkä Ruotsin malliin ja Ruotsin taloudelliseen kehitykseen luetaan paljon positiivisia asioita. Ja onhan siellä joitakin yksityiskohtia totta kai, mutta mallin ideana on nimenomaan se, että palapelissä on monta palaa. Ei sieltä voi nostaa vain yksittäisiä osia. Ei se ole silloin mallin kopioimista.

Hartmanin havaintojen mukaan koordinaatio ei Suomessa ole viime aikoina toiminut.

– Kun olen seurannut tätä Ruotsista käsin, niin järjestelmä ei ole tuntunut kauhean stabiililta. Hässäkkää ja erimielisyyksiä on ollut hyvin paljon.

– Talouden ja yhteiskunnan pitkän tähtäimen kehityksen taustalla on stabiili palkanmuodostusmalli. Sitä on ymmärtääkseni Suomessa aika lailla haettu vuosien varrella ja olisi hyvä, että se löydettäisiin ja pystyttäisiin pitämään vakaana. Oli malli sitten mikä tahansa.

KOORDINOITU liittojen sopimuksiin perustuva palkkamalli lisää Hartmanin mukaan paikallistason joustavuutta. Lainsäädäntöreitti tekee järjestelmästä hänen mukaan jäykemmän.

– En pidä sitä pitkällä tähtäimellä rakentavana tienä, että hallitus lähtee selkeästi ajamaan työnantajapuolen etuja. Mutta se miksi Suomen osapuolet eivät ole päässeet asioista enemmän sopuun, sitä täytyy kysyä Suomen osapuolilta.

Vaikka työtaistelujen määrä on Ruotsissa industriavtalenin jälkeen ollut alhainen ja palkkojen kehitys hyvää, pienipalkkaiset julkiset alat eivät Hartmanin mukaan ole täysin tyytyväisiä.

– Juuri tänään kunta-alan liitto on varoittanut mahdollisista lakkotoimista, kun he eivät tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen työnantajapuolen kanssa. Mutta pienipalkkaisille aloille on voitu vuosien varrella tehdä satsauksia. Ruotsin malli on mahdollistanut tiettyyn rajaan asti suhteellisten palkkojen muuttamista. Täysin siinä ei ole onnistuttu. Haasteita on yhä edelleen olemassa.