Kotitalousvähennystä käytti tilastojen mukaan vuonna 2019 runsaat 459 000 suomalaista eli hieman yli 10 prosenttia kaikista täysi-ikäisistä.

Pääekonomisti Pasi Sorjonen korkeakoulutettujen työmarkkinajärjestöstä Akavasta huomauttaa, että viimeisen viiden vuoden aikana käyttäjien määrä on kasvanut yli 75 000 hengellä.

– Se tarkoittaa melkein 20 prosentin lisäystä. Vähennyksen muutos viidessä vuodessa on kaikkiaan 112 miljoonaa euroa. Työn ostot, jotka oikeuttavat vähennykseen, olivat huikeat 1,2 miljardia vuonna 2019. Tämä on liikevaihdoltaan valtavan suuri toimiala, hän painotti Akavan verkkolähetyksessä, jossa pureuduttiin kotitalousvähennyksen käyttöön.

– Kotitalousvähennystä käytetään kaikilla tulotasoilla. Lukumääräisesti eniten käyttäjiä on pieni- ja keskituloisten sekä jonkin verran sitä enemmän ansaitsevien joukossa. Kotitalousvähennyksen käyttö on keskimääräistä yleisempää hyvätuloisilla, mutta heitä on lukumääräisesti melko vähän.

Tilastot kertovat, että käyttäjistä noin 180 000 tienasi vuonna 2019 alle 35 000 euroa, noin 171 000 kuului tuloluokkaan 35 000–65 000 euroa ja runsaat 115 000 ansaitsi vähintään 65 000 euroa.

Käyttäjämäärän kasvu tarkoittaa Sorjosen mukaan, että uudet asiakkaat lisäävät kotitalousvähennyksen piiriin kuuluvien palveluiden kysyntää, ja kysynnän lisäys on väistämättä tukenut työllisyyttä.

– En näe estettä, etteikö kotitalousvähennyksen käyttö voisi lisääntyä, koska kaikki eivät oikein tunne vielä sen mahdollisuuksia. Iso ongelma on, että vähennysehdot ovat muuttuneet todella monta kertaa yli 20 vuoden aikana. Siihen pitäisi saada stabiliteettia.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT ja Palkansaajien tutkimuslaitos PT puolestaan julkaisivat tammikuussa tutkimustuloksensa, joka oli tyrmäävä. Tämän tutkimuksen perusteella kotitalousvähennys näyttää lähinnä hyödyttävän kuluttajia, jotka olisivat joka tapauksessa ostaneet palveluita, ja tuki kohdistuu erityisesti hyväosaisille. Tutkimuksen mukaan vähennys on myös tehoton tapa lisätä työllisyyttä tai puuttua veronkiertoon.

Sorjosen mielestä Verohallinnon ja Tilastokeskuksen numerot kertovat toista tarinaa siitä, ketkä palveluja käyttävät. Hänen on myös vaikea ymmärtää ajatusta, etteikö vähennys työllistäisi.

– Se työ, joka oikeuttaa vähennykseen, tehdään aina paikan päällä ihmisen kotona. Ja jos näitä ihmisiä, jotka palveluja ostavat, on yhtäkkiä 75 000 enemmän kuin viisi vuotta aiemmin, voi kysyä, mistä ne työntekijät tulevat. Eihän millään firmalla ole varastossa ihmisiä odottamassa, koska tulee lisää kysyntää. Vaan totta kai silloin täytyy tulla uusia yrityksiä markkinoille ja myös uusia työntekijöitä.

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder painottaa myös, että kyse on suomalaisten laajasti hyödyntämästä vähennyksestä avuksi kodin palveluihin ja remontteihin.

– Tämä ei ole mikään eliitin kotitalousvähennys vaan tavallisten suomalaisten käyttämä palvelu. Tätä harhaa on keskustelussa, ja sitä haluamme korjata, Fjäder korosti Akavan verkkolähetyksessä.

Sorjonen totesi, että helpoin keino lisätä pienituloisten kotitalousvähennysten käyttämistä olisi poistaa sadan euron omavastuuosuus.

Tämä kuuluu Akavan esitykseen parantaa kotitalousvähennystä. Keskusjärjestö korottaisi myös vähennyksen enimmäismäärää 4 500 euroon ja korvausosuutta 60 prosenttiin.

Akava Worksin kyselyssä, johon vastasi 1 002 akavalaista, noin puolet vastanneista kertoi ostavansa kotitalousvähennykseen oikeuttavia palveluita, koska vähennys alentaa niiden hintaa.

Enemmistö korjaus- ja siivouspalveluiden käyttäjistä kertoi, että kotitalousvähennyksen poistaminen vähentäisi heidän palveluostojaan.

– Monia kotitalousvähennykseen oikeuttavia palveluita ostetaan toki myös, koska omat taidot eivät riitä tai työhön tarvittavia lupia ei ole itsellä. Tällöin itse tekeminen ei ole vaihtoehto, vaan palvelut ostetaan tai työ jätetään tekemättä. Kyselymme vastaajista 43 prosenttia kertoo ostavansa kotitalousvähennykseen oikeuttavia palveluita säästääkseen omaa aikaansa, Sorjonen sanoo.