Sanna Marin toisti, ettei SDP pyri samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Saman on linjannut tahollaan myös perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra, tosin yksityiskohtaisemmin. Ps ei mene hallitukseen Sanna Marinin johtaman SDP:n kanssa.

Politiikan toimittajat ry:n perjantain tentissä Marin vaikutti ottavan ps-kritiikissään lisäaskeleen nostamalla esiin puolueen kansanedustajien rasistiset lausunnot. Uutisotsikoissa Marinin lausunto pelkistyi muotoon “perussuomalaiset on rasistinen puolue”. Moni näytti hätkähtävän.

Jos rasismipuheet eivät yllättäneet ps:n kohdalla 2011, miksi ne yllättävät nyt? Siksi, että perussuomalaisista on tullut vaivihkaa salonkikelpoinen. Osa suomalaisen puoluepolitiikan kaanonia. Näkemykset kuten puheet vieraslajista, kiihotustuomiot, ajatukset kansalaisuusperusteisesta sosiaaliturvasta eivät ole muuttuneet. Me olemme tottuneet niihin.

VUOSIKYMMEN myöhemmin veden voi todeta virranneen muun muassa käräjäoikeuksien ratkaisuja lukiessa. Rikoslain kiihotuspykälä ei ole päässyt uutisia seuraavilta unohtumaan. Sen verran moni perussuomalainen valtakunta- ja aluepoliitikko on ollut pykälän perusteella käräjillä. Myös langettavia on jaettu. Ei ole ihme, että ps ajaa aktiivisesti pykälän poistamista rikoslaista.

Orpo muistaa huonosti. Hän totesi tuolloin MTV:n uutisten mukaan, että kyse oli puolueiden arvoerosta, joka repesi näkyviin, kun Halla-ahosta tuli puheenjohtaja. Soinin 20 vuodessa rakentama puolue oli Orpon mukaan muuttunut kahdessa yössä.

– Luovuttamattomat ihmisoikeudet ovat länsimaisen oikeusvaltion perusta, Orpo lisäsi.

TÄNÄÄN perjantaina Orpo nosti luovuttamattomien ihmisoikeuksien sijaan esille kansan mielipiteen.

– Minulle iso arvo on sillä mitä mieltä kansa on, miten se äänestää. Se on iso arvo ja sitä ei pitäisi horjuttaa, Orpo sanoi.

Ei. Orpon kommentit eivät vuonna 2017 liittyneet hallitusohjelmaneuvotteluihin vaan Halla-ahon perussuomalaisiin puolueena. Ps:n uusi puoluejohto oli saanut hänet huolestumaan ihmisoikeuksista länsimaisen oikeusvaltion perustana.

Sanna Marin puhui tentissä äänestäjien kuluttajansuojasta, siitä, että puolue tekee vaalien jälkeen sen mitä se lupaa.

Kokoomus lupaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, puhuu työperäisen maahanmuuton välttämättömyydestä työllisyydelle ja elinkeinoelämälle. Kokoomus puhuu eurooppalaisesta yhteistyöstä. Mihin tässä kuviossa istuu puheenjohtaja Orpon päätös vaihtaa näkemystään perussuomalaisista, joka vastustaa tai jarruttaa jokaista äsken mainittua asiaa?

SDP:n entinen puheenjohtaja Antti Rinne, joka oli valmis harkitsemaan hallitusyhteistyötä Timo Soinin perussuomalaisten kanssa vuonna 2015, totesi vuotta myöhemmin perussuomalaisten antavan suojan rasistisille aatteille.

Vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela luonnehti perussuomalaisia tammikuussa 2019 syvän rasistiseksi puolueeksi. Asiaa on siis pidetty esillä.

Myös Orpon kanta on vaihdellut jo ennen perussuomalaisten vuoden 2017 puheenjohtajavaihdosta tai perjantain debattia. Elokuussa 2015 hän totesi kaikkien silloisten hallituspuolueiden, myös ps:n, irtisanoutuneen rasismista. Päivää myöhemmin hän syytti ps:n silloista puoluesihteeriä Riikka Slunga-Poutsaloa rasismista.

Ja, kertauksen vuoksi, kesällä 2017, kun kaikki oli kahdessa yössä muuttunut, Orpo maalasi Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset länsimaisen oikeusvaltion perustaan kuuluvien ihmisoikeuksien viholliseksi.

Ps on sama puolue kuin kesällä 2017. Vain Halla-aho on korvattu Purralla. Orpossa tuntuu sen sijaan tapahtuneen muutoksia. Hän vaikuttaisi vaihtaneen ihmisoikeuksiin nojaavan liberaalin demokratian populistiseen enemmistödemokratiaan. Kansa päättää huhtikuussa miten Petteri Orpo suhtautuu puolueeseen, jonka toiminta oli vielä muutama vuosi sitten hänen mukaansa ihmisoikeuksien kannalta arveluttavaa.