Gender blender oli toiminut.

Vahva hahmo kaipaisi vahvempaa tarinaa

Tampereen Teatterikesässä vierailevan Sofia Södergårdin  Slick-esityksessä, jota voisi luonnehtia vaikka fyysiseksi monologiksi, keskushenkilö Carl Qunt on maailmankuulu drag king -hahmo, joka siviilielämässään rakastaa kotiaskareiden kuten vaikka leivonnan ja pikkelöinnin parissa puuhailua.  Hahmon provosoiva nimi, toisiaan korville lyövät henkiset ominaisuudet ja arvoituksellisen kaksineuvoinen olemus tekevät lavalla heiluvasta hahmosta erittäin kiinnostavan.

Esityskonsepti, ohjaus ja esiintyminen Sofia Södergård

Ikävä vain, että mr. Qunt jää aika lailla tyhjän päälle pullistelemaan, kun vähän alle tunnin mittainen esitys ei puhalla reippaasti henkeä lihasten alle. Ei synny kunnon tarinaa. Södergårdin luoma hahmo jää ulkokohtaiseksi,  fyysisyydellä ja koreagrafialla luonnosteluksi. Siinä ilmaisikielessä näyttelijä Södegård on toki vahvuusalueillaan sillä hänellä on monipuolinen tanssija- ja koreografitausta – koulutusta on hankittuna niin Broadwayn Dance Centerissä kuin Dramatiska Högskolanissa Tukholmassa.

Niitä jälkimmäisessä saatuja oppeja olisi kaivannut enemmän näkyviin eri esitysmuotoja sekoittavassa Slickissä. Fyysinen teatteri on kieltämättä katseen vangitsevaa seurattavaa, mutta Carl Quntin hahmossa olisi ollut aineksia enempäänkin. Perinteisen puheteatterin keinovalikoima olisi hahmolle tietysti väärä ilmaisukanava, mutta esityksen kabareemaisia ominaisuuksia olisi voinut jalostaa pidemmälle. Silloin se olisi myös kommunikoinut spontaanimmin yleisön kanssa. Ainakin ensimmäisessä Teatterikesäesityksessään  Södergård/Qunt joutui  kehottavilla eleillä patistamaan katsomoa mukaan shown biittiin.

Slick osallistaa hieman yleisöään ja videoscreeniltä tärähtää muutama välähdys Carl Quntin tuotteistamisesta kaupallisessa mainonnassa. Nuo poikkeavat elementit virkistävät heti heti menoa, tekevät drag-kunkusta todellisemman ja  kirjaimellisesti käsinkosketeltavamman.

Rajat auki!

Pienestä puisevuudestaan huolimatta Slick on mielenkiintoinen näkökulma keskusteluun sukupuolirooleista, niihin kohdistuvista odotuksista ja stereotypioista. Esityksen liikekielessä maskuliini ja feminiini ottavat sekä mittaa toisistaan että sekoittuvat sulassa sovussa.  On kiehtovaa nähdä, miten roolihahmo Quntin Hunks-henkinen fallinen pullistelu kohtaa sen luojan, Sofia Södergårdin hienovaraisemman, taipuisiin kädenliikkeisiin nojaavan gestiikan.

Kenet Slickissä näyttämöllä lopulta näemme? Mies vai nainen? Lintu vai kala? Ying vai yang? Yö vai päivä? Dualismista ei ole tässä ratkaisuksi, vaan rajojen on syytä antaa hämärtyä ja kokonaan aueta omilla ehdoillaan.