Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Teatteri ja Tanssi

11.8.2019 17:27 ・ Päivitetty: 11.8.2019 17:42

Tampereen Teatterikesä: Erään brutaalin hengenriiston anatomia

Murhaajat ajavat yössä. La Reprisen dokumentaarisuudessa tärkeitä ovat myös screenille heijastuvat lähikuvat.

Eurooppalaisen nykyteatterin kuumaksi ohjaajanimeksi tällä vuosikymmenellä nostettu Milo Rau (s. 1977) on ollut laatimassa johtamalleen belgialaiselle NTGent-teatterille kymmenkohtaista teatterimanifestia. Se paaluttaa  niin teatterin ideologiselle perustalle kuin käytännön tekemiselle joukon varsin järkkymättömiä teesejä, joista ensimmäinen kuuluu näin: ”Kyse ei ole enää vain maailman esittämisestä, vaan sen muuttamisesta. Tarkoitus ei ole kuvastaa todellisuutta, vaan tehdä itse kuvauksesta todellinen.”

Rolf Bamberg

Demokraatti

Käytännöllisempiä manifestin vaatimuksia ovat muun muassa, että teatterin jokaisessa produktiossa pitää puhuttaman vähintään kahta eri kieltä ja että joka produktiossa tulee olla mukana vähintään kaksi ei-ammattinäyttelijää. Aika hurjalta kuulostaa puolestaan manifestin kohta yhdeksän, jonka mukaan vähintään yhtä tuotantoa per näytäntökausi pitää harjoitella tai esittää jollain konflikti- tai sotatoimialueella.

TEATTERI
Tampereen Teatterikesä
IIPM (Sveitsi/ Saksa) & Création Studio Théâtre National Wallonie-Bruxelles (Belgia)
Milo Rau & työryhmä: La Reprise
Konsepti ja ohjaus Milo Rau – Lavastus ja puvustus Anton Lukas – Video Maxime Jennes, Dimitri Petrovic – Näyttämöllä Sara De Bosschere, Suzy Cocco, Sébastien Foucault, Fabian Leenders, Sabri Saad el Hamus, Tom Adjibi

Tampereen Teatterikesässä nähty La Reprise on ensimmäinen osa jykevästi nimettyä esityssarjaa Histoire(s) du théâtre eli Teatterin tarina(t). Sen yhtenä toteuttajana on Raun perustama teatteri-ja ja elokuvatuotantokollektiivi IIPM eli International Institute of Political Murder. La Reprise on myös ensimmäinen produktio, jossa edellä mainittua Gentin teatterimanifestia toteutetaan käytännössä

Murhanäytelmä viidessä näytöksessä

La Reprise (Toisinto) toteuttaa manifestin ykkösteesiä asiaankuuluvan dogmaattisesti. Se kertoo dokumenttiteatterin keinoin huhtikuussa 2012 Belgian Liègessä tapahtuneesta tummaihoisen homoseksuaalimiehen murhasta.  Ihsane Jarfi  meni liegeläisen yökerhon edessä juttelemaan eräiden autossa istuneiden nuorten miesten kanssa. Miehet polttivat päreensä eräästä Jarfin homoväritteisestä kommentista, ottivat hänet väkisin kyytiinsä ja pahoinpitelivät hänet myöhemmin yöllä kuoliaaksi  erityistä julmuutta osoittaen, kuten oikeussalitermi yleensä  kuuluu.

La Reprise kuvaa viidessä näytöksessä, millaisista taustoista uhri ja tekijät tulivat, miten teko heijastui liegeläiseen lähiöyhteisöön, miten verityön oikeusprosessi eteni, mitä konkreettisesti tuona huhtikuun yönä tapahtui ja miten oli murhasta syytetyt tekoonsa suhtautuivat.

Silmittömän väkivallanpurkauksen kautta piirtyy kuva myös raskaan teollisuuden alasajossa kurjistuneen kaupungin lähiöslummin henkisestä ilmapiiristä.

Oman kiinnostavan lisänsä La Reprise -esitykseen toi sen kolmen harrastajanäyttelijän koe-esiintymisen rekonstruointi, mikä toimii ikään kuin prologina. Näin esityksen katsoja pääsee  kurkistamaan, mitä näyttelijöiltä rooleihinsa odotettiin ja miten se toteutuu käytännössä.

Monitaustainen näyttelijäjoukko, monenlaisista elementeistä taitavasti rakennettu dokumenttidraama ja siitä mainitusta manifestista kumpuava kurinalainen tekeminen tekevät La Reprisestä näkemisen arvoisen esityksen. Se ei kuitenkaan jätä mitään lähtemätöntä jälkeä. Se ei saanut ainakaan minua ajattelemaan, että tulipa nyt nähtyä jotain aivan ennenkokematonta. Se ei tuo dokumenttiteatterin lajityyppiin mitään sinänsä mullistavan uutta, vaikka kuinka olisi manifestia pohjana.

La Reprise on siis ”vain” hyvin tehtyä tosidraamaa. Sellaisena se on tietyiltä osiltaan poikkeuksellisen puistattava, mutta alkupuolellaan myös hymyilyttävä. Esinäytöksessään se porautuu aika terävästi itse teatterintekemisen ytimeen, ja siinä onkin tämän jutun merkittävin juju, erityislaatuisuus. Harvoinpa katsoja pääsee esitystilanteessa näkemään ja kuulemaan näyttelijöiden omista motiiveista ja valmiuksista.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU