Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän heinäkuussa julkaistun puolivuotiskatsauksen mukaan Suomessa yleisin hyväksikäytön muoto oli pakkotyö. Järjestelmään ohjautui alkuvuonna myös useita muunlaisen työvoiman hyväksikäytön uhriksi joutuneita ihmisiä.

Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kimmo Palonen arvioi, että rakennusalalla työperäisen hyväksikäytön uhriksi joutuvat useimmiten nimenomaan heikommassa asemassa olevat EU:n ulkopuolelta tulevat työntekijät. Heille maksetaan usein aivan liian pientä palkkaa, hän sanoo.

– Rakennusalalla on muotutunut sellainen konsepti, että ulkomainen työvoima ei tule suomalaisiin firmoihin töihin, vaan heidät tuodaan tänne työvoiman välittäjien – rohkenisin sanoa ihmiskauppiaiden – välityksellä, Palonen kuvailee.

– Jos EU:n ulkopuolelta tullut työntekijä työskentelee vakituisessa työsuhteessa jossakin EU-maassa, hänet voidaan lähettää Suomeen tai muuhun EU-maahan töihin samalla tapaa kuin voisi lähettää EU-kansalaisen ilman työlupamenettelyä.

Hyväksikäytetyt työntekijät usein jäävät piiloon alihankintaketjuun, ja varsin usein juuri ulkomaisiin ja pieniin yrityksiin, hän luonnehtii.

– Ne tapaukset, jotka tulevat esiin, ovat jäävuoren huippu. Viranomaisten resurssit ovat mitä ovat, eivätkä meidän valvontakäyntimme tietenkään ole millään tarpeeksi kattavat. Se on varmasti niin, että sitten kun tapaukset ovat oikein törkeitä, ne saattavat tulla julki, mutta eivät ne välttämättä tule tietoon koskaan, Palonen kuvailee.

PALVELUALOJEN ammattiliitto PAMin ratkaisupäällikkö Arja Pohjola tunnistaa ongelman. Hän arvioi, että vaikka ilmiönä työperäinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa tunnetaan jo hyvin, on käytännössä ihmiskauppatapausten tunnistaminen äärimmäisen hankalaa.

Ammattiliiton näkökulmasta tilanteisiin puuttuminen on Pohjolan mukaan vaikeaa, koska kaikkein huonoimmassa asemassa olevat työntekijät eivät usein ole liiton jäseniä, eikä hyväksikäyttö tule koskaan liiton tietoon.

– Usein tilanne voi olla sellainen, että työntekijä on kielitaidoton ja hän on täysin riippuvainen samaa kieltä puhuvasta työnantajasta. Työntekijä voi uskoa kaiken virheellisen tiedon, mitä työnantaja syöttää suomalaisesta työelämästä, eikä edes ymmärrä lähteä hakemaan apua, Pohjola sanoo.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän puolivuosikatsauksessa ihmiskauppaan viittaavia olosuhteita havaittiin erityisesti ravintola- ja siivousalalla. Millä keinoin – lakimuutoksin tai muilla tavoin – Arja Pohjola parantaisi mahdollisuuksia puuttua ongelmaan?

– Syyttäjän ja poliisin toiminta on kohtalaisen vaikeaa. Ihmiskaupan tunnusmerkistö on tosi tiukka, samoin kiskonnantapaisen syrjinnän tunnusmerkistö. Saattaa olla, että olisi hyvä, jos rikoslaissa olisi jotain vähän lievempää asteikkoa. On myös puhuttu alipalkkauksen rangaistavaksi tekemisestä, sekin voisi olla hyvä apuväline, Pohjola listaa.

Hän katsoo, että tilannetta voitaisiin parantaa mahdollisesti myös kasvattamalla yritysten vastuuta esimerkiksi sen varmistamisesta, etteivät yrityksen käyttämät alihankkijat syyllisty ihmiskauppaan tai muuhun työperäiseen hyväksikäyttöön. Myös poliisin ja aluehallintoviraston resurssien riittävyyden varmistaminen on tärkeää, hän sanoo.

Ihmiskaupan ja työvoiman hyväksikäytön torjuntaan on sitouduttu hallitusohjelmassa. Heinäkuussa työministeri Tuula Haatainen (sd.) kertoi SAK:n Suomi-areenassa järjestämässä keskustelutilaisuudessa muun muassa, että alipalkkauksen kriminalisointiin liittyen oikeusministeriö on kesän jälkeen laatimassa erillisen selvityksen siitä, miten lakiteitse ongelmaan voisi puuttua.

Monia uudistuksia on myös jo tehty työvoiman hyväksikäytön torjumiseksi ja uhrien aseman parantamiseksi. Esimerkiksi Haatainen nosti muun muassa lokakuun alussa voimaan tulleen lakimuutoksen, jonka perusteella työperusteisen hyväksikäytön uhrille voidaan myöntää oleskelulupa uuden työn hakemista varten tai oikeuttaa hänet työskentelemään ilman ammattialarajoitusta. Haatainen korosti myös yhteistyön tiivistämisen tärkeyttä ja hän kertoi, että rinkiin on kutsuttu ministeriöiden lisäksi muun muassa poliisi, työsuojeluviranomaiset, verottaja ja työmarkkinaosapuolet.

RAKENNUSALALLA palkansaajia edustava Rakennusliitto sekä työnantajien Rakennusteollisuus ovat tehneet Rakennusteollisuuden vastaavan lakimiehen Ville Wartiovaaran mukaan hyvää yhteistyötä harmaan talouden torjunnassa. Hän kuvailee, että ajatukset harmaan talouden, talousrikollisuuden ja työperäisen hyväksikäytön ehkäisemisen tärkeydestä osuvat yksiin, vaikka joissain asioissa tai yksityiskohdissa näkemyksissä voi olla ”värieroja”.

Käytännön tasolla yhteistyö on näkynyt muun muassa yhteisinä valvontaiskuina työmaille. Hän tunnistaa myös luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen tärkeän roolin harmaan talouden vastaisessa työssä. Hän siteeraa entistä pomoaan:

– Hän sanoi, että kun työturvallisuus kävelee portista ulos, harmaa talous kävelee sisään. Minusta se on hyvin sanottu.

– Kun työsuojeluvaltuutettu, luottamusmies ja vastaava mestari toimivat hyvin yhteen, niin ongelmiin päästään tarttumaan huomattavasti paremmin, hän sanoo.

Rakennusliitto ja Rakennusteollisuus olivat myös aikoinaan yhdessä lobbaamassa lainsäädäntöön veronumeroa ja työmaailmoitusjärjestelmää, Wartiovaara kertaa.

Wartiowaara pitää olennaisena harmaan talouden torjunnassa, että siitä kärsivillä aloilla ongelman olemassaolo myönnetään avoimesti. Silloin myös tunnistetaan tarve säädöksille, eikä niihin suhtauduta ensisijaisesti ikävinä lisävelvoitteina.

RAKENNUSLIITON Kimmo Palonen ehdottaa ulkomaalaislakiin lisättäväksi pykälää, jonka mukaan EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville vailla pysyvää oleskelulupaa Suomessa oleville työntekijöille on palkka maksettava Suomen valtion ylläpitämälle tilille.

Palosen esityksen mukaan viranomaisen ylläpitämältä älytililtä raha jakaantuisi automaattisesti eri osoitteisiin: työntekijälle, verottajalle, eläkeyhtiölle. Palonen ehdottaa tiliä, koska hän katsoo, ettei työehtojen ja palkkojen etukäteisvalvonta toimi.

Palosen ehdotus kuulostaa Wartiovaaran korviin periaatteen tasolla hyvältä, mutta hän pohtii, onko esitys käytännössä mahdollinen. Hän huomauttaa, että pulmia voisi olla esimerkiksi tilanteissa, joissa verot ja maksut maksetaankin esimerkiksi lähetetyn työntekijän lähtömaahan. Hän näkee ehdotuksessa myös muita käytännön haasteita, mutta ei silti ammu ajatusta täysin alas.

– Periaatteellisella tasolla kaikki ideat ovat hyviä ja pohtimisen arvoisia, mutta se on toinen asia, ovatko ne käytännössä mahdollisia toteuttaa. Tämä ei ole yksinkertainen juttu, mutta ei varmasti olleet myöskään veronumerot ja raportoinnit silloin, kun niitä lähdettiin silloin 2011-2012 pohtimaan, Wartiovaara sanoo.

PAMin Arja Pohjola ei ole tutustunut tarkemmin Palosen ehdotukseen, mutta hän pohtii, että älytili ehkä mahdollistaisi palkanmaksun valvomisen paremmin. Käytännön toteuttamisen mahdollisuuksiin hän ei osaa ottaa kantaa. Hän pohtii, että ehdotuksen kaltainen järjestely saattaisi vaikeuttaa vilpillisesti toimivan työnantajan toimintaa, mutta kaikelta väärinkäytöltä se tuskin kuitenkaan suojaisi. Hän antaa esimerkin nykytilanteesta:

– Sellaisiakin tapauksia on, että viranomaisen hämäämiseksi suoritetaan pankkisiirrot niin, että työntekijän tilille tulee määrätyt rahat, jotka on työsopimuksella sovittu ja jotka ovat työluvan edellytyksenä. Sitten palkkapäivänä työnantaja tulee mukaan pankkiautomaatille, rahat nostetaan ja työnantaja ottaa niistä suurimman osan.

ULKOMAALAISLAKIIN ollaan tekemässä uudistuksia työvoiman maahanmuuton sujuvoittamiseksi. Työministeri Tuula Haatainen pitää huomenna torstaina tiedotustilaisuuden, jossa ministeri ja maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen esittelevät eduskunnalle annettavan hallituksen esityksen ulkomaalaislain 5. luvun muutoksista.

Rakennusliiton Kimmo Palonen on huolissaan siitä, että työlupamenettelyn helpottamisessa piilee riski myös työperäisen hyväksikäytön näkökulmasta.

Lakiin ehdotetaan työnantajan sertifiointia koskevia säännöksiä, joilla säädettäisiin sertifioinnin edellytyksistä, myöntämisestä, vaikutuksista ja peruuttamisesta. Työnantajien sertifiointi nopeuttaisi osaltaan lupaprosessia.

– Minulle se on vielä osittain auki, mitä kaikkea vaaditaan yritykseltä jotta se voi saada tällaisen ”hyvisyrityksen” leiman tai sertifioinnin. Ajattelen näin, että mitä sitten, jos yritys tempaistaan pöytälaatikosta – eihän sillä ole silloin syntejäkään. Siellä pitäisi olla myös kriteeristöä, että yrityksellä on myös jonkinlaista referenssiä toiminnastaan.