Ruokaa ravintoloista koteihin ja toimistoille kuskaavan yrityksen ostaa yhdysvaltalainen Doordash, suurempi kilpailija samalta alalta. Kauppahinnaksi ilmoitettiin noin seitsemän miljardia euroa.

Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) kertoi suorastaan liikuttuneensa Woltin toimitusjohtajan Miki Kuusen hallitukselle lähettämästä sähköpostista, jossa tämä kiitti Suomea siitä, mitä on maalta saanut.

Poliitikot sosialidemokraatteja myöten juhlivat kauppaa osoituksena siitä, mihin pohjoisesta hyvinvointivaltiosta voi edelleen ponnistaa. Kauppa lihottaa aikanaan myös valtion kassaa, Woltin oman arvion mukaan yli 600 miljoonalla eurolla.

Wolt kuljettaa ruokaa paikasta toiseen pilkkahinnalla, joten todistetusti tyytyväisiä asiakkaita riittää. Varsinaisen työn, aterioiden kuskaamisen, tekevät Woltin lähetit, jotka eivät ole perinteisessä palkkasuhteessa yritykseen mutta eivät toisaalta yrittäjiäkään, koska eivät voi itse vaikuttaa esimerkiksi palvelusta pyytämäänsä hintaan.

Kenenkään vapautta ei rajoiteta eikä ketään pakoteta riistäjän palvelukseen. Silti lauluilla on myös lunnaat, ja jyrkimpien näkemysten mukaan kyse on modernista orjuudesta.

Valinta työstä on työtä tekevän, mutta työntekijän etuja on rajattu tai niitä ei ole ollenkaan, kuten sairauspäivärahaa tai palkallista lomaa. Työn tekemisen välineet – auton, pyörän tai sähköpotkulaudan – työntekijä kustantaa itse. Jos väline hajoaa tai oma kroppa pettää, ei voi mitään. Koeta pärjätä ja parantua. Uusia lähettejä riittää, ja mukavuudenhaluinen keskiluokka kiittää.

Tilausten tekeminen ja niiden saaminen nopeasti kotiovelle muutamalla napin painalluksella parilla eurolla on teknologiahybriksen siivellä synkemmät puolensa kätkevää halpaa luksusta, jonka ehdot määrää lopulta yhteiskunta.

Yrittäjän pitää saada rikastua, muttei hinnalla millä hyvänsä.