— Vihapuhetta on ollut pinnan alla aikaisemminkin. Se vaatii vain vähän raapaisua, hän sanoo “Minä&Husu”-keskusteluohjelman vieraana Demokraatissa jouluaattona.

Halosen mukaan ihmiset olivat esimerkiksi 1970-luvulta uteliaita muualta Suomeen tulleita kohtaan.

— Se oli periaatteessa myönteistä uteliaisuutta. 2000-luvun tällä puolen siitä on tullut tällaista, jossa sekoitetaan suoraan puhuminen ja vihapuhe toisiinsa. Suomalaisethan ovat, etenkin miehet, aika vähän puhuvia. Kun heitä on sitten kannustettu puhumaan, se suoraan puhuminen, joka minunkin kotonani oli sellaista “Pitää puhua suoraan eikä kierrellä, eikä pidä pelätä ja nöyristellä.”, on muuttunut niin, että puhutaan ja puhutellaan ihmisiä vihaisesti ja alentavasti ja väärin.

— Pitää pystyä katsomaan, kuten Väinö Linna kirjassaan sanoo, silmän tasolta, ei alaspäin eikä ylöspäin, mikä on hyvin suomalainen tapa.

Mutta miksi myös päällisin puolin hyvin toimeentulevat ihmiset syyllistyvät vihapuheeseen?

— Jotkut ihmiset eivät vain osaa antaa itselleenkään vapautta ja omaa arvoa tönimättä muita.

Halonen mainitsee esimerkkinä romanit ja saamelaiset siitä, että Suomessa ei suinkaan ole aina ollut yhtenäinen homogeeninen kulttuuri.

— Emme ole tunnistaneet vanhoja vähemmistöjämme ennen kuin jouduimme vertailemaan niitä kansainvälisesti, kun meille tuli uusia vähemmistöjä. Sitten huomasimme, ettemme taidakaan kaikki olla sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia.

Itse saamastaan vihapuheesta Halonen sanoo, että joskus vihapuhe satuttaa.

— Silloin pitää sanoa itselleen, että älä muutu siitä, että sinuun kohdistuu vihaa.

Halosen mukaan vihapuhe kertoo ennen kaikkea sanojastaan, ei ihmisestä, jota haukutaan tai uhataan.

Halonen peilaa haastattelussa myös mennyttä vuotta 2016. Vuoteen mahtuivat niin brittien EU-ero brexit kuin Donald Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi.

— Moni sellainen asia, jota pidettiin epätodennäköisenä, on tapahtunut. Se tietysti asettaa itsemme tilanteeseen, että miksei tätä ei ole huomattu kylliksi.

Halonen kertoo sanoneensa ystävilleen, että demokratiassa äänestäminen ei ole tapa, jolla antaa muistutus.

— Äänestäminen on tulos, jonka kanssa on elettävä myös jatkossa.

— Vaaleissa ei voi näpäyttää ottamatta vastuuta tuloksesta, joka tulee.

Venäjästä ja presidenttti Vladimir Putinista Tarja Halonen sanoo, että tilanne on nyt toinen kuin hänen ollessaan virassa presidenttinä.

— Yhden tunnustuksen sanon Putinista. Hän on vahva vaikuttaja Venäjällä ja yleensä se mitä hän sanoo, kyllä hän sanansa pitää. Mutta yksimielisyyteen pääseminen hänen kanssaan… Se oli vaikeaa ennen, se on vaikeaa nyt.

Halonen tapasi Putinin pitkän tauon jälkeen lokakuussa Sotsissa Venäjällä niin sanotun Valdai-klubin tapaamisessa.

— Hänessä on sitä samaa vanhaa, mutta uutta on tullut olosuhteiden myötä. Hän reagoi siihen, että hänen mielestään Venäjään pyritään syrjäyttämään. Totta kai sanktiot sitä ovatkin, mutta ymmärrys siitä, että miten se johtuu hänen omasta käytöksestään, olisi vähän pidempi juttu.

Nyky-SDP:stä presidentti Halonen sanoo, että suuret linjat ovat tärkeitä. Pitää olla oma tavoite, eikä vain vastakohta kullekin hallitukselle.

Presidentti Halonen kertoo saavansa kansalta edelleen palautetta, “niin myönteistä valtaosaltaan”.

Haluaisitteko istuvaksi presidentiksi uudestaan?

— En missään nimessä halua, Halonen naurahtaa.