Naisten palkka on nyt keskimäärin 83,3 prosenttia miesten palkasta, kun se viime vuonna oli 83,4 prosenttia. Palkkaeron kaventumiseen johtanut hidas kehitys on siis katkennut.

Suurena yllätyksenä tieto ei Pirkko Mäkiselle tullut. Hän suhtautuu tilanteeseen rauhallisesti mutta vakavasti.

– Se oli tavallaan ennakoitavissa, kun alkoi näkymään erilaisia tilannetietoja. Hyvä kehitys ei jatku ilman konkreettisia toimenpiteitä ja sitoutumista siihen, että asian eteen tehdään ihan oikeasti töitä. Siinä ei ole yhtä ratkaisua vaan monta toimijaa. Hallitus tietysti on vastuussa lainsäädännön kehittämisestä. Se antaa selkeät ohjeet, mikä on laillista ja laitonta, Mäkinen sanoo.

Mäkisen mukaan olemassaolevat keinot eivät pure palkkaeroihin. Mäkinen sanoo suoraan, että näyttää siltä, että palkkaerot tästä eteenpäinkin syvenevät.

Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen on jo aiemmin hämmästellyt, miksi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitusohjelma sivuuttaa kokonaan kysymyksen tasa-arvon parantamisesta. Siinä lähinnä vain todetaan, että Suomi on tasa-arvoinen maa, mikä Mäkisen sanoin on paikkansapitämätön myytti.

– Se toteamus ei vastaa todellisuutta. Jos katsoo Euroopan tasa-arvoinstituutin selvityksiä, sielläkin jo ennakoidaan, että Suomen kansainvälinen sijoitus tasa-arvossa tulee putoamaan. Näyttää siltä, että ei voida kauan paistatella päivänvalossa vuosikymmenten saavutuksillamme. Meillä on ollut hyvä etulyöntiasema kansainvälisessä vertailussa, mutta nyt monet mittarit alkavat mennä huonoon suuntaan.

Mäkinen painottaa, miten hallituksen pitäisi päätöksiä tehdessään punnita niiden vaikutukset miesten ja naisten tasa-arvoon. Ja mikä tärkeintä, tämä olisi tehtävä ennen kuin päätökset nuijataan.

– Hallituksen alkukaudella on tehty tasa-arvon kannalta kielteisiä ratkaisuja. Esimerkiksi vuosilomasäännöksiä on heikennetty perhevapaiden osalta. Ei ole lisätty konkreettisia kannusteita isien perhevapaiden lisäämiseen. Onneksi hallitus on edes jotain harkinnut uudelleen, esimerkiksi päivähoidon maksukorotukset on peruttu.

Tilanne on ollut hankala jo pitkään. Hallituksen ja työmarkkinaosapuolten vuoteen 2016 päättyneen samapalkkaisuusohjelman jakson tavoitteita ei saavutettu 2016 mennessä, palkkaero ei kaventunut 15 prosenttiin.

Mäkinen on puhunut pitkään siitä, että palkoista pitäisi puhua avoimemmin ja palkkasalaisuutta pitäisi purkaa. Erityisesti yksityisellä sektorilla olisi paljon petrattavaa.

– Lainvalvontaan pitäisi myös taata paremmat mahdollisuudet valvoa palkkakartoituksia. Nyt tasa-arvovaltuutetulla on aikamoinen resurssipula, kun ajattelee valvottavaa kenttää.

Mäkisen kauden loppumetreillä käynnistettiin palkkakartoituksen selvitystyö kuntakentällä. Ensitulosten mukaan tasa-arvosuunnitelmat ovat vanhentuneita eikä palkkakartoituksiakaan ole tehty niin kuin laki edellyttäisi.

– Voi vain ajatella, mikä tilanne on muilla työmarkkinakentän osa-alueilla valtionhallinnossa ja yksityisen sektorin työpaikoilla, joissa palkkakartoitusvelvoite puree yli 30 hengen työpaikoilla. Kaivattaisiin välineitä, joilla pystyttäisiin näitä asioita myös käytännössä valvomaan, Mäkinen sanoo.

Samapalkkaisuuden asiaa ajaisi Mäkisen mukaan myös perhevapaiden tasaisempi jakaminen isien ja äitien välillä. Hän itse kannattaa niin kutsuttua 6+6+6-mallia, jossa äidillä ja isällä on kummallakin kuusi kuukautta perhevapaata ja yhdestä jaksosta voi päättää vanhempien kesken.

– Ymmärrän toki, että malli on kallis, mutta se pitäisi asettaa pitkän aikavälin tavoitteeksi.

Palkansaajakeskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava liputtavat palkkasalaisuuden purkamisen puolesta. Sen sijaan Elinkeinoelämän keskusliitto EK ei tahdo muutoksia nykykäytäntöön.

Tasa-arvovaltuutettu Mäkinen pitää palkkasalaisuutta kummallisena pyhänä lehmänä suomalaisessa keskustelussa. Verotiedot ovat kuitenkin Suomessa poikkeuksellisen avoimia ja pienellä viivellä tulotiedot pystytään onkimaan esiin.

Mäkinen muistuttaa myös, että oikeusoppineet ovat todenneet, että palkkasalaisuus ei tarvitse samanlaista yksityisyyden suojaa kuin vaikkapa poliittinen vakaumus tai seksuaalinen suuntautuminen.

– Tulotietojen salassapito on kysymysmerkki, että mikä ihmeen peruste sille on. Sitä on myös perusteltu liikesalaisuuksilla, mutta kun verotiedot ovat avoimia, muilla keinoilla pystytään kyllä tietämään, mitä kilpailijat suurin piirtein maksavat avainhenkilöille, Mäkinen ihmettelee.

Hyvä askel eteenpäin olisi Mäkisen mukaan, jos palkkatiedot avattaisiin palkkakartoituksen yhteydessä luottamushenkilöille.

– Palkkakartoitusta tekevälle ryhmälle tulisi avointa tietoa. Lainsäädännöllä voitaisiin turvata, että tieto pysyisi ryhmän sisällä.

Yli 15 vuotta kahdessa jaksossa tasa-arvovaltuutettuna toiminut Hän iloitseekin, että muun muassa lastenlapsille on enemmän aikaa.

Sunnuntaina lehdessä oli haettavana tasa-arvovaltuutetun virka. Mäkisen seuraajalle riittääkin töitä muun muassa samapalkkaisuuden ajamisessa.

Oikeusministeriössä selvitettiin, voitaisiinko tasa-arvovaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun virat yhdistää. Näin ei kuitenkaan päätetty tehdä.

– Toivoisin, että uusi viranhaltija saisi enemmän tukea ja resursseja. Tehtävien määrä on koko ajan kasvanut. Kunnollisia resursseja valvontaan ei ole annettu. 10 hengen pieni yksikkö ei pysty valvomaan lakia tehokkaasti, Pirkko Mäkinen toteaa.