Taalas kutsui myös tiistain esityksessään Marinin hallituksen hiilineutraalisuustavoitteeseen sisältyvää metsien hiilinielun säilymistä aiemmalla tasolla ”kansainväliseksi erikoisuudeksi”.

Orpo varoitti iltapäivän tiedotustilaisuudessa tekemästä tulevista nielulinjauksista Taalaksen perusteella liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Orpo myös vakuutti, että aiheesta tullaan kuulemaan ”varmasti myöskin” Ilmastopaneelin puheenjohtajaa Markku Ollikaista.

Demokraatti soitti Ollikaiselle ja kysyi tarkennusta hiilinieluihin. Ollikainen muistutti, että Suomea velvoittavat tavoitteet ovat peräisin EU:n maankäyttösektoria koskevasta politiikasta.

Taakanjakosektoriin sisältyvät normaalisti muun muassa maatalouden ja liikenteen päästöt. Metsät ovat tavallisesti osa maankäyttösektoria.

– Jos taakanjakosektorille lentää 49-80 miljoonaa tonnia lisää, niin voi aikalailla sanoa, että se on kohtuullinen katastrofi. Tästä on tulossa Suomelle järkyttävä tilanne. Tulevan hallituksen pitäisi pystyä katsomaan se läpi ja miettiä, että mitä tehdään. Kyse ei ole mistään ilmastopaneelin lähestymistavasta. Tämä on yksinkertaista ja pragmaattista EU:n maankäyttösektorin politiikkaa.

Ollikainen kertoo jättäneensä juuri kahden kollegansa kanssa julkaistavaksi artikkelin, joka sisältää kaikille EU-maille tehdyn metsänielujen tilastollisen ennusteen.

– Vuonna 2025 näyttäisi, että EU:n tavoitteesta ollaan jäljessä 168 miljonaa tonnia muutaman maan ansiosta. Suurin siinä on Ranska, sitten Suomi ja muutama muu. Niitä nieluyksiköitä, joilla Suomi voisi kompensoida syntyvät päästönsä, tulee olemaan vaikea löytää. Tästä on tulossa kallis lasku ja olisi puhdasta realismia ja pragmatiikkaa, että hallitus katsoisi tämän läpi ennen kuin he lyövät mitään tästä asiasta kiinni ohjelmaan.

MAHDOLLISEN laskun täsmällisestä suuruudesta ei tiedä kukaan. Ollikaisen mukaan Euroopassa on käyty muutama nielukauppa mutta niiden hinnat ovat olleet salaisia.

– Jos päästöt menevät taakanjakosektorille, sellaisilta mailta, jotka saavat hoidettua oman taakanjakosektoritavoitteensa, voidaan ottaa niin sanottuja taakanjakosektorin päästökiintiöitä. Niidenkään hintaa ei tiedetä. Meillä taakanjakosektorin päästökustannus on luokkaa 120€/tonni. Kun nieluyksiköistä tulee pulaa niin taakanjakosektorin kustannus tulee aika pitkälti sanelemaan missä liikutaan.

– Kun aikanaan sanoin, että tästä on tulossa miljardilasku, niin se pätee edelleen. Se vaikuttaa useiden miljardien laskulta.

Orpo totesi tiistain seminaaripäivän tiedostustilaisuudessa, että fossiilisesta energiasta irrrottautuminen on tehtävissä tavalla, joka ei heikennä Suomen kilpailukykyä eikä nosta kansalaisten arjen kustannuksia. Onko näin?

– Energiantuotannon osalta se pitää aika hyvin paikkansa. Tällä hetkellä sähköntuotanto ja osittain lämmöntuotanto uusiutuvilla energianlähteillä johtavat edullisempaan tilanteeseen. Energian käytön puolella kuten liikenteessä tilanne ei ole yhtä helppo. Siellä fossiilisista eroon pääseminen on vähän työläämpää ja siihen sisältyy isompiakin kustannuksia.

VAIKUTUKSET kansalaisten arkeen ja toimeentuloon riippuvat Ollikaisen mukaan tavoista, joilla kustannuksia kompensoidaan. Ytimessä on siis politiikka.

– Se on se olennainen asia. Aallon tutkijat ovat tehneet analyysejä miten liikenneverojen ja jakeluvelvoitteen kustannukset kohdentuvat ja minkä tyyppisesti niitä voitaisiin kompensoida. Jos homma tehdään viisaasti, silloin se menee niin, että liikennekäytön kustannukset nousevat mutta katsotaan, ettei kansalaisten tulotaso (ostovoima) laske sen tuloksena. Se vaatii fiksua politiikkaa.