Televisio
10.3.2023 06:05 ・ Päivitetty: 10.3.2023 08:29
Televisioarvio: Rosvopankin hyvät finanssitrillerin ainekset sotkeutuvat löysään rinnakkaistarinaan
Skopin via dolorosa käydään uutuussarjassa nousun huumasta katkeraan loppuun asti.
Viime syksynä TV1:llä nähdyn kahdeksanjaksoisen Helsinki Syndrooma -kidnappausdraaman perimmäinen katalysaattori oli 1990-luvun lamassa, vaikka sarjassa nykyhetkessä elettiinkin. Elisa ViihdeViaplayn suoratoistopalveluun sunnuntaina ilmaantuva uusi sarja Rosvopankki sen sijaan painelee suoraan sylttytehtaalle 1980-90-luvun taitteeseen, keskelle laman syntyhetkiä, sen syitä ja seurauksia.
Paikoin hyvin vetävästi tositapahtumien pohjalta dramatisoidun, Matti Kinnusen (filmografiassa muun muassa elokuvat Miss Farkku-Suomi ja Pieniä suuria valheita) ohjaaman sarjan ”nimihenkilö” on Skop, joka oli 1980-luvun lopussa ylikuumentuneen kasinopelin ja pankkilaina-alen pääsäätäjiä. Sama pankki oli valtion holhoukseen muutama vuosi myöhemmin joutuessaan myös 90-luvun Suuren Laman merkittävä perustekijä ja pankkikriisin ruumillistuma. Ruumishan Skopista sitten tulikin, tosin lopullisesti vasta vuonna 2015.
SARJAN PÄÄHENKILÖT – toinen fiktiivinen, toinen tosipohjainen – ovat pankkitarkastusvirastoon tarkastajaksi värvätty nuori lahjakkuus Salla Nurminen (Amanda Pilke) sekä hänen keskeisen tutkittavansa Skopin pääjohtaja Christoffer Wegelius (Pekka Strang).
Nurminen on kunnianhimoinen ja alkuun myös periksiantamaton penkoessaan muun muassa Säätöpankkien keskusosakepankin umpihämäriä valuuttakauppoja Neitsytsaarilla. Osin vauhtisokeudesta, osin henkilökohtaisten vaikuttimien takia hänen pasmansa alkavat pankkikatastrofin edetessä kuitenkin seota, vaikka hän uskookin koko ajan olevansa veronmaksajien ja Suomen asialla.
Wegeliuksesta sarja piirtää kiinnostavan moniulotteisen kuvan. Hän ei ole tarinassa yksinomaan itseriittoinen peluri ja suoranainen talouskonna, vaan saa paljon inhimillisempia piirteitä kuin mitä hänessä 1990-luvun tosijulkisuudessa nähtiin. Myös sarjan pääkäsikirjoittajana toimineen Kinnusen lähdeaineistossa on varmasti ollut keskeisenä Mauno Saaren aikansa kohuteos Minä, Christoffer Wegelius – päiväkirja pimeiden voimien vuosilta (1992)
Rosvopankki
Ohjaaja ja pääkäsikirjoittaja: Matti Kinnunen
Pääosissa: Amanda Pilke, Pekka Strang, Hannu-Pekka Björkman, Tuulia Eloranta, Ville Tiihonen, Wanda Dubiel, Olli Rahkonen
Elisa Viihde Viaplay 2023, sarja nähtävissä 12.3. alkaen
Oli mikä oli, Wegelius-hahmon kiinnostavuutta edesauttaa olennaisesti Pekka Strangin erittäin intensiivinen roolityö.
Ne konnaroolit lankeavat pankin varatoimitusjohtaja Juhani Riikoselle (Ville Tiihonen) ja yritysjohtaja Eljas Sukselaiselle (Kai Vaine), joiden keinottelijaluonteet näyttäytyvät alleviivatun aggressiivisina ja omahyväisinä.
Fiktiopohjaisempaa henkilögalleriaa edustaa rosvopankkilaisista härskein, Neitsytsaarten sähellyksen pääpiruihin kuuluva Julius Jokela (Olli Rahkonen). Kovaa peliä ”oma lehmä ojassa” pohjalta pelaa myös Skopista Suomen Pankin johtokuntaan siirtynyt Mikael Oksa, jota esittää muikeasti Hannu-Pekka Björkman.
ALKUJAKSOT ANTAVAT lupauksen hyvinkin tiheästä finanssimaailmaan sijoittuvasta draamasta, monin paikoin ihan trilleristäkin. Kun tarinaan matkan varrella uitetaan lappilaislähtöisen Salla Nurmisen perheenjäseniä laman ruohonjuuritason uhreina, ja takaumina alkoholiongelmaisen isän aiheuttamaa ankeaa lapsuutta, kerronnan ote löystyy ja uskottavuus kärsii.
Sarja on parhaimmillaan pitäessään fokuksensa pankin käymässä korkeiden panosten finanssipelissä. Fiktiivisten henkilöiden ihmissuhdekoukerot ja myös Nurmisen hahmon kehityskaari ovat löysempää draama-ainesta.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.