Jos on työntekijäjärjestöistä kiinni, samanlaista ei toivota ensi vaalikaudella. Työ- ja elinkeinoministeriö on tänään julkaissut raportin, jossa pohditaan pitkän aikavälin kehitysnäkymiä Suomen työmarkkinoilla ja annetaan laajasti ratkaisuvaihtoehtoja työllisyyden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi.

Lue lisää: TEM: 18 000 työpaikkaa jäi viime vuonna syntymättä rekrytointiongelmien vuoksi – raportti esittää keinoja työllisyyden parantamiseksi

Kun työllisyydestä puhutaan, moni raportin ehdotus liittyy luonnollisesti myös työmarkkinajärjestöihin.

Keskeisiksi uudistustarpeiksi nähdään paitsi työntekijöiden osallistumisjärjestelmien uudistaminen myös koko työehtosopimus- ja yleissitovuusjärjestelmien toimivuus ja lainsäädännön ajantasaistaminen. Kokonaisuuteen liittyy myös työrauhajärjestelmän uudistaminen.

Kysyttäessä ministeriön virkamiehet eivät kuitenkaan kertoneet, millaisia tavoitteiden asetteluita näihin isoihin reformeihin pitäisi liittää. Se jätetään poliittisen päätöksenteon ja kolmikannan varaan. Lisäksi kysymys on vain selvityksestä, painotettiin.

TEMin raportissa on oma osuutensa palkanmuodostukseen liittyvien asioiden ratkaisemiseksi. Suomen palkanmuodostusjärjestelmä nimetään yhdeksi maailman keskittyneimmistä. Siksi se näyttäytyy monissa mittauksissa erittäin jäykkänä. Raportin mukaan jäykkyys kansainvälisissä vertailuissa tarkoittaa tyypillisesti keskitettyjen tulopoliittisten ratkaisujen, kuten kiky-sopimus, vahvaa roolia palkanmuodostuksessa.

Palkanmuodostusta koskevan tutkimuskirjallisuuden keskeinen viesti on raportin mukaan se, että korkeaan työllisyyteen voidaan päästä kahdella tavalla. Ilman palkkakoordinaatiota se voidaan saavuttaa hajautetussa markkinaehtoisessa järjestelmässä ammatillisen järjestäytymisen ollessa vähäistä. Muussa tapauksessa palkkakoordinaation merkitys on keskeinen inflatoristen ja kilpailukykyä heikentävien palkankorotusten ehkäisemiseksi. Raportin mukaan Suomen palkanmuodostusjärjestelmä on erittäin vahvasti koordinoitu.

Siirtyminen lähemmäs yksilö- ja työpaikkatason sopimista voi parantaa mahdollisuuksia tuottavuudeltaan erilaisen työvoiman palkkaamiseen ja vahvistaa työvoiman tuottavuuskehitystä. Hintana on kuitenkin palkkaerojen kasvu yritysten ja ammattiryhmien sisällä, raportti huomauttaa.

Keskeinen muutos palkkaneuvottelurakenteessa on Elinkeinoelämän keskusliiton taannoinen ilmoitus luopua keskusjärjestösopimuksista. Raportin mukaan se luo paineen löytää uusi malli palkkakoordinaation turvaamiseksi liittojärjestötasolla (ns. Suomen malli).

Raportin mukaan jatkossa ei voi enää ajatella, että teollisuus ainoana vientisektorina määrittäisi palkkanormit, vaan enenevässä määrin myös palvelualat kohtaavat kansainvälistä kilpailua. Se on otettava huomioon tulevaisuuden palkkaneuvottelurakenteessa.

Raportti nimeää tavoitetilaksi sen, että palkoista sovitaan pääasiassa kollektiivisesti työehtosopimusautonomiaa kunnioittaen. Suomeen ei säädetä minimipalkkalakia. Palkkakoordinaatiosta huolehditaan työmarkkinajärjestöistä, jotta hintakilpailukykyä heikentäviltä palkankorotuksilta vältytään. Liittotason neuvotteluissa määritellään raamit ja perälaudat paikallisen tason sopimiselle.

Raportti ottaa kantaa myös työmarkkinoiden pelisääntöihin. Sen mukaan viime aikoina järjestelmä ei ole toiminut optimaalisesti.

Osin tämän nähdään johtuneen siitä, että liittotason rooli on korostunut työmarkkinajärjestöjen toiminnassa eikä toimialakohtaisilla liitoilla ole ollut yhdensuuntaisia näkemyksiä järjestelmän kehittämisestä.

– Taustalla on ajatus siitä, että täysin koordinoimaton työmarkkina ei johda parhaimpaan lopputulokseen. Esimerkiksi palkanmuodostuksen osalta on OECD:n puolelta tullut sellaisia tutkimustuloksia ja päätelmiä, että jonkin tason koordinaatio pitää olla toimialojen välillä, työmarkkinaneuvos Kimmo Ruth TEMistä selventää Demokraatille.

Raportti toteaa, että valtakunnallisten toimialakohtaisten työnantaja- ja työntekijäliittojen merkitys työmarkkinatoimijoina on kasvanut viime vuosina ja kasvanee edelleen samalla kun työmarkkinakeskusjärjestöjen rooli sopijapuolina vähenee.

Raportti arvioi, että yhteisen tahtotilan löytäminen ja uudistuksista sopiminen vaatii uudenlaista lähestymistapaa.

Paikallisen sopimisen Suomen työmarkkinakentässä nähdään todennäköisesti kasvavan, vaikkei merkittäviä politiikkamuutoksia tehtäisikään. Luottamukselliset suhteet sopimusosapuolten välillä, ja toimivat perälaudat, on tutkimuskirjallisuudessa tunnistettu onnistuneen paikallisen sopimisen edellytyksiksi.

Raportin mukaan tavoitetila on, että Suomelle välttämättömät uudistukset työelämässä pystytään toteuttamaan kolmikantapöydässä.

”Valtiovallan näkemyksillä on merkittävä rooli osapuolten erilaisten näkemysten yhteensovittamisessa ja kansallisten etujen valvomisessa. Työelämän uudistukset perustetaan yhteiseen tilannekuvaan, ja toteutettaville konkreettisille hankkeille turvataan riittävät resurssit sekä mahdollisuudet hyvän säädösvalmistelun perusperiaatteiden noudattamiseen. Näin syntyy uusi ratkaisuhakuisen kolmikantatyön toteutustapa, Kolmikanta 3.0.”, raportissa sanotaan.

EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies toteaa ”modernista kolmikannasta” Demokraatille, että se mitä raporttiin oli kirjattu oli ok.

– Nähdään, että työmarkkinajärjestöjen asiantuntemusta tarvitaan.

– Me allekirjoitamme myöskin sen, että pitää olla selvät tavoitteet ja tavoitteet hallituksen puolelta.

Työehtosopimus- ja yleissitovuusjärjestelmän uudistamisesta sekä työrauhajärjestelmän uudistamisesta Häkämies sanoo, että jää auki, mitä ministeriön puolelta ollaan tekemässä.

– He korostivat, että se on selvitystä. Sehän on tyypillisesti asia, joka nyt myöskin voimakkaasti kiinnostaa työmarkkinajärjestöjä, tietenkin vähän eri tavoin. Meillä tietysti työrauhan kehittämisen osalta on odotuksia ensi vaalikaudella, mutta katsotaan nyt sitten, kuinka kohtuullisia ne odotukset ovat ja millä metodilla. Toivon mukaan asiaa jollain tavalla työstetään, Häkämies sanoo.

EK on vaatinut poliittisen lakko-oikeuden rajaamista.

”Viime vuosina ammattiyhdistysliike on aktivoitunut järjestämään poliittisia työtaistelutoimenpiteitä (mm. lakkoja, ylityökietoja, vuoronvaihtokieltoja), joiden kohteena ei ole oma voimassa oleva työehtosopimus vaan poliittiset päätöksentekijät. Poliittisten työtaistelujen määrät ja kestot ovat aiheuttaneet joillekin aloille mittavia vahinkoja ja työnjärjestelyihin liittyviä ongelmia”, TEMin raportissa väitetään.

Työehtosopimus- ja yleissitovuusjärjestelmän uudistamisen tai sen selvittämisen Häkämies sanoo olevan hallituksen poliittinen päätös.

– En lähde sitä ollenkaan ennakoimaan.

Häkämiehen tapaan TEMin raportin julkistamista oli seuraamassa johtaja Hannu Jouhki SAK:sta.

– Se on tietysti ihan tervetullutta, että kolmikannan rooli ja arvo tunnustettiin monessa kohdassa. Se, että käytettiin vähän uusia sanoja, niin kuin moderni kolmikanta niin jää nähtäväksi, mikä se lopullinen sisältö siellä on, Jouhki kommentoi Demokraatille tiedotustilaisuuden jälkeen.

Työrauhakysymyksiin SAK ei näe tarvetta kajota.

– Jos työriitojen sovittelumekanismin kehittämistä ajatellaan niin, että meidän pitää saada vakaa toimintaympäristö, niin kyllähän me globaalisti, kansainvälistä kilpailua ajatellen olemme yksi vakaimmista markkinoista maailmassa, Jouhki huomauttaa.

– Huolimatta vaikeista kiistoista, kyllä suomalainen työmarkkinamekanismi on pystynyt niitä ratkaisemaan, hän lisää.

Sitä Jouhki ei lähde ennakoimaan, lähdetäänkö tulevan hallituksen johdolla uudistamaan yleisitovuus- ja työehtosopimusjärjestelmää.

Sitä hän pitää hyvänä, että raportti korosti yhteisen tilannekuvan merkitystä.

– Ymmärrän sen niin, että työmarkkinajärjestöt yhdessä hallituksen kanssa pyrkivät yhteiseen tilannekuvaan.

Palkanmuodostuksen koordinaatiosta Jouhki muistuttaa, ettei ollut SAK:n ajatus lopettaa keskitettyä sopimista.

– Kyllä me näemme sillä (keskitetyllä sopimisella) oman arvonsa. En oikeastaan yhdistä suurimpia vääntöjä työmarkkinoilla liittotasoon yleensä. Eivätköhän nämä viime vuoden irtisanomislaki- ja aktiivimalliasiat, erityisesti irtisanomislaki, ole olleet sellaisia, että ne tuotiin yksipuolisesti työsuhdeturvan heikennyksiä hallituksesta. Silloinhan työmarkkinajärjestöt reagoivat, hän kertaa.

Näitä toimenpiteitä TEMin raportti muun muassa suosittaa:

Työelämän sääntely

Arvioidaan työehtosopimusjärjestelmään ja yleissitovuusjärjestelmään liittyvät muutostarpeet ja tehdään tarvittavat muutokset, jotta järjestelmät vastaisivat työmarkkinoiden tarpeita.

− Aloitetaan hanke, jossa selvitetään tarvittavat toimenpiteet

− Otetaan huomioon alakohtaiset erityispiirteet sekä selkeyden ja oikeusvarmuuden vaatimukset

−Hyödyt: Oikeusvarmuus, selkeys, yritysten välisen kilpailun tasapuolistu-minen, joustavuuden lisääntyminen työmarkkinoilla

− Riskit: Työehdot voivat joissain tapauksissa myös heiketä, yritysten (ml. ulkomaiset yritykset) keskinäisen kilpailuaseman muuttuminen ja siihen liittyvät haasteet

− Strategiset painopisteet: Työn murrokseen varautuminen, Työllistämiskynnyksen madaltaminen, Työmarkkinoiden pelisääntöjen uudelleentarkastelu

Uudistetaan työntekijöiden osallistumisjärjestelmiä koskeva lainsäädäntö

− Koskee erityisesti yhteistoimintaan liittyvää lainsäädäntöä

− Hyödyt: Parantaa työnantajan ja henkilöstön välistä luottamusta, mikä on edellytys paikallisen sopimisen onnistumiselle

− Strategiset painopisteet: Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistami-nen työmarkkinoilla, Palkanmuodostukseen liittyvien kysymysten ratkaisu, Työmarkkinoiden pelisääntöjen uudelleentarkastelu

Arvioidaan työsuhteisen työn ja yrittäjyyden välistä rajanvetoa ja siihen liittyvän työlainsäädännön toimivuutta ja selkeyttämistarpeita

− Hyödyt: oikeusvarmuuden lisääntyminen, työelämän osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien selkiytyminen

− Strategiset painopisteet: Työn murrokseen varautuminen, Työmarkkinoiden pelisääntöjen uudelleentarkastelu

Luodaan uudistettu Kolmikanta 3.0-valmistelutapa

−Valmistelutavassa luodaan ensin yhteinen työ- ja elinkeinopolitiikan tilannekuva ja johdetaan siitä politiikkatoimenpiteet.

− Toimeksiannon laatiminen siten, että se jättää riittävän liikkumavaran tarkoituksenmukaisten ratkaisujen tekemiseksi.

− Nykyistä laajempi esivalmistelu

− Huomioidaan nykyistä paremmin ratkaisumallien toimialakohtaiset vaikutukset

− Haetaan mahdollisimman tuloksellista tapaa toteuttaa konkreettisia työmarkkinauudistuksia

− Tavoitteena luottamuksen paraneminen työmarkkinoilla

− Strategiset painopisteet: Työmarkkinoiden pelisääntöjen uudelleentarkastelu