Neuvottelukumppaneista viisitoista on Aallon mukaan ilmoittanut, että työehdoista neuvotellaan normaalisti.

– Julkisessa keskustelussa unohtuu, että iso joukko työnantajajärjestöistä pitää nykyistä neuvottelutapaa hyvänä, Aalto sanoo.

Sitten on teknologia- ja metsäteollisuus, joiden molempien suuret työnantajajärjestöt, Metsäteollisuus ry ja Teknologiateollisuus ry, ovat päättäneet lopettaa valtakunnallisista työehtosopimuksista neuvottelemisen.

– Tätä on suunniteltu työnantajalinnakkeessa pidemmän aikaa. Nämä kaksi alaa ovat olleet EK:ssa vallankäyttäjiä.

– Käsitykseni mukaan tilanne on se, että uuteen yhdistykseen voi liittyä vain Teknologiateollisuus ry:n jäseniä. Tuleeko yhdistyksestä bulvaani vai onko sillä oikea itsenäinen mandaatti, kun samat yritykset ovat sekä Teknologiateollisuus ry:n jäseniä ja osin uuden yhdistyksen jäseniä?

Teollisuusliitto on koettanut ottaa selvää kenen kanssa syksyllä neuvotellaan ja mistä lähtökohdista. Aallon mukaan tiedonhankinta on osoittautunut hankalaksi. Uusi työnantajajärjestö aloittaa toimintansa vasta elokuun lopulla.

– Kun työnantajaliitto ilmoitti, että he eivät tule kertomaan ketkä uuteen yhdistykseen liittyvät, valjastimme pääluottamusmiehet kysymään asiaa yrityksiltä. Kampanjaan osallistui 800-900 pääluottamusmiestä. Yrityksille luovutettiin reilun 20 000 jäsenen adressit, jossa pyydettiin vastausta liittyvätkö he vai eivät.

Aallon mukaan Teknologiateollisuus ry reagoi selvityspyyntöön laittamalla yrityksille kiertokirjeen, jossa kehotettiin olemaan vastaamatta mitään.

Teollisuusliitolla on kaikesta huolimatta tiedossaan joukko yrityksiä, jotka tulevat hakemaan jäsenyyttä Teknologiateollisuuden työnantajat ry:stä. Jotkut toimitusjohtajat ovat myös ilmoittaneet aikeistaan suoraan Aallolle.

– Tämä on tällaista pallottelua. Ensin kerrotaan, että ei kerrota. Sitten yrityksetkään eivät saisi kertoa.

Käytännössä valtakunnalliseen sopimukseen, jota uusi yhdistys työnantajien puolelta neuvottelee, tarvitaan mukaan noin 25 teknologia-alan suurinta yritystä. Sen jälkeen sopimus kattaa 50 prosenttia alalla työskentelevistä ja se voi olla yleissitova. Suurimpien joukossa on yrityksiä SSAB:sta Koneeseen ja Wärtsilään.

Teollisuusliitolla ei ole tietoa myöskään sopimisen lähtökohdista.

– Emme ole saaneet vastausta siihen, aloitetaanko neuvottelut puhtaalta pöydältä vai onko pohjana joku vanha sopimus. Tämä vaikuttaa neuvotteluaikatauluun, Aalto sanoo.

Teknologiateollisuus ei ole kysymykseen vastannut, koska lähtökohtien linjaaminen kuuluu uudelle, vielä perusteilla olevalla Teknologiateollisuuden työnantajat ry:lle. Asia selviää siis aikaisintaan syyskuun alussa, kun yhdistys on aloittanut toimintansa.

Riku Aallon mukaan Teollisuusliitto toivoo, että uuteen työnantajayhdistykseen liittyisi mahdollisimman moni yritys. Syksyn nuotit ovat epäselvyyksistä huolimatta yksinkertaiset. Teollisuusliitto ei Aallon mukaan neuvottele yrityskohtaisista sopimuksista ennen kuin valtakunnallinen sopimus on syntynyt.

– Jos ollaan siinä tilanteessa, että uuteen yhdistykseen ei liity yrityksiä, arvioimme onko uusi yhdistys ylipäätään työmarkkinakelpoinen.

– Neuvottelut aloitetaan mahdollisesti syyskuun alussa, jos aloitetaan, Aalto sanoo.

Neuvottelujen aikaikkunaa Aalto pitää kovin lyhyenä. Voimassa oleva valtakunnallinen työehtosopimus päättyy marraskuun lopussa. Samalla Teknologiateollisuus ry lakkaa lopullisesti olemasta työmarkkinajärjestö. Aallon mukaan työnantaja on antanut ymmärtää, että yritykset voivat odottaa ensin neuvottelutuloksen ennen kuin päättävät uuteen yhdistykseen liittymisestä.

– Valistumaton käsitykseni kohtuullisen monen vuoden jälkeen on, että emme todennäköisesti vielä marraskuussa tiedä syntyykö yleissitovaa sopimusta vai syntyykö minkäänlaista sopimusta.

Alalla on kaikkiaan 1200 Teknologiateollisuus ry:n jäsenyritystä ja sen lisäksi 2500 yritystä, jossa noudatetaan yleissitovuuden perusteella samaa työehtosopimusta. Joten valtakunnallisen sopimuksen kaatuessa Teollisuusliitolla olisi edessään 3 700:n yrityskohtaisen tes-neuvottelun rupeama. Lisäksi mekaanisessa metsäteollisuudessa on Aallon mukaan joka tapauksessa noin 200 yrityskohtaista sopimusta.

– Millaista syksyä odotan? Sellaista syksyä, että kun marraskuussa ei ole saatu uutta valtakunnallista sopimusta ja vanha työehtosopimus päättyy, samalla myös pääosa paikallisista sopimuksista lakkaa olemasta voimassa. Jos sopimus on, mutta se ei ole yleissitova, meillä on vähintään 2500 yritystä vailla työehtoja.

Teknologiateollisuus ja Metsäteollisuus ovat Aallon silmissä muuttumassa Suomen Yrittäjiin rinnastuviksi lobbausjärjestöiksi, jotka julistavat yrityskohtaisen sopimisen ilosanomaa. Alan yrityksissä asiasta ei yhtenäistä näkemystä Aallon mukaan ole.

– Kovin moni metsäalan yritys on varsin halukas jatkamaan työehtosopimusmaailmaan liittyvää tekemistä. Moni on kysynyt, että mitä järkeä tässä on, kun he joutuvat valjastamaan neuvotteluihin omat työmarkkinaihmiset, jotka he saivat aikaisemmin Metsäteollisuuden palveluna.

– Meidän silmään ei näytä siltä, että kaikki olisivat vakaumuksellisesti yrityskohtaisen sopimisen kannalla. Moni on sanonut, että haluaisivat keskittyä bisnekseen ja hoitaa työmarkkina-asiat keskitetysti.

Suuremmissa metsäkonserneissa tilanteeseen on kuitenkin varauduttu. Aallon mukaan yhdessä konsernissa yrityskohtaisten sopimusten tekemiseen on palkattu jopa sata uutta työntekijää. Sopimukseton tila voi kuitenkin tuoda työnantajalle säästöjä.

– Meillä ei ole minimipalkkalakia, joten tilanne on juridisesti epäselvä. Palkka ja työehdot ovat käsitykseni mukaan jälkisuojan piirissä, mutta esimerkiksi työaika menee työaikalain mukaan. Sieltä poistuu tesseihin kirjattu sairausajan palkka, lomakorvaukset ja arkipyhäkorvaukset.

Aallon mukaan työnantajajärjestöjen tähtäimessä on lopulta työehtosopimusten perälaudat.

– Jos ajatellaan nykyisiä työehtosopimuksia, melkein kaikesta voi sopia toisin. Se kenelle maksetaan ja kuinka paljon maksetaan, on ollut vuosikymmenten ajan sopimuksenvaraista. He haluaisivat päästä eroon siitä, että jos ei päästä sopuun, on perälauta, jonka mukaan edetään. He haluaisivat, että työnantaja päättää eivätkä ehdot tule tessistä.

Aallon mukaan yleisiä työehtoja ei välttämättä olla heikentämässä syksyn kierroksella, mutta pidemmällä aikataululla hän näkee sen työnantajien tavoitteena.

– Askeleita siihen suuntaan otetaan. Halutaan että kollektiivivaikuttaminen ja yksittäisten työntekijöden kyky puolustaa omia työehtojaan heikkenee.

Teknologiateollisuuden Minna Helle arvosteli Demokraatissa keskitettyjä työehtosopimuksia sellaisiksi, joilla yritysten on vaikea nykyisin pärjätä. Aalto muistuttaa, ettei sopimuksia ole koskaan kirjoitettu palkansaajajärjestöjen kynällä vaan niistä on sovittu yhdessä.

– Työnantaja arvostelee tässä itse tekemiään työehtosopimuksia. En minä niitä ole kirjoittanut eikä Minna Helle ole niitä kirjoittanut, vaan yhdessä ne on kirjoitettu.

Helle myös ilmoitti, että valtakunnallinen sopiminen jatkuu eikä hän odottanut merkittäviä muutoksia yleissitovuuteen. Aalto hämmästelee miten yrityskohtaiset sopimukset sen jälkeen tehtäisiin.

– Me olemme joka tapauksessa se neuvottelukumppani, joka sen yrityskohtaisen sopimuksen tekisi sellaisen firman kanssa, joka ei ole uuden työnantajajärjestön jäsen vaan vanhan ry:n jäsen. Mikä intressi yrityksellä olisi tehdä yrityskohtainen sopimus, jos se kaventaisi heidän mahdollisuuksiaan paikalliseen sopimiseen?

Nykyisen työehtosopimuksen puitteissa voi sopia paikallisesti Aallon mukaan melkein mistä tahansa.

– Se ei ole ollut esteenä. Jos tehdään yrityskohtainen sopimus, tulee jo lainsäädännön kautta asioita, jotka estävät paikallista sopimista.

Toinen kanto kaskessa on paikallisen sopimisen raskaus, kun osapuolena ei ole enää voimassa olevaa valtakunnallista sopimusta tulkitseva luottamusmies vaan suoraan Teollisuusliitto.

– Nyt kun yritykset tekevät paikallisia sopimuksia luottamusmiesten kanssa, me emme tiedä mitä siellä on tehty. Kun yrityskohtaisia neuvotellaan, jokainen yksityiskohta käydään läpi liiton edustajan kanssa ja liiton hallitus käsittelee ne. Tämä jäykistää aika paljon sitä miten työmarkkina-asioita hoidetaan ja neuvotellaan työpaikoilla.

Jos yrityskohtaisia sopimuksia tehtäisiin vaikka 3700, urakka ottaisi Aallon mukaan paljon aikaa.

– Ilman, että esitetään uhkauksia, aikataulu olisi kohtuullisen pitkä ja ala olisi koko ajan tietynlaisen uhan piirissä niin kauan kuin yksikin yritys olisi ilman työehtosopimusta. Tavoitteemme on saada sopimukset aikaiseksi, ei uhkailla eikä lakkoilla.

Aallon mukaan Teollisuusliitto saa vuoden mittaan noin 30 000 epäkohtiin liittyvää puhelua. Pääsääntöisesti asiat myös selvitetään puhelimessa, mutta liitossa on myös pitkä lista erimielisyysmuistioita. Meneillään on myös oikeudenkäyntejä.

– Nyt jos yrityksellä ei ole tukenaan työnantajaliittoa ja syntyy kiista yrityskohtaisen työehtosopimuksen noudattamisesta, yritys joutuu palkkaamaan työmarkkina-asiantuntijan tai ulkopuolisen juristin. Jos tehdään 3700 yrityskohtaista työehtosopimusta, ulkopuoliset juristipalvelut nousevat merkittävään asemaan.

Jo kahden vuoden mittaisella sopimuskaudella on Aallon mukaan valtava määrä sopimuksen soveltamiseen ja arkipäivän asioihin liittyviä ongelmia.

– Toivottavasti yritykset ja elinkeinoelämän järjestöt ovat miettineet mihin tämä saattaa johtaa.

Työmarkkinakierroksen edellä on jälleen kuultu toiveita Suomen mallista, jossa vientiyritykset määrittäisivät palkkojen korotustason. Viime viikkoina Suomen mallia ovat hehkuttaneet muun muassa Paltan ja Kemianteollisuuden johtajat. Aalto ihmettelee miten samaan aikaan voidaan vaatia yrityskohtaisia sopimuksia. Tavoitteet ovat hänen mukaansa ristiriitaisia.

– Jos palkkakustannukset pitäisi koordinoida Helsingissä, miten se on yhdistettävissä yrityskohtaisiin sopimuksiin, jossa muut työehdot saattavat heitellä? Työehtosopimus on kokonaisuus, jonka päällä on hintalappu. Jossakin voidaan luopua arkipyhäkorvauksesta ja laittaa se palkkoihin, jossakin jättää laittamatta, jolloin sopimusten välille syntyy hintaero. Yrityskohtaisuus tarkoittaa yrityskohtaisuutta myös palkankorotusten osalta. Ei voi olla niin, että muut ehdot muuttuvat, mutta palkankorotuksen taso on kaikille sama.

Työehtojen eriytyminen saman alan sisällä johtaisi myös alan sisäisen solidaarisuuden rapautumiseen. Aallon mukaan eriytyminen on uhka myös yritysten sisällä, jossa palkkaus vaikuttaa siihen millaiseksi ihmiset kokevat asemansa.

Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus tekivät päätöksensä irtautua työmarkkinasopimisesta itsenäisesti. Kumpikaan työnantajajärjestö ei konsultoinut palkansaajajärjestöjä, joiden kanssa oli istuttu vuosikymmeniä samassa neuvottelupöydässä.

– Ei pohdittu sitä, että mitä se tarkoittaa, jos tällainen muutos tehdään. Minulle on syntynyt käsitys, että he ajattelivat kaikkien tekevän sen jälkeen niin kuin he sanovat. Voi tässä olla joitakin yhteneviä intressejä mutta ei kaikilta osin. Siksi on ristiriitaa.