Presidentti Mauno Koivisto siunattiin Helsingin tuomiokirkossa hartain juhlamenoin.

Siunaustilaisuus oli kaunis. Kutsuvieraiden lisäksi kirkkoon saapui satoja kansalaisia kunnioittamaan edesmenneen presidentin muistoa.

Salissa huokui syvä arvokkuus ja arvostus. Kirkko oli koristeltu koruttomasti, vaaleaa yleissävyä rikkoi ainoastaan puiset penkkirivit vieraineen, kruununkynttilät sekä alttarin eteen asetetut kukat.

Noin tuntia ennen tilaisuuden alkua Mauno Koivisto sai rinnalleen kunniavartion.

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön saapuessa rouva Jenni Haukion kanssa, kirkon kellot olivat ehtineet soida jo useamman minuutin.

Tellervo Koivisto ja Assi-tytär toivat kukkatervehdyksenä siunaustilaisuuteen punaisia ruusuja.

Tilaisuuden alussa presidentti Koivistolle kukkatervehdyksensä antoivat ylimmän valtiojohdon lisäksi omaiset.

Tellervo Koivisto jätti miehelleen jäähyväiset kevyesti nyökäten. Nyökkäys kasvoi elettään suuremmaksi piispa Eero Huovisen puheen kohdassa, jossa käsiteltiin Maunon ja Tellervon suhdetta.

­– Rakkaus oli arkista ja arvostavaa, huumorin sävyttämää, eleetöntä, Huovinen kuvaili.

Kansanedustaja Antti Lindtman (sd.) piti tilaisuutta erittäin kauniina.

– Tilaisuus oli kaunein, missä olen ollut. Sekä piispa Huovisen että tasavallan presidentin puheet olivat erittäin onnistuneita ja koskettavia.

– Kaiken kaikkiaan koko päivä on ollut kaunis ja kunnioittaa hienolla tavalla koko kansan Manun muistoa.

Lindtmanin mukaan suurella kiitollisuudella ja kunnioituksella voi todeta, että muisto Koivistosta elää vahvana.

– Kun piispa Huovinen siunasi Koiviston, niin välittömästi sen jälkeen auringon valokeila valaisi kirkon keskikäytävän.

– Ehkä tämä oli merkki siitä, että kyseessä on todellinen suurmies ja koko kansan rakastama suuri suomalainen.

Tellervo Koivisto katsoo kohti edesmenneen miehensä hautaa Assi-tytär ja tämän puoliso rinnallaan Hietaniemen hautausmaalla. Kuva: Nora Vilva Demokraatti

Cantores Minoresin laulu soi tilaisuudessa kirkkaana. Viimeisenä esityksenä kuultiin Finlandia-hymni, jonka jälkeen syntyneessä hiljaisuudessa kadetit kantoivat kukkatervehdykset kohti hautasaattuetta.

Tellervo Koiviston tuomat punaiset ruusut kulkivat kirkosta ulos viimeisenä ennen arkkua.

Arkunkantajina toimineiden palveluksessa olevien kenraalien ja amiraalien asetuttua paikoilleen, kumahtivat soittokunnan rummut hitaaseen poljentoonsa.

Mauno Koivisto pääsi viimeiselle matkalleen Narvan marssin säestämänä ja Suomen valtion lipun johdattamana.

Aivan arkun perässä, Assi-tyttären ja tämän puolison tukemana, kohti selkenevää ulkoilmaa asteli Tellervo Koivisto.

Tilaisuuden synkkyydestä huolimatta, on syytä olettaa, että kaikki menee lopulta hyvin.