TNL:n liike oli onnistunut. Murros sai elokuun alkupäivien lempeydestä uudenlaista virtaa verrattuna aiempaan ajankohtaan syvimmän kaamoksen sylissä marraskuun lopussa. Myös paikka Teatterikesän Off-ohjelmistossa toi sille uutta näkyvyyttä, vaikka se kuuluisa ”suuri yleisö” ei vielä festariesityksiin  tietään löytänytkään.

Kun Murros on saanut nyt toistamiseen olla koko teatterikesäviikon avaaja, se vetää edelleenkin aivan omanlaiseen imuunsa etupäässä vain tälle pikkufestarille saapuneita nuorisoteatterilaisia ja heidän lähipiiriläisiään. Katsomot täyttyvät tälläkin jengillä, mutta toki soisi, että näitä energisiä esityksiä näkisivät muutkin, esimerkiksi suuren festivaalin kaupunkiin houkuttamat teatterinystävät ja teatteriammattilaiset.

Sillä tarjottavaa Murros-ohjelmistolla on. Ei ehkä ihan loppuun asti hiottua ja teknisesti loistokasta teatteria, mutta sitäkin isommalla sydämellä ja vimmalla tehtyjä, työryhmälähtöisiä proggiksia, joissa aidosti kuuluu nuorten oma ääni.

Tämän vuoden Murroksen viidestä esityksestä neljä tuli pääkaupunkiseudelta. Se viides oli Joensuun Rantakylässä toimiva monikulttuurinen teatteriyhdistys RanKids, jonka esitys ”Pakko pärjätä” oli Murroksessa ehkä nyt ainoa, joka tuli lähelle perinteistä juonidraamaa. Kolmen eri syistä syrjäytymisvaarassa olevan tytön elämäntarinoista koostunut kokonaisuus sai lihaa tukirangan ympärille vielä musiikki- ja tanssiteatterin keinovalikoimista.

Joensuulaisryhmän nuorten esittäjien heittäytyminen sisään varsin kipeisiin aiheisiin teki vaikutuksen. Toisaalta se, että kaikille isossa, noin parikymmenpäisessä esiintyjäryhmässä mukana olleille oli pitänyt saada kirjoitetuksi näytelmään jotain kunnollista tekemistä, teki paketista hiukka sirpaleisen. Mutta ”kaikki pelaa” on totta kai kannustettava periaate erityisesti harrastajateatteritoiminnassa. Ja Joensuun isossa kentällisessä pelitaitoja riitti moneen lähtöön. Joku hallitsi jo ilmaveivit, joku toinen oli parempi peruspakkina. Pääasia oli, että pelattiin samaa maalia kohti. Ja osuttiin.

Monta kulmaa koulukiusaamiseen

Suurin piirtein yhtä isolla porukalla oltiin liikkellä Q-teatterin ”nuorisojaoston” esityksessä. Q:n nuorten teatteri on helsinkiläisteatterin yleisötyön osana toimiva, 15-20-vuotialle teatteriharrastajille suunnattu toimintamuoto, jonka tavoitteena on ”aktivoida nuoria tarkastelemaan maailmaa sekä löytää kanava ilmaista itseään teatterin kautta”.

Kylläpä ilmaisivatkin! Koulukiusaamisteeman ympärille koottu esitys ”Tyhmä, ruma, vaarallinen” sekoitteli rohkeasti erilaisia teatterilajeja satiirista sosiaalidraamaan ja parodiasta dokumenttiteatteriin. Iso poppoo loi esityspaikkana olleen Teatteri Siperian näyttämölle erittäin intensiivisen tunnelman, jossa koulukiusaamisen kirousta valotettiin monesta kulmasta. Oli hirtehistä ironisointia aikuisten ja päättäjien tutkimustyöryhmistä, oli koskettavaa metaforaa klovnin kyynelistä, oli iholle  tulevaa, ilmeisen kokemusperäistä draamaa kouluarjesta.

Vaikka lopun ”totuusteatteri”, jossa ryhmän jäsenet ikään kuin tulivat ulos rooleistaan omana itsenään, vanui ja venyi vähän pitkäksi, oli liki kaksituntinen esitys koko ajan otteessaan pitävä herkkupala. Maukkautta lisäsi, että ”Tyhmä, ruma, vaarallinen” oli kautta linjan hyvin esitetty ja dramatisoitu.

Ryhmää on luotsannut Q-teatterin yleisötyötä kokopäivätoimisesti hoiteleva teatteriohjaaja Jaana Taskinen. Toivottavasti Q:ssa riittää intoa ja taloudellisia rahkeita jatkaa tällaisen nuorisoteatterityön tekemistä vaikka maailman tappiin.

Suomen tarina Korson vinkkelistä

Kahden edellä ruoditun lailla myös korsolaisen Lumon lukion esitys ”Hiihtäjät – tarinoita Suomesta” oli vahvasti työryhmälähtöinen teos, jonka ohjauksesta on vastannut näyttämötaiteiden moniosaaja Minna Puolanto.

Hiihtäjät mahdutti kolmen vartin kestoonsa yli 10 000 vuotta Suomen historiaa jääkauden väistymisestä 2000-luvulle. Hulppea suoritus. Siinä on varmasti jouduttu käyttämään säälimätöntä kill your darlings -giljotiinia, kun 18 hengen porukan ideoista on lähdetty kasaamaan lopullista käsikirjoitusta. Mutta paljon sinne mahtuikin: Lallin surmatyötä, Ruotsin ja Venäjän vallan aikaa, sisällissotaa, Stalin ja Hitler Suomesta tappelemassa, hyvinvointiyhteiskunna synty ja loppuun vielä Den glider inin tahdittama kiekkomestaruus ja hallelujaalla siunattu euroviisuvoitto.

Oli lystikästä ja avartavaa katsoa, miten alle  parikymppiset Suomen tarinan näkevät ja kertovat. Mainio vaihtoehto kaikelle virallisemmalle Suomi 100 -pönötykselle.