Tällaiseksi ennustajaksi ei Suomesta käsin lähde SDP:n kansanedustaja, ulkoasiainvalikokunnan varapuheenjohtaja, entinen ulkoministeri Erkki Tuomiojakaan.

Tuomioja vertaa Valko-Venäjän tilannetta Itä-Euroopan tilanteeseen vuonna 1989. Vanha valta oli tuolloin menettänyt kaiken luottamuksensa.

– Siellähän tapahtui Romaniaa lukuun ottamatta rauhanomaisesti se siirtymä sen jälkeen, kun vallanpitäjät olivat menettäneet uskonsa siihen, että voisivat käskeä sotilaitaan ampumaan kansalaisia. He eivät enää halunneet antaa tätä käskyä myöskään ehkä sen vuoksi, että eivät tienneet, toteltaisiinko sellaista enää. 

– Se voi jatkua, ei loputtomiin, mutta vielä kuitenkin aika pitkään. Helkkarin tärkeätä on, että ulkopuolista sekaantumista ei tapahtuisi. Tämä koskee sekä Venäjää että myöskin länttä. Lännen mielipiteet ja selvä tuomio tälle vallan väärennökselle ja rauhanomaisten mielenosoittajien lyömiselle ja suorastaan kiduttamiselle on tietysti paikallaan, Tuomioja toteaa.

Hänestä on ollut lohdullista, että Valko-Venäjällä ei ole heiluteltu sen enempää EU:n kuin Venäjän lippuja. Kyseessä onkin nyt ennen kaikkea valkovenäläisten asia. Ukrainassa tilanteeseen puuttumisesta ei seurannut hyvää.

Ukrainan tapahtumista otetaan nyt myös oppia. Samoin maailman tilanne on nyt entistäkin kärjistyneempi ja koronakin kurittaa eri valtioita.

Tuomioja muistuttaa, että Ukraina on jakaantunut maa. Siellä on vanhoja uskonnollisia ja historiallisia jakolinjoja Länsi- ja Itä-Ukrainan välillä.

– Sen sijaan Valko-Venäjä ei ole samalla tavalla jakaantunut. Valko-Venäjällä on perinteisesti, historiallisesti ja nytkin yhä edelleen taloudellisesti suorastaan riippuvuussuhde Venäjän kanssa. 

Näin ollen Valko-Venäjällä ei haluta esiintyä Venäjä-vastaisesti.

– Ellei Venäjä, Putin ryhdy nyt käyttäytymään tavalla joka nostattaisi vastakkaisuutta, Tuomioja jatkaa.

Lukašenkan intressinä on ollut jonkinlainen riippumattomuus suhteessa Venäjään. Venäjä ei siitä pidä. Siitä huolimatta Tuomioja arvioi, että Lukašenkan vaihtoehdot voisivat olla Venäjän näkökulmasta suurempi riski kuin tämä itse.

– Se on vähän tällainen pattitilanne ollut. 

Lukašhenka ymmärtää riippuvuutensa Venäjästä, mutta samalla hän on halunnut pienillä näennäisillä myönnytyksillä pitää suhteita yllä Eurooppaan päin.

Tuomioja muistelee Lukašenkan ristiriitaista Venäjä-suhdetta kuvaten Ukrainan edellisen presidentti Petro Poroshenkon virkaanastujaisia, joissa Tuomioja oli paikalla. Siellä Poroshenko tuomitsi puheessaan Venäjän toimet.

– Se, joka nousi demonstratiivisesti ylös taputtamaan, oli Lukašenka, Tuomioja kertoo.

Tuomioja on Pohjoismaiden neuvoston Valko-Venäjä-raportoija. Neuvoston puhemiehistön ja valkovenäläisten dialogitapaamiset ovat olleet Tuomiojan mukaan mielenkiintoisia. Paikalla on ollut niin maan opposition edustajia kuin niitä, joilla on ollut selkeä kytkös valtionhallintoon. Dialogia on kuitenkin käyty, mutta enää se ei onnistu.

– Ymmärrän sen, että ehdoton vaatimus on, että Lukašenkan täytyy väistyä. Mutta minkälaiset väliaikaisjärjestelyt ovat, ennen kuin päästään vapaisiin demokraattisiin vaaleihin, on vielä avointa. 

Tuomiojan mukaan aikaisemmin on voinut nähdä, että Valko-Venäjän oppositio on äärimmäisen hajanainen ja sitä se on yhä edelleenkin. Näin ollen Liettuaan paennut Valko-Venäjän opposition presidenttiehdokas Svjatlana Tsihanouskaja ei välttämättä edustaisi koko oppositiota.

Tuomiojan mukaan Venäjällä Vladimir Putin suurin pelko on nyt se, että Valko-Venäjän tapainen kehitys voisi toteutua myös Venäjällä.

– Putinkin on manipuloinut vaaleja. Hänellä on varmaan suurempi aito kansansuosio kuin Lukašenkalla, mutta kyllähän tämä riski on koko ajan ilmeinen ja Putin on käyttänyt vähintään yhtä häikäilemättömiä ellei häikäilemättömimpiä menetelmiä opposition lannistamiseksi kuin Lukašenka.

Tuomiojan mukaan Putinilla olisi kaikki välineet ainakin näennäisesti ottaa Valko-Venäjä haltuunsa, mutta Putin joutuisi miettimään, millaiset reaktiot tästä seuraisi Valko-Venäjällä mutta myös Venäjällä.

– Ne luovat epävarmuutta ja pidäkkeitä hänelle.

Tuomiojan mukaan on mahdotonta tietää, liittyykö Venäjän oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin tapaus jotenkin Valko-Venäjän tilanteeseen. Sairastunut tai myrkytetty Navalnyi on nyt päässyt sairaalahoitoon Saksaan.

Tuomioja toteaa, että vahvistamatta on, onko kyse myrkytystapauksesta vai ei. Tuomioja pitää itse todennäköisenä, että kyseessä voisi olla myrkytys.

– Oppositiohahmojen myrkyttäminen on valitettavasti ollut venäläinen tapa. Se ei yllättäisi, vaikka se pitäisi paikkansa. Mutta miksi juuri nyt, sitä on vaikea sanoa. Ehkä se voi olla tarkoitettu viestiksi oppositiovoimille Venäjällä.

Tuomioja sanoo, että nyt toivotaan Navalnyille toipumista. 

– Silloin hän jatkaa samanlaisena, näkyvämpänä ja uskottavampana oppositiohahmona, joka on tietysti Kremlin näkökulmasta silloin heidän suurin kiusansa.

Onko Suomessa oltava huolissaan tai varustauduttava erikseen nyt Valko-Venäjän tai mahdollisesti Venäjänkin muuttuvaan tilanteeseen?

– Sitä on aina seurattava tarkasti, mutta ei tällä ole välittömiä vaikutuksia Suomeen eikä muuhun Eurooppaan. Mutta jos Venäjä nyt toimisi tässä tavalla, joka lisää vastakkaisuuksia, totta kai se näkyisi sitten Suomen ja Venäjänkin kanssakäymisessä.

Parhaimmillaan Venäjän ja EU:n dialogia Valko-Venäjän kysymyksen ratkaisemisessa voisi ajatella jonkinlaisena uutena mahdollisuutena sille, että yhteistyö paranisi ja kenties Ukrainankin tilannetta pystyttäisiin ratkomaan. Tuomioja vaikuttaa varovaiselta ennakoimaan tällaista kehitystä.

– Jos pystyisi jonkinlaisen hyvän kierteen synnyttämään, niin olisi hieno asia, hän sanoo.

Tuomioja kuitenkin muistuttaa heti perään, ettei Ukrainan tilanteen ratkaisu ole edennyt. Mielenkiintoista on hänestä se, että Valko-Venäjän rooli Lukašenkan johdolla on ollut välittävä suhteessa Ukrainaan. Tuomioja toteaakin, että ei ole sattuma, että Ukrainan tilanteen ratkaisemisessa puhutaan nimenomaan Minskin sopimuksesta.

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ollut aktiivinen niin Navalnyin tapauksessa kuin Valko-Venäjänkin tilanteen selvittelemisessä. Hän on ollut yhteyksissä keskeisiin johtajiin Angela Merkelistä Putiniin.

Tuomiojan mukaan tämä kertoo siitä, että Niinistöllä on toimivat keskustelusuhteet kaikkiin suuntiin, mikä on Tuomiojan mukaan äärimmäisen tärkeätä.

– Vain sillä lailla voidaan jotain saada aikaan. Hän itse minusta ihan realistisesti sanoi, ettei hän voi ottaa mitään erityistä kunniaa tästä. Mutta sen olen vain havainnut, että Saksan lehdistössä on mainittu, että nimenomaan Merkelin ja Niinistön puhelut vaikuttivat Navalnyin pääsyyn Saksaan.

Miksi sitten Navalnyi on kuljetettu hoitoon nimenomaan Saksaan. Tuomioja arvioi, että tähän on syynä Saksan tietynlainen vakaus Ranskaan tai Britanniaan verrattuna. Vaikka Saksakaan ei ole mikään neutraali, kuitenkin se on avoin joka suuntaan. Saksalla on viime vuosina halunnut ylläpitää dialogia, vaikka onkin pysyttäytynyt tiiviisti yhteisessä eurooppalaisessa rintamassa suhteessa Venäjään.

Kuka sitten voisi seurata Lukašenkaa Valko-Venäjällä? Erkki Tuomioja sanoo, että mitään Nelson Mandelan kaltaista hahmoa maassa ei ole. 

– Jos oppositio pysyy yhtenäisenä ja lähtee siitä, että hyväksytään myöskin opposition omassa toiminnassa demokratian pelisäännöt, ei se edellytä aina sitä, että on ylivertainen vahva johtaja.

Siitä Tuomioja ei ole nähnyt merkkejä, että Valko-Venäjän ja Venäjän oppositioilla olisi erityisiä yhteyksiä, vaikka luultavimmin yksittäisiä kontakteja onkin.