Samaa sanoo Työn ja talouden tutkimus Laboren johtaja Mika Maliranta.

– Tuottavuudella on valtava merkitys talouspolitikassa. Jos tuottavuus lähtisi Suomessa kasvuun, se toisi meille paljon kaikkea hyvää, helpottaisi julkisen talouden rakenteellisen alijäämän korjaamista, kasvattaisi palkansaajien reaalipalkkoja ja parantaisi yritysten kustannuskilpailukykyä, Maliranta listaa.

Tuottavuuden hiipuminen on globaali ongelma, mutta Suomen surkeus on liki omaa luokkaansa länsimaissa.

YKSI Malirannan mainitsemista ”taloussynkistelijöistä” on työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto.

– Kriisi on meillä jo sylissä, Murto toteaakin heti Demokraatin haastattelun alkuun.

Tällä viikolla Murto nimitettiin vetämään Orpon hallituksen työryhmää, joka etsii uusia keinoja Suomen talouskasvun vauhdittamiseksi. Myös Mika Maliranta on ryhmässä mukana.

Murrolta myös ilmestyy lokakuussa kirja Miksi Suomi pysähtyi? – Suuntaviittoja uuteen talouskasvuun, joka käsittelee muun muassa Suomen tuottavuuden ongelmia

Murto pitää Suomen talouden pahoinvoinnin perimmäisenä ongelmana talouden ja tuottavuuden olematonta kasvua.

Hän on jo pitkään synkistellyt Suomen talouden ja pörssin alamäkeä. Kyse on isosta asiasta myös Varmalle. Sen sijoitusten arvo on noin 61 miljardia euroa. Niiden tuotto on jo pitkään tullut suurelta osin ulkomaille tehdyistä sijoituksista.

Akuutein kriisi on julkisessa taloudessa.

– Se piste on ohitettu, että onnistuisimme enää tasapainottamaan julkista sektoria ja ylläpitämään nykyisen kaltaista hyvinvointivaltiota. Käytännössä tämä merkitsee julkisen sektorin vetäytymistä. Joudumme ehkä määrittelemään hyvinvointivaltion uudelleen. Tästä tulee kivulias prosessi, Murto arvioi.

Moni asia on kuitenkin Suomessa näen­näisesti hyvin. Kilpailukyvyssä ei perinteisillä makrotalouden mittareilla ole ongelmaa, Suomen tk-panostus on kansainvälisesti hyvää tasoa ja meillä on tehty vastuullisia palkkaratkaisuja, Murto listaa.

Mutta. Edellisestä huolimatta kasvua ei ole saatu aikaan. Murto näkee Suomen vähitellen liukuvan Pohjoismaiden matalapalkkamaaksi, kun tuottavuuden ja kilpailukyvyn välinen kytkös on katkennut. Hidas työn hinnan kehitys on osaltaan kompensoinut heikkoa työn tuottavuutta.

– Emme ole kansakuntana saaneet tekemistämme sinänsä oikeista toimista palkkiota. Suomi elää hiljaisessa kriisissä. Meille on esimerkiksi tullut työelämään sukupolvia, joiden elintaso ei ole noussut. Tämä on historiallisesti erittäin iso asia.

MIKA Maliranta ei odota tuottavuuteen mitään äkkinäistä hyppäystä. Kyse on enemmän kuin laivan kääntymisestä, asteittain kiihtyvästä tuottavuuden kasvusta seuraavan kymmenen vuoden aikana.

– Itse näen tämän kehityksen hyvinkin todennäköisenä. Suomi on jo pitkään elänyt rakennemuutosta. Meillä on tuottavuuden kasvun perustekijät kunnossa: paljon hyviä yrityksiä ja yrittäjiä, osaavaa työvoimaa ja toimivat instituutiot.

Malirannan mukaan monikansallinen pääoma – jonka hän rankkaa viisaimmaksi pääomaksi maailmassa – on myös tunnistanut Suomen myönteisen kehityksen.

– Suomeen muista maista tulleet pääomasijoitukset ovat kasvaneet merkittävästi. Olemme lähestyneet Ruotsia siinä, että Suomen nykyisestä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta (tki) jo suuri osa on ulkomaisten yritysten rahoittamaa.

Mika Maliranta LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

SUOMEN pieni talous on riippuvainen maailmantaloudesta. Kun se aikanaan taas kääntyy kunnolla kasvuun, voi huono tuottavuus jarruttaa Suomen pääsyä kasvuun mukaan.

Maliranta on tässäkin suhteessa luottavainen. Hän toteaa Suomen talouskehityksen olevan monia muita maita enemmän nuorten keskisuurten yritysten varassa, jotka ovat suhdanneherkempiä.

– Kun globaali talous lähtee kasvuun, tällaisten yrityksien osaaminen pääsee paremmin esille. Niille suhdanteiden kehittyminen on tärkeämpää kuin vakaille vanhoille yrityksille, Maliranta perustelee optimismiaan.

KUN puhutaan tuottavuudesta ja rakennemuutoksista, leijuu ympärillä yhä Nokian haamu. Sen romahdus ja myynti oli järisyttävä shokki Suomen taloudelle ja elinkeinorakenteelle.

Samaan aikaan – 2010-luvun vaihteeseen – osui myös metsäteollisuuden iso rakennemuutos, jossa hävisi paljon etenkin paperiteollisuuden korkean tuottavuuden työpaikkoja.

Eikä tässä vielä kaikki. Myös vuonna 2008 alkanut finanssikriisi osaltaan pahensi Suomen tilannetta.

Maliranta sanoo vielä 2010-luvun alkuvuosina Suomessa olleen poikkeuksellisen paljon innovaatioperusteisia yrityksiä. Sen jälkeen ei ole vielä päästy näihin lukuihin.

Hän kehuukin Nokian innovaattorin roolia, mutta pohtii samalla, hidastiko se myös elinkeinorakenteen kehittymistä – kuten oli aikaisemmin tapahtunut teollisuuden veturina toimineessa paperiteollisuudessa.

– 2010-luvun vaihteen negatiivinen tuottavuusshokki tuhosi reilussa viidessä vuodessa kymmeniätuhansia työpaikkoja, jotka olivat tuottavia, paljon arvonlisää tehtyä työtuntia kohden tuoneita. Siinä meni Nokian työpaikat, mutta paljon myös sen alihankkijoita, saman ekosysteemin yrityksiä, Maliranta sanoo.

2010-LUVUN surkeudesta huolimatta Suomen tilanne ei ollut tuolloin talous­historiallisesti mitenkään ainutlaatuinen. Moni maa on ollut usein vastaavassa tilanteessa.

Negatiivisesta tuottavuusshokista palautuminen kestää usein vuosikausia.

– Suomen harmiksi tähän väliin on tullut koronaa ja putinia. Nekin ovat osaltaan jarruttaneet käännettä. Mutta Suomen tuottavuustilanne on normalisoitumassa. Hyvää on, että meillä on nyt tuottavuuden kasvun potentiaalia enemmän kuin vuosikausiin, Maliranta toteaa.

– Taantuma peittää hyvän kehityksen. Monen yrityksen tuottavuus vaikuttaa heikolta, koska kysyntä on heikentynyt. Lyhyesti voi sanoa, että suomalaisen synkistelyn alla meille on syntynyt poik­keuksellisen paljon innovaatioperusteisia yrityksiä. Jos tämä kehitys jatkuu, niin osasta niistä tulee suuria, korkean tuottavuuden yrityksiä, jotka vahvistavat Suomen talouskasvua.

Risto Murto LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

RISTO Murto jakaa Malirannan näkemyksen 2010-luvun tuottavuusromahduksesta ja sen merkityksestä.

Jos Suomessa tuottavuus olisi kehittynyt vuodesta 2008 samaa vauhtia kuin Ruotsissa, olisi meillä Murron mukaan bruttokansatuote kansalaista kohden toistakymmentä prosenttia nykyistä korkeampi – ja julkisen sektorin alijäämäongelma olennaisesti pienempi.

Nokian romahduksesta on kulunut jo lähes neljännesvuosisata. Murto maalaa Malirantaa synkempää kuvaa Suomen tk-panostusten onnistumisesta, vaikka hän pitää niitä määrällisesti merkittävinä.

– Rahalle ei ole saatu kunnon tuottoa eikä yrityskannan uusiutuminen ole onnistunut. Tuotekehitys on toki nuoremmassa yrityskunnassa merkittävää, mutta sieltä ei ole noussut yhtään veturiyritystä. Näin on menty jo aika pitkään. Alkaa näyttää, että sieltä ei myöskään enää nousta.

– Se kone, jonka pitäisi tuottaa kasvua ei toimi. Viime kädessä kysymys on siitä millä tavoin suomalaiset yritykset kasvavat uusilla toimialoilla ja miten me niitä omistamme. Nyt jokainen kasvava yritys myydään pois, Murto summaa.

Hänen mielestään Suomeen tarvitaan lisää omistajia. Pääomia kyllä löytyy, kuten eläkejärjestelmässä, mutta eläkesijoittajat eivät ole omistajia.

– Koko Euroopan kasvusektoria koskeva ongelma on amerikkalainen raha. Se hallitsee ja on valmis maksamaan eniten.

Hyvä esimerkki on suomalaisen Silo AI:n myynti. Sen liikevaihto oli 15 miljoonaa euroa. Murron mukaan yksikään suomalainen sijoittaja tai pörssiyritys ei olisi edes harkinnut 665 miljoonan dollarin kauppasummaa, jonka yhdysvaltalainen puolijohdevalmistaja AMD siitä maksoi.

MURTO muistuttaa, että nyt yrityskentän kuplinta ja veto tapahtuvat uusil­­la aloilla. Hän ei pidä realistisena, että vaikkapa suomalaisesta perinteisestä investointitavarayhtiöstä tulisi seuraava Spotify.

– Isot yrityksemme ovat hyviä omalla alallaan, ja Suomi tarvitsee niitä, mutta näiden yritysten ei ole luontevaa tai helppoa siirtyä uusille kasvualoille.

Murto ei näe tilannetta vielä kokonaan menetettynä. Yrityskentällä on uusia nousevia tähtiä. Suomella on vielä itse mahdollisuus ratkaista talouden kriisi. Mutta nopeita ratkaisuja ei ole.

Positiivisena Murto pitää, että Suomella vielä vaikeissa olosuhteissa riittää kykyä satsata kehitykseen, mutta aika ei enää riitä julkisen sektorin pelasta­miseen.

– Vaikkapa korkeakoulusektoriin panostamisen tulokset näkyvät vasta kymmenen vuoden päästä. Ja kun tässä tilanteessa katsoo julkista sektoria, siellä on helpompi leikata kuin saada vauhtia talouden ja tuotannon kasvuun. Tämä on meidän ydinhaasteemme tällä hetkellä.

Murron oma näkemys on, että valtio ei tule ratkaisemaan tätä ongelmaa. Se voi luoda edellytyksiä, mutta ei pysty estämään yritysten myyntiä ulkomaille liian aikaisin tai yrityskentän toimialajakoa.

– Perinteisillä makrotalouspolitiikan välineillä ei Suomea enää pelasteta. Viime kädessä ratkaisut tehdään omistaja- ja yritystasolla. Tähän liittyy tyypillisesti verotus ja valtion suuri rooli omistajana. Valtiosta on vähitellen tullut konservatiivinen säilyttäjä. Se on hyväntahtoisesti tahtomattaan halunnut, että tämä nykyinen toimialarakenne säilyy.