Kolumnit
3.3.2024 07:35 ・ Päivitetty: 1.3.2024 15:06
Turbulentti demokratia – sopimusyhteiskunnan arvo huomataan vasta kun se on uhattuna
Jatkuvasti kehittyvä, moninaisuudessaan ääretön, toisinaan turbulentti ja arvoaan koettelemuksissa kerryttävä. Yhdysvaltojen presidentti (1977-1981) Jimmy Carterin luonnehdinta demokratian olemuksesta istuu suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan. Se kohtaa tänä keväänä kovan koettelemuksen.
Hallitus, työnantajat ja palkansaajajärjestöt päättivät vuosikymmenet keskenään työlainsäädännöstä, työeläkkeistä ja palkkasidonnaisesta sosiaaliturvasta. Kolmikanta rakensi hyvinvointivaltiota pala palalta, ja projektiin sitoutuminen teki suomalaisesta eliitistä Pohjoismaiden yhtenäisimmän. Samalla osa työmarkkinoita koskevasta päätösvallasta pakeni demokraattisten vastuumekanismien ulottumattomiin.
Keskitetty malli taipui moneen. EU-jäsenyys siirsi kilpailu-, kauppa- ja rahapolitiikan kansallisen päätöksenteon välittömästä toimivallasta, poisti devalvaation keinovalikoimasta ja kasvatti paineita joustavaan palkanmuodostukseen.
Keskitetty sopimisen malli taipui moneen.
Palkansaajapuoli ja elinkeinoelämän järjestöt jättivät yhteistuumin kajoamatta työehtosopimusten vähimmäisehtoihin muuttuvissa olosuhteissa. Elinkeinoelämän keskusliiton sääntömuutos vuonna 2016 päätti kolmikannan ja siirsi työmarkkinoita koskevien kokonaisratkaisujen tekemisen vahvemmin hallitukselle. Sipilän hallituksen kilpailukykysopimus solmittiin pitkään jatkuneiden neuvottelujen jälkeen yhteistyössä työntekijäjärjestöjen kanssa. Tapa tehdä tärkeimmät päätökset korporatistisissa valmisteluelimissä on säilynyt myös sosiaaliturvaa uudistettaessa.
SOPIMUSYHTEISKUNNAN vakaus edisti pitkään suomalaisen avoimen markkinatalouden pärjäämistä globaaleilla markkinoilla. Orpon hallitukselle työmarkkinoiden sopimusjärjestelmä näyttäytyy talouskasvun tulppana.
Kun kokoomus perustelee työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistuksia tarpeella turvata hyvinvointipalvelujen rahoituspohja, perussuomalaiset ei edusta mitään hyvinvointivaltion sopijaosapuolta. Puolueella on vahva työntekijäkannatus mutta ohuet siteet ay-liikkeeseen. NATOpoll-tutkimusprojektimme kyselyaineiston pohjalta perussuomalaiset haluaa valtion keskittyvän turvallisuuden ja välttämättömien sosiaalipalvelujen tuottamiseen. Verovaroja ahmiva hyvinvointivaltio tukahduttaa elättiensä toimeliaisuuden.
Äänestäjäkunnan oikeistolaistuminen ja hallituksen talouspoliittinen yhtenäisyys takaavat sille tukevan toimintakyvyn ohjelmansa toteuttamiseen. Vahvaa toimeenpanovaltaa, elinkeinovapautta ja omaisuudensuojaa painottavalle perusporvarille lakkoilu on häiriökäytöstä, joka lisää kovien otteiden kannatusta.
Ammattiyhdistysliikkeelle yhdistelmä merkitsee turbulenssia, jossa kamppaillaan asteittain toteutettavien uudistusten sisällön rinnalla koko sopimusyhteiskunnan paradigmasta. Neuvottelupöytään ei astella enää rinnakkain, vaan kutsua odotellaan eteisessä.
KANSAINVÄLISET tutkimukset vahvistavat Carterin optimismin. Kansalaiset havahtuvat demokratian arvoon kokiessaan sen uhatuksi. Sopimusyhteiskunnan osalta voi käydä samoin, mikäli huomaamme, että eri ryhmien edut ovat paremmin yhteen soviteltavissa kahvikuppi kuin kiristysruuvi kädessä.
Kirjoittaja on politiikan tutkija ja Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.