Kevään vaalitulos ei määrännyt hallituspohjaa: kyse oli pelkästään kokoomuksen omasta valinnasta, ajatuspaja Magman tutkija Mikko Majander kirjoittaa blogissaan.

“Demokraattinen legitimiteetti” ei olisi Majanderin mielestä kärsinyt, vaikka kokoomus olisi lähtenyt rakentamaan enemmistöä perussuomalaisten sijaan kolmanneksi jääneen SDP:n kanssa.

– Maltillinen muutos sinipunaan olisi itse asiassa vastannut paremmin vaalin kokonaistulosta kuin täysheilahdus puhtaaseen oikeistokoalitioon, Majander väittää.

– Se on puoluepolitiikan propagandistista tulkintaa, sillä saman vaalituloksen pohjalta oli muodostettavissa toisenlaisiakin enemmistökoalitioita, Majander kirjoittaa.

Muun muassa eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä piti heinäkuussa tätä hallitusta eniten kansan tahdon mukaisena, sillä hallituspuolueet saivat eduskuntavaaleissa yhteensä 1 529 748 ääntä.

Majander muistuttaa, että samalla logiikalla esimerkiksi kokoomuksen, SDP:n, vihreiden ja RKP:n koalitio olisi edustanut kansanvaltaa 1 613 420 äänen oikeutuksella.

MUISTELIJAT ja historiankirjoitus tarkentavat myöhemmin, kuinka halukas, haluton tai sisäisesti jakautunut SDP oli hallitukseen menosta, Majander kirjoittaa.

Hän myöntää itsekin luulleensa väärin, että esimerkiksi ulkoministerin tehtävät olisivat kiinnostaneet Sanna Marinia.

Kokoomuksen on sanottu neuvotelleen SDP:n kanssa vaalien jälkeen ”vain muutaman kerran edes jotenkin vakavasti”, eli ei hallituksen muodostajakaan sieltä paljoa odottanut.

Pohja yhteistyölle oli luomatta, ja ohjelmalliset näkemykset erosivat liikaa. Majanderin mukaan Marin ei kuitenkaan henkilönä ollut hallitusyhteistyölle ratkaiseva este tai tulppa: kokoomus ei vain tarvinnut demareiden apua mihinkään.

– Kun Orpo sai perussuomalaisilta talouden ja työmarkkinoiden osalta mitä tavoitteli, ei käden tarjoaminen vasemmalle maksanut vaivaa, Majander arvioi.

– Oikeistohallitus syntyi, koska kokoomus halusi sen syntyvän. Puolue otti samalla vahvan otteen Suomen kansainvälisistä suhteista, EU-politiikkaa johtavan pääministerin lisäksi ulko- ja puolustusministerin postit.

Perussuomalaiset puolestaan nousi paaria-asemasta hallitusvastuuseen vahtimaan paitsi valtionvaroja, myös maahanmuuttoa oikeus- ja sisäministeriöstä.

Kaikki nuo ovat Majanderin arvion mukaan molemmille puolueille niin tärkeitä asemapaikkoja, ettei hallitusta päästetä kaatumaan ihan pikkuasioista.

PUHEMIES Jussi Halla-ahon päätös olla kutsumatta istuntotauolla olevaa eduskuntaa kesällä koolle lykkäsi päätöksiä Orpon hallituksen kohtalosta syksyyn.

Majander arvioi, että hallituksen kaatuminen johonkin luottamusäänestykseen on mahdollista, mutta sen jälkeen puolueilla olisi edessään uudenlaisia vaikeuksia.

– Uuden enemmistökoalition kokoaminen edellyttäisi kokoomuksen ”nöyrtymistä” tinkimään unelmiensa hallitusohjelmasta sosiaalidemokraattien näkemysten suuntaan. Vähemmistöhallituksen mahdollisuuksiin viedä sopeutustoimia lävitse en pidemmän päälle usko, Majander kirjoittaa.

Eduskunnan hajottaminen tuntuu hänen mielestään varsin epätodennäköiseltä, eivätkä uudet vaalit välttämättä muuttaisi suurpuolueiden voimasuhteita ainakaan odotettuihin suuntiin.

Majander muistuttaa, miten 1970-luvun alussa Urho Kekkonen hajotti eduskunnan neutralisoidakseen perussuomalaisten edeltäjän SMP:n saaman ”jytkyn”, mutta puolueiden kannatus pysyi uusissakin vaaleissa suurin piirtein ennallaan.

ORPON hallituksella on Majanderin mukaan normaalien enemmistöhallitusten tavoin kelpo mahdollisuudet selvitä syksyllä odottavista luottamusäänestyksistä. Muita vaaroja voi toki tulla omien hallituskumppanien sisältä, kun varsinainen hallitustyö alkaa.

– Jos hallitus kykenee elämään sisäisten arvopohjaisten ristiriitojensa kanssa, kritiikki ja kiinnostus kääntyvät asiakysymyksiin. Onko kovaotteinen hallitusohjelma ylipäätään toteutettavissa ja millaisin tuloksin, kestävätkö edes omat sen takana?

Majander muistuttaa, että kovin moni politiikan kommentaattori ei ole povannut Orpon ykköshallitukselle täyttä neljän vuoden kautta. Hän sanoo ennustaneensa itse talvella väärin sinipunahallituksen syntyä. Siksi hän ei nyt lähde arvailemaan, kaatuuko hallitus johonkin ja jos, niin milloin.

– Viimetalvisesta kokemuksesta viisastuneena pidättäydyn tällä kertaa pohtimasta julki, mitä skenaarioista itse pidän todennäköisimpänä.